Pienryhmäohjausta virtuaalisesti – case Second life

Sotungin etä­lu­ki­os­sa ko­keil­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran Second Life-vir­tu­aa­li­ym­pä­ris­töä hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa opinto-oh­jauk­ses­sa ke­vääl­lä 2010. Pro­jek­tin jat­ku­es­sa oli luon­te­vaa li­sä­tä pien­ryh­mis­sä ta­pah­tu­va ja ylei­sen oh­jauk­sen in­for­maa­ti­on ja­ka­mi­sen ta­voit­teet osak­si oh­jaus­ta.

Uu­des­sa vai­hees­sa läh­dim­me suun­nit­te­le­maan jul­kis­ta opinto-oh­jauk­sen ti­laa, jos­sa voi­si to­teut­taa avoin­ta pien­ryh­mä­oh­jaus­ta sekä avoin­ta kes­kus­te­lua. Hen­ki­lö­koh­tai­sen ohjauk-sen tai­vas­ta­soa voi­si edel­leen käyt­tää kah­den­kes­ki­sis­sä oh­jaus­kes­kus­te­luis­sa. Ide­at ja­los­tui­vat opinto-oh­jauk­sen ran­ta –ide­ak­si, jos­sa voi­si kul­kea tut­ki­mas­sa esi­mer­kik­si jat­ko-opinto-oh­jauk­sen si­vus­to­ja, käy­dä kes­kus­te­lu­ja ja teh­dä tie­don­ha­kuun liit­ty­viä teh­tä­viä joko yk­sin tai pien­ryh­mäs­sä.

Opinto-oh­jauk­sen ran­nal­le ra­ken­net­tiin pol­ku, jon­ka var­rel­la on pe­rus­tie­toa etä­lu­ki­os­ta (opas­tus­vi­de­oi­ta Fronterin ja Wil­man käyt­tä­mi­ses­tä sekä link­ki etä­lu­ki­on koti­si­vul­le). Po­lul­la on myös tyh­jiä me­di­a­tau­lu­ja, joi­hin voi ava­ta mitä ta­han­sa in­ter­net­si­vu­ja riip­pu­en ryh­mien ja opis­ke­li­joi­den tar­peis­ta tai ko­koon­tu­mi­sen si­säl­löis­tä.

Ran­nan pol­ku päät­tyy ”Jat­ko-opin­to­baa­riin”, jos­sa on auki Opin­to­luot­sin eri alo­ja esit­te­le­viä si­vu­ja. Baa­rin ta­kai­sel­la lai­tu­ril­la esi­tel­lään li­säk­si kan­sain­vä­li­siä vaih­to­eh­to­ja esi­mer­kik­si Maa­il­mal­le.net –si­vus­ton avul­la.

Pienryhmäohjausta Second Lifessa

To­teu­tim­me oh­jaus­ta kah­del­la eri ta­val­la. Pien­ryh­mä­ta­paa­mi­ses­sa mo­lem­mat opinto-oh­jaa­jat oli­vat pai­kal­la opas­ta­mas­sa ja oh­jeis­ta­mas­sa abi­tu­rient­te­ja. Toi­nen ta­paa­mi­nen to­teu­tet­tiin hen­ki­lö­koh­tai­se­na oh­jauk­se­na.

Oh­jeis­tim­me opis­ke­li­jat etu­kä­teen wil­ma-vies­til­lä.Vies­tis­sä an­net­tiin ly­hy­et oh­jeet, mi­ten pien­ryh­mä­ta­paa­mi­nen to­teu­te­taan. Eril­lis­tä oh­jet­ta esi­mer­kik­si avattaren luo­mi­seen ei enää an­net­tu, kos­ka osal­lis­tu­neet opis­ke­li­jat oli­vat käyt­tä­neet Second lifea jo mm. äi­din­kie­len tun­neil­la. Opis­ke­li­joi­ta pyy­det­tiin mm. la­taa­maan Second life viewer (oh­jel­ma, jol­la Second Life toi­mii omal­la ko­neel­la), tes­taa­maan headset ja sen toi­mi­vuus sekä mi­ten Sotungin saa­ril­le löy­tää pää­si­vul­ta. Ta­paa­mi­sen ta­voit­teek­si ase­tet­tiin ” teh­dä kah­den hen­gen tii­meis­sä jat­ko-opin­toi­hin liit­ty­vää tie­don­han­kin­taa ja tu­tus­tu­mis­ta oman kou­lu­tus­a­laan kiin­nos­tuk­sen mu­kai­ses­ti.” Kai­kil­la opis­ke­li­joil­la puut­tui pa­kol­li­ses­ta opinto-oh­jauk­sen kurs­sis­ta jo­kin osa, jo­ten osal­lis­tu­mi­nen tuot­ti opis­ke­li­joil­le puut­tu­van mer­kin­nän. Wil­ma-vies­til­lä so­vit­tiin ryh­män kans­sa aika, jol­loin he oli­si­vat ko­to­aan kä­sin Sotungin saa­ren keskusauki-olla etu­kä­teis­val­mis­te­lu­jen mu­kai­ses­ti val­mii­na.

Headsettien avul­la opinto-oh­jaa­jat an­toi­vat opis­ke­li­joil­le alku­oh­jeis­tuk­sen. Opis­ke­li­jat siis osal­lis­tui­vat pien­tyh­mä­oh­jauk­seen ko­to­aan kä­sin, opinto-oh­jaa­jat oli­vat kou­lul­la.

Opis­ke­li­joil­le an­net­tiin teh­tä­väk­si va­li­ta it­seä kiin­nos­ta­va kou­lu­tus­ala Opin­to­luot­sin kou­lu­tus­ala­ja­ot­te­lun jou­kos­ta. Opin­to­luot­sin koti­sivu oli siis nä­ky­vil­lä kai­kil­le osal­lis­tu­jil­le ja he nä­ki­vät sa­man si­vun kuin oh­jei­ta an­ta­nut opinto-oh­jaa­ja. Opis­ke­li­ja va­lit­si oman kiin­nos­tuk­sen­sa koh­teen. Opinto-oh­jaa­jat oli­vat etu­kä­teen val­mis­tel­leet oh­jauk­sen ran­nal­le me­di­a­tau­lut ja luo­neet nii­hin Tieken muis­ti­on etherpad -si­vut, jois­sa oli tehtäväksiannot. Teh­tä­väk­si an­net­tiin ha­kea tie­toa va­li­tus­ta kou­lu­tuk­ses­ta ja esi­tel­lä se lo­puk­si muil­le osal­lis­tu­jil­le ly­hy­es­ti (max 5 min). Ide­a­na oli pait­si et­siä tie­toa, myös esi­tel­lä tie­toa muil­le ym­mär­ret­tä­väs­sä muo­dos­sa ja olla val­mii­na myös vas­taa­maan mui­den ky­sy­myk­siin.

Kou­lu­tus­ala­va­lin­nan jäl­keen opinto-oh­jaa­ja vei opis­ke­li­jat eri puo­lil­le ran­taa eri me­di­a­tau­lu­jen ää­rel­le ja tar­kis­ti että opis­ke­li­ja oli ym­mär­tä­nyt oh­jeet. Ai­kaa an­net­tiin 30 mi­nuut­tia ha­kea vas­tauk­sia an­net­tui­hin teh­tä­viin. Ky­sy­myk­set kos­ki­vat esi­mer­kik­si ky­sei­seen kou­lu­tuk­seen ha­ki­joi­den mää­rää, va­lin­ta­ko­kei­ta, ti­las­to­tie­to­ja, opis­ke­lun luon­net­ta ja opis­ke­lu-paik­ka­kun­tia.

Opinto-oh­jaa­jat kul­ki­vat avattarillaan opis­ke­li­joi­den luo­na ky­se­le­mäs­sä ja kes­kus­te­le­mas­sa sekä an­ta­mas­sa opas­tus­ta. Puo­len tun­nin työs­ken­te­lyn jäl­keen opis­ke­li­jat ko­koon­tui­vat jäl­leen oh­jauk­sen ran­nan me­di­a­tau­lu­jen ää­reen esit­te­le­mään toi­sil­leen kou­lu­tus­oh­jel­man­sa ly­hy­es­ti. Sa­mal­la voi­tiin vie­lä täs­men­tää joi­tain yk­si­tyis­koh­tia. Pi­kai­sen pa­lau­te­kier­rok­sen jäl­keen yksi opis­ke­li­ja piti työs­ken­te­lys­tä, kos­ka ”ti­lan­tees­sa ei ol­lut atk-luo­kan hä­li­nää ja häi­ri­öi­tä ym­pä­ril­lä” ja hän koki että ”sai kes­kit­tyä pa­rem­min itse si­säl­töi­hin.”

Opis­ke­li­joi­den kans­sa oli so­vit­tu etu­kä­teen, että he osal­lis­tu­vat vie­lä myös yk­si­lö­oh­jauk­seen pien­ryh­mä­ta­paa­mi­sen jäl­keen. Täl­löin sy­ven­net­tiin en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la löy­ty­nei­tä fak­to­ja hen­ki­lö­koh­tai­sel­le ta­sol­le. Esi­mer­kik­si erään opis­ke­li­jan kans­sa otet­tiin esil­le sama Tieken muis­tio, joka hä­nel­lä oli jää­nyt kes­ken ja jat­ket­tiin alaan liit­ty­vän tie­don ha­ke­mis­ta kah­den kes­ken sekä sa­mal­la tar­ken­net­tiin esi­mer­kik­si va­lin­ta­ko­kei­siin val­mis­tau­tu­mis­ta.

Opiskelijoiden palaute: ”Pääsi pois perinteisestä opiskelumetodista”

Opis­ke­li­joil­ta ke­rät­tiin pa­lau­te Goog­len lo­ma­ke­työ­ka­lul­la, mikä osoit­tau­tui kä­te­väk­si ta­vak­si ke­rä­tä sekä kvan­ti­ta­tii­vis­ta että kva­li­ta­tii­vis­ta tie­toa. Goog­len työ­kalu lis­taa vas­tauk­set suo­raan koos­te­kar­tak­si, mikä hel­pot­taa yh­teen­ve­don te­ke­mis­tä.

Ku­kaan osal­lis­tu­neis­ta opis­ke­li­jois­ta ei ol­lut en­sim­mäis­tä ker­taa Second Lifessa, yksi oli käyt­tä­nyt Second Lifea vain ker­ran, muut enem­män. Sik­si­pä etu­kä­teen käy­tet­ty val­mis­te­lu­ai­ka­kin oli var­sin ly­hyt, 10-30 mi­nuut­tia. Mitä enem­män oli tot­tu­mus­ta Second life -ym­pä­ris­tös­tä, sitä vä­hem­män etu­kä­teen ai­kaa oli tar­vit­tu – luon­nol­li­ses­ti.

Opis­ke­li­joi­den etu­kä­teis­o­do­tuk­set vaih­te­li­vat epä­luu­los­ta haus­kaan. Ne, joil­la oli jo ko­ke­mus­ta val­miik­si, odot­ti­vat jo val­miik­si ”help­poa ja haus­kaa”. Ne, joil­la oli ky­sees­sä en­sim­mäi­nen ker­ta, oli enem­män epä­luu­lo­ja: ”Ajat­te­lin että hom­ma ly­säh­tää kä­siin, mut­ta oli­han se käy­tän­nöl­li­nen tapa hoi­taa tämä asia.”

Etu­na ja hyö­ty­nä opis­ke­li­jat mai­nit­si­vat mm. että ”opis­ke­li­ja voi teh­dä asi­oi­ta koti­ym­pä­ris­tös­sä, mikä on yleen­sä opis­ke­li­jan kan­nal­ta pa­rem­pi vaih­to­ehto.” Hy­viin puo­liin lu­keu­tui myös se, että ”joi­den­kin opis­ke­li­joi­den on hel­pom­pi toi­mia ne­tin vä­li­tyk­sel­lä kuin kas­vok­kain.” Sa­mai­sen opis­ke­li­jan mu­kaan hän piti ”myös sii­tä, että pää­si pois pe­rin­tei­ses­tä opis­ke­lu­me­to­dis­ta eli tun­nil­la is­tu­mi­ses­ta.” Erään mu­kaan oli hyvä, että ”sai apua ko­to­na ja hen­ki­lö­koh­tais­ta avus­tus­ta.”

Second lifen yleis­tä käy­tet­tä­vyyt­tä oh­jauk­ses­sa kaik­ki opis­ke­li­jat ar­vi­oi­vat kou­lu­arvo­sana-as­tei­kol­la nu­me­roin 8-9:

”Mie­les­tä­ni Second Lifessä pi­täi­si voi­da suo­rit­taa enem­män­kin kurs­se­ja.” ” Mi­kä­li tek­niik­ka toi­mii, Second lifea kan­nat­taa käyt­tää kai­kis­sa opet­ta­jien ja op­pi­lai­den vä­li­sis­sä henk. koht. ju­tuis­sa.”

Puo­let opis­ke­li­jois­ta suo­sit­te­li­si var­mas­ti ja puo­let mel­ko var­mas­ti Second Life-oh­jauk­seen osal­lis­tu­mis­ta muil­le abi­tu­rien­teil­le. Ku­kaan ei siis suh­tau­tu­nut kiel­tei­ses­ti Second Lifen käyt­tä­mi­seen oh­jauk­ses­sa.

Han­ka­luuk­sia opis­ke­li­jat ja opinto-oh­jaa­jat ko­ki­vat lä­hin­nä tek­nii­kan kans­sa. Puo­lel­la opis­ke­li­jois­ta oli ol­lut al­kuun on­gel­ma mik­ro­fo­nien toi­mi­vuu­den kans­sa. Erään opis­ke­li­jan kans-sa on­gel­maa ei saa­tu lain­kaan rat­kais­tua, jo­ten puhe­yh­teys to­teu­tet­tiin pu­he­li­men välityk-sellä. Sa­mai­sen opis­ke­li­jan omal­la ko­neel­la me­di­a­tau­lut ei­vät toi­mi­neet lain­kaan, jo­ten var­si­nai­nen hen­ki­lö­koh­tai­nen oh­jaus­ta­paa­mi­nen oli tek­ni­ses­ti tur­haut­ta­va, mut­ta toki si­säl­löl­li­ses­ti on­nis­tu­nut. Eräs opis­ke­li­ja mai­nit­si vas­tauk­ses­saan sekä hy­vää että huo­noa: ”Hy­vää oli, ett­ei ol­lut mui­ta häi­rit­se­mäs­sä, että oli rau­hal­lis­ta olla ko­to­na eikä atkluokan hä­li­näs­sä. Gra­fiik­ka Second lifessa oli kökköä.” Peli­maa­il­mo­jen hui­kei­siin mil­joo­na­luo­kan gra­fii­koi­hin toki ei­vät pie­nen bud­je­tin toi­mi­jat pys­ty.

Opinto-oh­jaa­jan näkö­kul­mas­ta pien­ryh­mä­oh­jauk­sen to­teut­ta­mi­nen Second Lifessa tar­jo­si eri­lais­ta vaih­te­lua pe­rin­tei­siin oh­jauk­sen to­teut­ta­mi­sen ta­poi­hin. Hy­vää oli se, että abi­tu­rien­tit läh­ti­vät en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti mu­kaan ko­kei­luun, vaik­ka heil­lä pork­ka­na­na oli­kin suo­rit­taa räs­tiin jää­nyt kurs­sin osa. Pien­ryh­mä­oh­jauk­sen to­teu­tus on­nis­tui var­sin mu­ka­vas­ti ja oli ki­vaa! Itse to­teu­tus­vai­he oli kai­ken kaik­ki­aan kui­ten­kin vain lop­pu­hui­pen­nus pit­käl­le pro­ses­sil­le.

Opinto-oh­jaa­jan näkö­kul­mas­ta uu­den val­mis­te­lu ja huo­lel­li­nen miet­ti­mi­nen on aina työ­läs­tä: kos­ka mi­tään mat­kit­ta­vaa, etu­kä­teen mui­den ko­kei­le­maa ei ol­lut, val­mis­te­lut vei­vät pal­jon ai­kaa. Val­mis­te­lui­hin liit­tyi pait­si koko jat­ko-opinto-baa­rin ide­an si­säl­löl­li­nen ja pe­da­go­gi­nen suun­nit­te­lu, myös sen ra­ken­nut­ta­mi­sen kon­sul­toin­ti. Tek­ni­ses­tä to­teu­tuk­ses­ta vas­ta­si Meta­vers­tas Oy, jol­ta olem­me os­ta­neet ra­ken­ta­mis­pal­ve­lun. Tek­ni­ses­sä toteutuk-sessa on ol­lut usei­ta vai­hei­ta, jois­sa joi­tain alku­pe­räi­siä ide­oi­ta on ol­lut pak­ko muut­taa joko sik­si, että nii­den to­teut­ta­mi­nen ei so­pi­nut bud­jet­tiin tai että tek­ni­ses­ti ne oli­si­vat ol-leet mah­dot­to­mia to­teut­taa. Pro­ses­si vei kai­ken kaik­ki­aan puo­li­tois­ta vuot­ta oman muun arki­työn ohel­la. Nyt kun Jat­ko-opin­to­baa­ri on ra­ken­net­tu, pääs­tään­kin var­si­nai­ses­ti naut-timaan työn he­del­mis­tä, jois­ta tämä pien­ryh­mä­ko­kei­lu on ol­lut en­sim­mäi­nen.

Second life-ympäristön tulevaisuuden mahdollisuudet ja haasteet

Oh­jauk­sen käy­tös­sä Second Life toi­mi­si eri­tyi­ses­ti abi­tu­rient­tien jat­ko-opin­toi­hin liit­ty­väs­sä oh­jauk­ses­sa sekä pien­ryh­mi­nä että hen­ki­lö­koh­tai­sen oh­jauk­sen ym­pä­ris­tö­nä. Näin var­sin-kin sen jäl­keen kun abi­tu­rien­tit ovat luku­lo­mal­laan ja jat­ko-opin­toi­hin ha­ke­mi­nen on ajan-koh­tais­ta. Myös isom­man jou­kon yleis­in­fo­jen pi­tä­mi­ses­sä tai ”opo päi­vys­tää” -foo­ru­mi­na Second life toi­mi­si val­lan mai­ni­os­ti. Osa opinto-oh­jauk­sen pa­kol­lis­ta kurs­sia on täy­sin mah­dol­lis­ta suo­rit­taa jo nyt Sotungin Second Life-saa­rel­la. Mi­kään ei estä vaik­ka­pa yleis­ten jat­ko-opin­to­in­fo­jen pi­tä­mis­tä jul­ki­se­na, on­han Sotungin saa­ris­to täy­sin jul­ki­nen tila. Vain oh­jauk­sen tai­vas­ta­soon pää­se­mi­nen vaa­tii eri­tyis­oi­keu­det käyt­tä­jäl­tä. Tai­vas­taso on­kin rau­hoi­tet­tu hen­ki­lö­koh­tai­siin oh­jaus­kes­kus­te­lui­hin.

Second Lifen laa­ja­mit­tai­sem­man käyt­tä­mi­sen tek­ni­si­nä haas­tei­na ovat ai­na­kin Van­taan ope­tus­ver­kon ääni- ja me­di­a­tau­lui­hin liit­ty­vät on­gel­mat eli ääni- ja kuva­por­tit ja nii­den aukipysyminen. Tie­to­tur­va­ky­sy­myk­siä hal­lin­noi tie­to­hal­lin­to, jon­ka kans­sa vuo­ro­pu­he­lun täy­tyy olla ak­tii­vis­ta. Kos­ka Second Life on edel­leen uusi ym­pä­ris­tö kou­lu­maa­il­mas­sa, emme ole vält­ty­neet on­gel­mil­ta ja han­ka­luuk­sil­ta. Van­taal­la on käy­tös­sään myös hal­lin­non verk­ko, jota kaut­ta Second Lifea ei voi käyt­tää. Esi­mer­kik­si opinto-oh­jaa­jat käyt­tä­vät muus­sa arki­työs­sään hal­lin­non verk­koa, jo­ten Second Lifen käyt­tä­mi­nen vaa­tii toi­sen tie­to­ko­neen sekä yh­tey­den ope­tus­verk­koon.

Second Life on ää­rim­mäi­sen kieh­to­va ym­pä­ris­tö teh­dä jo­tain uu­den­lai­sel­la ja eri­lai­sel­la ta­val­la – myös oh­jauk­ses­sa. Us­kon, että lähi­tu­le­vai­suu­des­sa vir­tu­aa­li­set ta­paa­mi­set ovat arki­päi­vää. Sik­si ha­lu­am­me jat­kos­sa­kin käyt­tää ja ke­hit­tää uut­ta ta­paa ai­don läs­nä­olon tun­teel­la – hyö­dyn­tää vir­tu­aa­li­ym­pä­ris­töä. Vaik­ka vir­tu­aa­li­nen läs­nä­olo ei kor­vaa ai­toa koh­taa­mis­ta kas­vo­tus­ten, se mah­dol­lis­taa hy­vän koh­taa­mi­sen ja vuo­ro­pu­he­lun sel­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa, jois­sa muu­toin jää­täi­siin vaik­ka­pa vain pu­he­lin­yh­tey­den pää­hän.