Osallistu, pelaa ja opi! –hanke aloitti toimintansa helmikuussa 2012. Hankkeen vastuullisena johtajana toimii Helsingin normaalilyseon johtava rehtori Markku Pyysiäinen. Samalla ”ratakadun norssi” toimii myös hankkeen testiympäristönä. Hankkeen tavoitteena on luoda pedagogisesti ja pelillisesti korkeatasoisia oppimispelejä aluksi lautapeleiksi ja myöhemmin digipeleiksi yhteistyössä pelitutkijoiden, pelintekijöiden, opettajien ja oppijoiden kanssa. Hankkeen pedagogisena selkänojana toimii normaalilyseon opettajien lisäksi Helsingin yliopiston Koulu kaikkialla –hanke, joka on mm. johtanut hankkeessa tehtävää videotutkimusta. Pelisuunnittelusta vastaa taas Eduplus Oy. Hankkeen tuotoksia levittää Kerhokeskus – koulutyön tuki ry.
Tämä tarina alkaa maaliskuusta 2012 normaalilyseon opettajien kokoontumisella Marko van den Bergin johdolla. Paikalla oli myös Eduplus Oy ja pelisuunnittelija Touko Tahkokallio. Liikkeelle lähdettiin määrittelemällä opetussuunnitelman kannalta keskeisiä aiheita, joita on nykyisillä opettajan työkaluilla vaikea opettaa. Tällaisiksi nähtiin etenkin aihekokonaisuudet, kuten kestävä kehitys, ja yleisesti eri oppiaineiden yhteydet toisiinsa. Lopulta päädyttiin ”maailmanpelastuspeliin”, jonka tavoitteena oli integroida luonnontieteiden ja ihmistieteiden oppisisältöjä sekä ehkäistä lukiolaisille tarjottavan tiedon sirpaloitumista.
Koulu kaikkialla –hanke järjesti jo toukokuussa peli-illan, jossa päästiin pelaamaan prototyyppiversiota ”maailmanpelastuspelistä”, joka oltiin nyt nimetty Planeetta Terraksi. Alustavista grafiikoista huolimatta oppimispelissä nähtiin paljon potentiaalia. Samalla Eduplus Oy:n pelitiimi sai osallistuneilta tärkeää ohjausta ja Planeetta Terra jatkoi kehittymistä uudella radallaan. Mukana oli hankekumppanien lisäksi osallistujia OVI-koordinointihankkeesta, yhteistyökumppaneita Rovaniemen Ounasvaaran yläasteelta ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS ry:sta.
Kesän jälkeen oltiin valmiita pelitestaamaan uutta prototyyppiä Planeetta Terrasta. Hankkeen koordinaattorin Marko van den Bergin johdolla löydettiin testiryhmät pelitestausta varten. Toiveista huolimatta uusi prototyyppiversio ei toiminut niin hyvin kuin oltaisiin toivottu. Kävi ilmi että lautapelaamiseen sisältyy paljon sellaista hiljaista tietoa, jota jokaisen pelaajan on opittava ennen kuin oppimispeliä pystyy pelaamaan täysipainoisesti. Luokkahuonetilanne taas oli haasteellinen, koska yhden opettajan piti pyörittää samanaikaisesti neljää tai viittä pelipöytää. Tämä korosti sääntöjen opetteluun liittyviä ongelmia, vaikka oppimispelin suunnittelussa oltiinkin otettu huomioon tarve yksinkertaisille säännöille.
Koska itse oppimispeli tuntui kuitenkin toimivan, pyrittiin ongelma ratkaisemaan parantamalla sääntöjä ja luomalla tuutorijärjestelmä. Pelille luotiin uudet intuitiiviset säännöt, joissa oli enemmän esimerkkikuvia pelitilanteista kuin tekstiä. Nämä säännöt annettiin pelin kanssa vapaaehtoisille tuutoriopiskelijoille, jotka pelasivat peliä kerran nelistään ennen varsinaista pelitestausta koko ryhmän kanssa. Sen sijaan että yksi opettaja olisi yrittänyt opettaa pelin säännöt neljälle ryhmälle yhtäaikaisesti, jokaisella pelipöydällä oli yksi peliä jo pelannut tuutoriopiskelija kertomassa pelin sääntöjä ja auttamassa ongelmatilanteiden kanssa.
Lopputulos oli yllättävän hyvä – opiskelijat pystyivät pelaamaan oppimispeliä melkein kokonaan ilman opettajan apua. Sääntöjen opetteluun kului vähemmän aikaa ja oppimispelin teemoihin päästiin syvemmälle sisälle. On kuitenkin hyvä huomata että oppimispeli ei kuitenkaan korvaa opettajaa, vaan opettajan vastuulle jää yhä nostaa esille oppimispelissä tapahtuvia asioita ja varmistaa että kaikki opiskelijat yhdistävät aihealueet toisiinsa oikein. Joka tapauksessa nimetön palaute opiskelijoilta oli rohkaisevaa, kuten seuraavista lainauksista näkyy:
- “Aluksi peli tuntui monimutkaiselta, mutta kun pääsi peliin kiinni niin se oli tosi hauskaa. Ajankulua ei edes huomannut.”
- “Erilainen oppitunti, mukava kun pääsi itse vaikuttamaan.”
- ”Peli on kivan ajankohtainen ja pisti ajattelemaan maailman asioita ja etenkin ongelmia.”
- “Mielestäni pelin toteutus on hyvä. Sitä pelatessa saa realistisen kuvan maapallon asioista ja mitä tapahtuu jos valtiot hamuavat yhä suurempia voittoja välittämättä maapallosta kokonaisuutena.”
Opiskelijat löysivät myös paljon yhtymäkohtia eri oppiaineisiin ja lukion muuhun opetukseen:
- ”Maantiedosta, yhteiskuntaopista ja historiasta. Pääoman riittävyys ja yhteistyön vaikutus valtioiden, ihmisten ja maapallon hyvinvointiin.”
- ”Maantieto: Ilmaston lämpeneminen ja liikakansoitus ja sen aiheuttamat katastrofit ja uhat. Yhteiskuntaoppi: diplomatia, kansainvälinen yhteistyö. Psykologia: Huomaa, miksi päättäjät tekevät sellaisia päätöksiä kuin tekevät.”
- “Ruokapula, väestönkasvu koulutuksen tarve, ydinvoima, luonnonkatastrofit… Pelissä näkyi monia aiheita, joista ollaan puhuttu niin mantsassa, biologiassa, historiassa kuin myös YH:n tunneilla.”
Hankkeemme kannalta yksi tarina on siis saavuttanut päätepisteensä. Planeetta Terra oppimispelistä ollaan tilattu 1 000 kappaleen painos, ja pelejä jaettiin vuoden 2013 Educa-messuilla Kerhokeskuksen osastolla ja Hämeenlinnan ITK-päivillä yhteistyössä OVI-koordinointihankkeen kanssa. Samalla opettajat tietysti koulutetaan käyttämään oppimispeliä.
Prosessin tärkein opetus on yllättävä. Hankemaailmassa yhteistyöllä ymmärretään yhä helposti yhteistyötä vain koulujen, yliopistojen, järjestöjen ja yritysten kesken. Vaikka ollaan rakentamassa parempaa koulua oppijoille, heidät jätetään helposti yhteistyöstä sivuun. Rakensimme hyvän oppimispelin, mutta yritimme juurruttaa sitä yhä opettajalähtöisesti luokkahuoneeseen. Vasta kun valitsimme uuden oppijalähtöisen perspektiivin ja luotimme vertaisoppimiseen voimavarana, oppimispelin todellinen potentiaali pääsi esille.
Lopulta tarinan opetus on jopa itsestään selvä: vanhoilla keinoilla on vaikea saavuttaa uusia päämääriä.
Löytöretkillä toisessa maailmassa, vol 1Lauri Pirkkalainen & Petri Lounaskorpi (toim.),5/2013, 16.5.2013