Ilmiömäistä propagandaa Sotungissa

Uusi virtuaalinen oppimisaihio

Sotunki-saa­rel­le ko­ho­si tänä syk­sy­nä uusi op­pi­mis­ai­hio ai­van kes­kus­au­ki­on vie­reen. Amfi­te­at­te­rin va­sem­mal­la puo­lel­la on ko­mea pro­pa­gan­da­pa­lat­si, jos­sa tu­tus­tu­taan pro­pa­gan­daan, ma­ni­pu­loin­tiin, ku­vien ja teks­tien avul­la vai­kut­ta­mi­seen, ar­gu­men­toin­tiin, re­to­ri­siin kei­noi­hin ja mai­non­taan. Ai­hi­o­ta voi käyt­tää päi­vä­lu­ki­os­sa S2.3- ja ÄI4-kurs­seil­la ja etä­lu­ki­on eÄI3- ja eS2.3-kurs­seil­la. His­to­ri­an opet­ta­jat oli­vat aluk­si suun­nit­te­lus­sa mu­ka­na ja myö­hem­min­kin ja­koi­vat ide­oi­taan ja aja­tuk­si­aan, jo­ten ai­hio on edel­leen osit­tain il­mi­ö­poh­jai­nen ja so­pii käy­tet­tä­väk­si myös his­to­ri­an oppi­tun­neil­la, vaik­ka to­teu­tus­vai­hees­ta ai­hi­os­ta tuli voi­mak­kaam­min äi­din­kie­len ja S2:n kuin his­to­ri­an ai­hio.

Pro­pa­gan­da­pa­lat­si si­jait­see ai­van Sotunki-saa­ren kes­kus­au­ki­on vie­res­sä.

Ai­hi­o­ta on tar­koi­tus käyt­tää äi­din­kie­len kurs­sien li­säk­si myös S2-kurs­seil­la, mikä vai­kut­ti muun mu­as­sa sii­hen, että oi­ke­an maa­il­man pro­pa­gan­dan si­jaan pro­pa­gan­da-ai­hi­oon tuli neut­raa­lia pro­pa­gan­daa. S2-opis­ke­li­jat ovat ym­pä­ri maa­il­maa, jo­ten oli pa­rem­pi vält­tää pro­pa­gan­da­ku­vien voi­ma­kas lei­maa­va vai­ku­tus, joka oli­si hy­vin voi­nut osua joi­hin­kin opis­ke­li­joi­hin. To­del­li­sen maa­il­man pro­pa­gan­dan si­jaan pro­pa­gan­da­pää­ma­jas­sa on Second Lifeen si­nän­sä hy­vin so­pi­vas­ti mar­si­lais­ten ja venuslaisten pro­pa­gan­daa sekä muun mu­as­sa Second Lifen pre­si­den­tik­si pyr­ki­vän eh­dok­kaan vaa­li­pro­pa­gan­daa. Reh­to­ri an­toi ys­tä­väl­li­ses­ti käyt­tää avatarinsa ku­vaa kam­pan­ja­mai­nok­ses­sa.

Venuslaisista ja mar­si­lai­sis­ta ja hei­dän pro­pa­gan­das­taan tu­li­kin ai­hi­on vä­ri­käs sy­dän. Suun­nit­te­lin kes­ke­nään so­ti­vien ufo­jen pro­pa­gan­da­ku­vat yh­des­sä ra­ken­ta­jam­me An­ni­ka Kes­ki­sen kans­sa, min­kä jäl­keen ra­ken­ta­ja teki ku­vat ja siir­si ne SL:ään. Kir­joi­tin ku­vis­ta ana­lyy­sit ja lai­toin ne ku­viin, jos­ta opis­ke­li­jat saa­vat ne ku­via klik­kaa­mal­la.

Pro­pa­gan­da­ku­via Sotunki-saa­ren pro­pa­gan­da­pää­ma­jas­sa.

Mar­si­lais­ten ja venuslaisten pro­pa­gan­da­ku­vien avul­la opi­taan kie­len ja ku­vien vai­ku­tus­kei­no­ja. Jo­kai­sel­la ku­vis­ta on oi­kea vas­ti­neen­sa to­del­li­ses­sa maa­il­mas­sa, sil­lä käy­tin ku­vis­sa sa­mo­ja kei­no­ja omis­sa ku­vis­sam­me kuin to­del­li­sen maa­il­man pro­pa­gan­da­ku­vis­sa on käy­tet­ty.

Tel­tas­sa jo­kai­sen ku­van alla on kak­si tai kol­me vih­re­ää pal­luk­kaa, joi­ta klik­kaa­mal­la siir­tyy au­to­maat­ti­ses­ti net­tiin tie­tyl­le si­vul­le. Ai­hio it­ses­sään on mel­ko neut­raa­li, mut­ta ha­lu­sin ot­taa myös to­del­li­sen maa­il­man pro­pa­gan­daa mu­kaan, jo­ten tein sen link­kien avul­la.

Propagandateltta: neljä harjoitusta

Sotunki-saa­ren au­ki­ol­ta nä­kyy ko­mea Pro­pa­gan­da­pa­lat­si, joka on kui­ten­kin pelk­kä ku­lis­si ja jon­ka ta­ka­na on val­ta­vas­sa so­ti­las­tel­tas­sa pro­pa­gan­da­pää­maja. Idea tä­hän tuli his­to­ri­an opet­ta­ja Mat­ti Jus­si­lal­ta, joka lei­kit­te­li ide­al­la teh­dä ai­hi­os­ta mah­dol­li­sim­man sa­man­lai­nen kuin pro­pa­gan­da it­se­kin on: se on ku­lis­si­pe­liä, jos­sa kät­ke­tään vas­taan­ot­ta­jan kat­seel­ta kaik­ki, mitä hän ei ha­lua näh­dä. Siis­pä meil­lä on ko­mea ku­lis­si, jon­ka ta­ka­na on vaa­ti­ma­ton so­ti­las­telt­ta ja ko­ko­nai­nen so­ti­las­o­pe­raa­tio.

Ra­ken­ta­ja teki ison so­ti­las­tel­tan ja an­toi käyt­töö­ni run­saas­ti pro­pa­gan­daan so­pi­vaa esi­neis­töä (tele­vi­si­on, läp­pä­rin, ra­di­on, pu­he­li­men), joi­ta pys­tyin it­se­kin muok­kaa­maan. Lai­toin näi­hin esi­nei­siin te­o­ri­a­o­suu­den pro­pa­gan­dan vai­ku­tus­kei­nois­ta.

Kun ”pa­lat­siin” as­tuu si­sään, tel­tan ovi­au­kon mo­lem­min puo­lin on te­o­ri­aa, joka on pää­osin lai­tet­tu teks­tuu­ri­na vies­tin­tä­vä­li­nei­den ruu­tui­hin. Va­sem­mal­la sei­nus­tal­la on ”Voi­han ufo! Nyt ovat tai­vaan val­lat se­kai­sin!” -kylt­ti, jos­sa se­li­te­tään mar­si­lais­ten ja venuslaisten ti­lan­ne ja jota klik­kaa­mal­la opis­ke­li­ja saa oh­jeet ai­hi­on käyt­töön.

Opis­ke­li­ja aloit­taa tu­tus­tu­mal­la tel­tan te­o­ri­a­o­suu­teen ja klik­kaa­mal­la väri­pa­let­tia, jon­ka tein sei­näl­le sel­vit­tääk­seen eri vä­rien sym­bo­lii­kan ja ylei­sim­mät käyt­tö­tar­koi­tuk­set.

”Voi­han ufo!” -kyl­tin vie­res­sä on seu­raa­val­la sei­näl­lä nel­jä pie­nem­pää teh­tä­vä­kylt­tiä, jois­ta kus­ta­kin saa teh­tä­vän notecardina. Teh­tä­vän vas­tauk­set kir­joi­te­taan sa­mal­le notecardille, joka sit­ten tal­len­ne­taan, sul­je­taan ja raa­ha­taan omas­ta mat­ka­lau­kus­ta ky­sei­sen teh­tä­vän pos­ti­laa­tik­koon, jos­ta opet­ta­ja saa sen myö­hem­min tar­kis­tet­ta­vak­seen. Jo­kai­sen kyl­tin vie­res­sä on ni­mit­täin myös oma pu­nai­nen pos­ti­laa­tik­ko, jo­hon vie­rei­ses­tä kyl­tis­tä saa­tu teh­tä­vä pa­lau­te­taan. Opet­ta­ja saa opis­ke­li­joi­den pa­laut­ta­mat tie­dos­tot it­sel­leen pos­ti­laa­tik­koa klik­kaa­mal­la.

S2-opis­ke­li­joi­ta pro­pa­gan­da­pää­ma­jas­sa syk­syl­lä 2013. Ku­vas­sa nä­ky­vät myös teh­tä­vä­kyl­tit ja pos­ti­laa­ti­kot.

Teh­tä­viä on yh­teen­sä nel­jä: en­sim­mäi­ses­sä kli­ka­taan kaik­kia ku­via, tu­tus­tu­taan ku­vien eri­lai­siin vai­ku­tus­kei­noi­hin ja kir­joi­te­taan opi­tun pe­rus­teel­la oma pro­pa­gan­da­teks­ti. Toi­ses­sa teh­tä­väs­sä kli­ka­taan pro­pa­gan­da­ku­vien ala­o­sis­sa ole­via vih­rei­tä net­ti­pal­lu­koi­ta, jot­ka avaa­vat opis­ke­li­jan näyt­töön ne­tis­tä to­del­li­sen maa­il­man vas­taa­via pro­pa­gan­da­ku­via. Teh­tä­vä­nä on ver­tail­la tel­tan ku­vien ja oi­ke­an maa­il­man pro­pa­gan­da­ku­vien vai­ku­tus­kei­no­ja. Ha­lu­sin hyö­dyn­tää net­tiä jos­sa­kin teh­tä­väs­sä ja sa­moin esi­tel­lä opis­ke­li­joil­le myös oi­kei­ta pro­pa­gan­da­ku­via, jo­ten täs­sä teh­tä­väs­sä sain yh­dis­tet­tyä mo­lem­mat ta­voit­teet.

Kol­mas teh­tä­vä on tu­tus­tua nyky­pro­pa­gan­daan: ra­ken­sin tel­tan toi­seen pää­hän lisä­sii­ven, jos­sa on ku­via vaa­li-, ter­veys- ja ta­lous­pro­pa­gan­das­ta sekä ly­hyt mää­ri­tel­mä niis­tä kai­kis­ta. Teh­tä­vä­nä on yk­sin­ker­tai­ses­ti ker­toa, onko tör­män­nyt vas­taa­van­lai­siin ku­viin oi­ke­as­sa maa­il­mas­sa.

Pro­pa­gan­da­tel­tan ”lisä­sii­pi”, eli rau­han ajan pro­pa­gan­daa ja mai­non­nan nurk­kaus.

Nel­jän­te­nä teh­tä­vä­nä on tu­tus­tu­mi­nen mai­non­nan maa­il­maan. Mai­non­nan maa­il­ma on lisä­sii­peä vas­ta­pää­tä ole­va sei­nä, jo­hon ra­ken­ta­ja on teh­nyt mai­nos­ku­via. Mai­nos­ku­via klik­kaa­mal­la saa opet­ta­jan niis­tä te­ke­mät ana­lyy­sit ja teh­tä­vä­nä on ver­ra­ta pro­pa­gan­dan ja mai­non­nan vai­ku­tus­kei­no­ja. Jos opis­ke­li­ja on si­säis­tä­nyt ai­em­mat teh­tä­vät, hän huo­maa san­gen no­pe­as­ti, että ne ovat täy­sin sa­mo­ja kei­no­ja.

Taivastasot: pelillisempi ote propagandaan

Kun opis­ke­li­ja on teh­nyt pro­pa­gan­da­tel­tan teh­tä­vät, hän siir­tyy Masa Mar­si­lai­sen kans­sa ”Mar­siin”, eli klik­kaa ku­vaa ja teleporttaa avatarinsa tai­vas­ta­sol­le, joka on mar­si­lais­ten pää­maja. Pää­ma­jas­ta mat­ka vie kuu­den tai­vas­ta­son kaut­ta ta­kai­sin maan pääl­le.

Ha­lu­sin teh­dä tie­to­vi­san, jos­sa oi­ke­aa vas­taus­ta klik­kaa­mal­la pää­see seu­raa­vaan ky­sy­myk­seen. Moni­va­lin­ta­ky­sy­myk­set so­vel­tui­vat par­hai­ten ai­hi­oo­ni ja pää­tin lo­pul­ta teh­dä itse seit­se­män tai­vas­ta­soa, joil­ta kul­kee teleportteriketju ta­sol­ta toi­sel­le. Jo­kai­sel­la ta­sol­la on kol­me vilk­ku­vaa ”avaruusteleportteria”, joi­den yllä lei­juu hoverina väi­te. Jos klik­kaa oi­ke­aa tolp­paa, pää­see seu­raa­val­le ta­sol­le. Pää­tin li­sä­tä pe­lil­li­syyt­tä ja seik­kai­lu­miel­tä te­ke­mäl­lä avaruusteleportterien luo pää­se­mi­ses­tä lie­väs­ti haas­teel­li­sem­paa joil­la­kin ta­soil­la.

Au­rin­ko­taso. Te­o­ria on sar­ja­ku­vis­sa ja kel­tai­sen avaruusteleportterin ylä­puo­lel­la lei­juu hover-teks­ti­nä ky­sy­mys, jo­hon opis­ke­li­ja vas­taa klik­kaa­mal­la oi­ke­aa teleportteria. Täs­sä ku­vas­sa vih­re­ät vastausteleportterit ovat ai­van ku­van taka­o­sas­sa.

Pro­pa­gan­daan liit­ty­vän te­o­ri­an ope­tus jat­kuu ”Mar­sis­sa­kin”. Tai­vas­ta­sol­la to­sin ei ole yh­tään te­o­ri­a­kylt­te­jä, vaan ai­no­as­taan sar­ja­ku­via. Sar­ja­ku­vis­sa seik­kai­le­vat Masa, Malle, Mara ja Mappe Mar­si­lai­nen. Masa on jou­kon vii­sas, isom­pi ja van­hem­pi olio, joka neu­voo nuo­rem­pia pro­pa­gan­da­toi­mis­ton työn­te­ki­jöi­tä. Heil­lä on Ma­sal­le yleen­sä pal­jon ky­sy­myk­siä ei­vät­kä he aina lain­kaan tot­te­le Ma­saa. Pien­ten ava­ruus­o­li­oi­den avul­la oli help­po saa­da sar­ja­ku­viin mu­kaan huu­mo­ria.

Sar­ja­ku­vien teko al­koi, kun pyy­sin ra­ken­ta­jal­ta ku­van hä­nen mar­si­lai­ses­ta avataristaan, joka oli ker­ras­saan hert­tai­nen pro­pa­gan­da­ku­vis­sa. Tar­koi­tuk­se­ni oli teh­dä tai­vas­ta­soil­le Masa-kylt­te­jä, jois­sa vii­sas Masa neu­voo opis­ke­li­jaa kul­ke­maan oi­kei­ta väy­liä ja tar­vit­ta­es­sa Ma­sal­ta saa tele­por­tin­kin, jos pu­laan jou­tuu. Kun huo­ma­sin, että ku­vaa oli help­po muo­ka­ta isom­mak­si ja pie­nem­mäk­si, mar­si­lais­ten ta­ri­na läh­ti elä­mään omaa elä­mään­sä. On­han pal­jon haus­kem­paa lu­kea di­a­lo­gia kuin Ma­san yk­sin­pu­he­lua. PowerPointilla on help­po teh­dä sar­ja­ku­via. Yksi haus­kim­mis­ta ku­vis­ta teh­dä oli kuva, jos­sa pik­ku­mar­si­lai­set uit­ta­vat var­pai­taan vih­re­äs­sä möm­mös­sä, joka Ma­sal­la on mik­ro­skoo­pin ku­van alla. Vih­reä aine on muka ge­neet­ti­nen to­dis­te vi­hol­li­sen alem­muu­des­ta, mut­ta se pal­jas­tuu lo­pul­ta kar­vi­ais­kiis­se­lik­si. Mar­si­lais­ten pro­pa­gan­da­toi­mis­to saa sil­ti toki le­vit­tää ai­van sitä tie­toa, mitä ha­lu­aa.

Yri­tin li­sä­tä huu­mo­ria sar­ja­ku­viin ke­ven­nyk­sek­si ja toki myös sik­si, että lu­et­tu jäi­si pa­rem­min mie­leen. Ha­lu­sin, että te­o­ri­an lu­ke­mi­nen oli­si mie­len­kiin­tois­ta, haus­kaa ja mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä. Lo­pul­ta tein pää­tök­sen siir­tää kai­ken tai­vas­ta­so­jen te­o­ri­an sar­ja­ku­viin. Sar­ja­ku­via on nyt kai­kil­la seit­se­mäl­lä tai­vas­ta­sol­la.

Tai­vas­ta­sot ovat:

1. Mar­si­lais­ten pää­maja

Opis­ke­li­jal­le ker­ro­taan, että hän on kor­ke­al­la tai­vaal­la ja mar­si­lai­set ovat haas­ta­neet hä­net Mar­sin omaan Sel­viy­ty­jät-kil­pai­luun. Ky­sees­sä on pro­pa­gan­da­toi­mis­ton rata, jo­ten suu­rin osa haas­teis­ta liit­tyy pro­pa­gan­daan. Mar­si­lais­ten pää­ma­jas­sa opis­ke­li­ja et­sii en­sin Masa-kyl­tin, jos­sa Masa ker­too, min­ne pi­tää men­nä ja mitä teh­dä. Opis­ke­li­ja kul­kee avaruusteleporttereita et­sies­sään sar­ja­kuva­tun­ne­lin läpi. Sen toi­ses­sa pääs­sä on ar­gu­men­toin­tiin liit­ty­vä ky­sy­mys ja kol­me teleportteria, joi­den ylä­puo­lel­la lei­juu eri vaih­to­eh­to­ja. Oi­ke­aa teleportteria klik­kaa­mal­la pää­see seu­raa­val­le ta­sol­le.

2. Au­rin­ko­taso

Opis­ke­li­ja kul­kee en­sin sar­ja­kuva­sei­nä­män vier­tä op­pi­ak­seen li­sää te­o­ri­aa ja vas­taa sit­ten pro­pa­gan­daan liit­ty­vään ky­sy­myk­seen va­lit­se­mal­la oi­ke­an avaruusteleportterin.

3. Re­to­ris­ten kei­no­jen la­by­rint­ti

Opis­ke­li­ja saa­puu tai­vas­ta­sol­le, jos­sa on en­sin te­o­ri­aa pro­pa­gan­das­ta ja sit­ten re­to­ri­sis­ta kei­nois­ta. Kai­ken kaik­ki­aan opis­ke­li­ja lu­kee täl­lä tai­vas­ta­sol­la kak­si sar­jaa sar­ja­ku­via. Vii­mei­ses­tä sar­ja­kuva­ruu­dus­ta opis­ke­li­ja saa opet­ta­jan te­ke­män lis­tan re­to­ri­sis­ta kei­nois­ta. Lis­ta on tar­jol­la pro­pa­gan­da­tel­tas­sa­kin, sil­lä sii­tä on hyö­tyä tel­tan teh­tä­viä teh­des­sä.

Sar­ja­ku­vat lu­et­tu­aan opis­ke­li­ja seu­raa Ma­san neu­vo­ja ja pää­tyy la­by­rint­tiin, jos­sa kaik­ki sei­nät näyt­tä­vät kiin­teil­tä, mut­ta jois­ta osan läpi voi kä­vel­lä. Sei­niin on kir­joi­tet­tu isol­la re­to­ri­sia kei­no­ja ja tar­koi­tus on, että opis­ke­li­ja kä­ve­lee koko la­by­rin­tis­sa olon­sa ajan päin re­to­ri­sia kei­no­ja.

Masa neu­voo opis­ke­li­jaa re­to­ris­ten kei­no­jen la­by­rin­tis­sa.

La­by­rin­tis­ta pää­see kyl­lä läpi, kun tar­peek­si yrit­tää, mut­ta jos joku ha­lu­aa no­pe­am­min pois, hä­nen tar­vit­see vain kli­ka­ta lat­ti­aa, niin avatar teleporttautuu au­to­maat­ti­ses­ti la­by­rin­tin ulos­käyn­nil­le. Lat­ti­an klik­kaa­mi­nen on tur­va­jär­jes­te­ly erääl­lä toi­sel­la­kin tai­vas­ta­sol­la, jot­ta opis­ke­li­ja ei tus­kas­tu, jos jo­kin ei ker­ta kaik­ki­aan on­nis­tu.

La­by­rin­tin ulos­käyn­nin vie­res­sä on kol­me avaruusteleportteria ja ky­sy­mys kos­kee täl­lä ker­taa re­to­ri­sia kei­no­ja. Oi­ke­aa teleportteria klik­kaa­mal­la opis­ke­li­ja pää­see eteen­päin.

4. Spi­raa­li

Opis­ke­li­ja teleporttautuu py­ra­mi­diin, jon­ka si­säl­lä on val­ta­va ylös­päin nou­se­va spi­raa­li. Spi­raa­li on liu­kas ja ka­pea ja li­säk­si se kal­lis­tuu koko ajan jo­hon­kin suun­taan. Haas­tee­na on nous­ta spi­raa­li ylös ai­van sen ylä­kär­keen ra­ken­ne­tul­le ylä­ta­san­teel­le, jos­sa ky­sy­mys ja kol­me avaruusteleportteria odot­ta­vat. Masa neu­voo jäl­leen ja lat­ti­aa klik­kaa­mal­la pää­see suo­raan ylös, jos ei osaa kii­ve­tä spi­raa­lia. Oi­ke­aa teleportteria klik­kaa­mal­la pää­see jäl­leen eteen­päin.

Opis­ke­li­ja kii­pe­ää spi­raa­lia koh­ti teleporttereita.

5. Ava­ruus­kup­la

Kup­la on pie­ni tai­vas­taso, jol­la on sar­ja­kuva hal­lit­si­joi­den puhe­tai­dos­ta, sii­tä, mik­si ku­vat vai­kut­ta­vat vas­taan­ot­ta­jaan niin sy­väs­ti, ja syis­tä käyt­tää nai­sia, lap­sia ja sö­pö­jä eläi­miä pro­pa­gan­da­ku­vis­sa. Malle Mar­si­lai­nen ha­lu­ai­si maa­il­man­val­ti­aak­si ja Masa tie­tys­ti neu­voo, mitä sel­lai­seen tar­vi­taan. Sar­ja­ku­van jäl­keen lu­vas­sa on pro­pa­gan­da­ky­sy­mys ja kol­me avaruusteleportteria.

6. Mar­si­lai­nen rä­py­lä­pal­lo

Seu­raa­val­la ta­sol­la opis­ke­li­jan on us­kal­let­ta­va hy­pä­tä ava­ruus­ku­vi­oi­seen sy­vyy­teen, joka lo­pul­ta pal­jas­tuu pal­lon­muo­toi­sek­si ti­lak­si, jos­sa pe­la­taan mar­si­lais­ten kan­sal­lis­ur­hei­lua, rä­py­lä­pal­loa. Tai­vas­ta­son kes­kel­lä on pal­lo­ja, joi­hin on lai­tet­tu pai­no­voi­ma. Ne vie­ri­vät ku­ten oi­ke­at pal­lot – to­sin ne ovat tie­tyl­lä ta­val­la kiin­te­äm­piä kuin tai­vas­taso itse, eli jos nii­tä työn­tää lii­an ko­vaa eteen­päin, ne voi­vat kie­pah­taa sei­nän läpi. Tä­män vuok­si tein laa­ti­kol­li­sen vara­pal­lo­ja ja tai­vas­ta­son alle val­ta­van nä­ky­mät­tö­män ku­pin, jon­ne kar­kaa­vat pal­lot pu­to­a­vat ja jos­ta opet­ta­ja voi käy­dä myö­hem­min nos­ta­mas­sa ne ta­kai­sin pal­lo­ken­täl­le.

Mar­si­lai­ses­sa rä­py­lä­pal­los­sa opis­ke­li­ja yh­dis­tää oi­ke­at pal­lot oi­kei­siin van­tei­siin.

Rä­py­lä­pal­loa pe­la­taan seu­raa­vas­ti: maas­sa on nel­jä van­net­ta, jois­sa on kyl­tit Suo­mi, Usa, nat­si-Sak­sa ja Neu­vos­to­liit­to. Jo­kai­nen pe­laa­ja ot­taa nel­jä sa­man­vä­ris­tä pal­loa, joi­den kyl­jis­sä on kir­jai­met A, B, C, D. Opis­ke­li­ja saa Masa-kyl­til­tä notecardin, jo­hon on kir­joi­tet­tu se, mitä eri kir­jai­met edus­ta­vat. His­to­ri­an opet­ta­jat sa­ne­li­vat mi­nul­le eri mai­den pro­pa­gan­dan tyy­pil­li­siä piir­tei­tä ja lai­toin ku­vauk­set notecardiin A:na, B:nä, C:nä ja D:nä.

Tar­koi­tus on vie­dä A-pal­lo oi­ke­aan van­tee­seen, eli yh­dis­tää maa ja pro­pa­gan­da­ku­vaus. Jot­ta opis­ke­li­jat ei­vät kat­soi­si mal­lia toi­sil­taan, tein nel­jä eri notecardia, jois­sa kir­jai­met ja ku­vauk­set ovat eri jär­jes­tyk­ses­sä: oma pal­lo ei tule sa­maan van­tee­seen kuin ka­ve­rin pal­lo. Lai­toin Masa-kylt­tiin skriptin, joka ja­ke­lee notecardeja sa­tun­nai­ses­sa jär­jes­tyk­ses­sä. Teh­tä­vän­an­not siis ar­vo­taan opis­ke­li­joil­le.

Kun kaik­ki nel­jä pal­loa ovat oi­keis­sa van­teis­sa, opis­ke­li­ja voi tar­kis­taa vas­tauk­sen­sa sa­mal­ta notecardilta ja tönätä sit­ten pal­lon­sa pois van­teis­ta. Kun peli on ohi, opis­ke­li­jal­la on edes­sään jäl­leen pro­pa­gan­daa kos­ke­va ky­sy­mys ja kol­me teleportteria, jois­ta oi­kea vie seu­raa­val­le ta­sol­le.

7. Maa nä­kyy!

Seu­raa­va taso on lä­hel­lä maa­ta ja sen lat­ti­as­sa on rei­kä, jos­ta voi tir­kis­tel­lä alla kim­mel­tä­vää me­ren­pin­taa. Tai­vas­ta­sol­la on sar­ja­kuva, jos­sa poh­di­taan sitä, mik­si ei kan­na­ta an­taa pro­pa­gan­dan vai­kut­taa it­seen­sä ja mi­ten pro­pa­gan­dan vai­ku­tuk­sen voi tor­jua. Kun sar­ja­kuva on lu­et­tu, opis­ke­li­ja klik­kaa teleportteria ja ”mar­si­lai­set” lä­het­tä­vät hä­net ilma­sil­lal­le.

8. Ilma­sil­ta

Ilma­sil­ta on val­ta­va nä­ky­mä­tön put­ki­lo Sotunki-saa­ren tai­vaal­la. Opis­ke­li­ja kä­ve­lee ikään kuin il­mas­sa koh­ti maa­ta ja tup­sah­taa lo­pul­ta ke­vy­es­ti nä­ky­mä­tön­tä lius­kaa myö­ten pro­pa­gan­da­pa­lat­sin pi­haan.

Opetuskokeilu S2-ryhmän kanssa

Ko­kei­lin ai­hi­o­ta S2.6-ryh­män kans­sa, ta­voit­tee­nam­me oli ker­ra­ta kuva-ana­lyy­si ja teks­tin vai­ku­tus­kei­not yo-ko­et­ta var­ten. S2-ko­kee­seen­kin tu­lee vä­lil­lä mai­nos­ku­vien ana­lyy­sia, jo­ten teh­tä­vä sopi ker­tauk­seen oi­kein hy­vin.

Ryh­mä oli pie­ni, jo­ten kaik­ki pys­tyi­vät te­ke­mään avatarinsa yhtä ai­kaa. Ja­oin opis­ke­li­joil­le oh­jeet avatarin te­koon ja saa­rel­la toi­mi­mi­seen ja he pää­si­vät var­sin no­pe­as­ti liik­keel­le. Alus­sa opet­ta­jan neu­vo­ja ja apua tar­vit­tiin enem­män. En ol­lut kos­kaan ko­keil­lut päi­vä­lu­ki­o­lais­ten kans­sa sitä, että teh­tä­vät teh­dään Second Lifessa notecardille ja teh­tä­vät myös pa­lau­te­taan notecardilla mi­nul­le. Etä­lu­ki­o­lais­ten kans­sa olen teh­nyt näin jo mon­ta vuot­ta, mut­ta ajat­te­lin nyt ko­keil­la, mi­ten sama su­juu päi­vä­lu­ki­o­lais­ten kans­sa. En­sim­mäi­sen notecardin pa­lau­tus su­jui aluk­si hi­taas­ti, mut­ta kun opis­ke­li­jat ta­ju­si­vat sys­tee­min, he pa­laut­te­li­vat teh­tä­viä it­se­näi­ses­ti ja suu­rim­mak­si osak­si il­man apua. Pa­lau­tus­käy­tän­tö toi­mi hy­vin: jo­kai­sel­la teh­tä­väl­lä oli oma pos­ti­laa­tik­kon­sa ja opis­ke­li­jat omak­sui­vat sys­tee­min no­pe­as­ti.

Kun opis­ke­li­jat te­ki­vät it­se­näi­ses­ti teh­tä­vi­ään, huo­ma­si, mi­ten eri tah­tia he ete­ni­vät. Osa opis­ke­li­jois­ta teki en­sim­mäis­tä teh­tä­vää koko oppi­tun­nin ajan, osa puo­les­taan teki kol­me en­sim­mäis­tä teh­tä­vää sa­mas­sa ajas­sa, eli täs­sä oli val­ta­via yk­si­lö­koh­tai­sia ero­ja. Osa opis­ke­li­jois­ta koki, että opet­ta­jan seu­raa­mi­nen oppi­tun­nil­la oli­si hel­pom­pi tapa op­pia, osa taas in­nos­tui te­ke­mään teh­tä­viä ja naut­ti saa­des­saan ede­tä omaa vauh­ti­aan. Ver­tai­lu­teh­tä­vä ne­tis­sä oli mu­ka­va teh­tä­vä, sa­moin lisä­sii­ven teh­tä­vät saa­tiin no­pe­as­ti val­miik­si.

Oli haus­ka kat­sel­la opis­ke­li­joi­den in­nos­tus­ta: käy­tin ai­hi­on tes­taa­mi­seen kak­si oppi­tun­tia, mikä oli hie­man lii­an vä­hän, mut­ta kum­mal­la­kin tun­nil­la jou­duin use­am­paan ker­taan huo­maut­ta­maan, että tun­ti lop­pui jo, pi­täi­si sam­mut­taa Second Life ja ko­neet. Yk­si­kään opis­ke­li­ja ei läh­te­nyt Second Life -tun­neil­ta sil­loin, kun tun­ti vi­ral­li­ses­ti lop­pui, kaik­ki oli­vat jo­ten­kin niin kiin­ni omas­sa te­ke­mi­ses­sään. Har­voin ar­gu­men­taa­ti­o­a­na­lyy­siin liit­ty­vät teh­tä­vät ovat niin van­git­se­via, että tun­nin lop­pu­mi­nen jää opis­ke­li­joil­ta huo­maa­mat­ta. Pi­din tätä hy­vä­nä merk­ki­nä, kos­ka en­sim­mäi­sen tun­nin teh­tä­vät oli­vat pro­pa­gan­da­tel­tan teh­tä­viä, eikä nii­hin liit­ty­nyt mi­tään si­nän­sä pe­lil­lis­tä.

Toi­sel­la oppi­tun­nil­la osa opis­ke­li­jois­ta pää­si tai­vas­ta­soil­le asti ja luo­kas­sa al­koi kuu­lua iloi­sia ja tur­hau­tu­nei­ta kil­jah­duk­sia, kun opis­ke­li­jat yrit­ti­vät kii­ve­tä spi­raa­lia pit­kin ja ek­syi­vät la­by­rin­tis­sa. Tun­nil­le tuli nau­rua ja sar­ja­ku­vi­a­kin lu­et­tiin tar­kas­ti ja ah­ke­ras­ti. Teleportterien käyt­tö­tar­koi­tus opit­tiin no­pe­as­ti. Second Lifen pe­lil­li­nen puo­li val­loit­ti seik­kai­li­jat heti – eh­kä­pä sik­si­kin, että en­sin olim­me teh­neet niin pal­jon te­o­reet­ti­sia teh­tä­viä.

Opiskelijoiden mielipiteitä

Tee­tin tun­nin lo­puk­si mie­li­pide­tes­tin. Täs­sä muu­ta­mia ot­tei­ta sii­tä:

”Ihan hy­vin op­pii saa­rel­la, (ai­na­kin hie­man vaih­te­lua nor­maa­lin opis­ke­lun ta­poi­hin). Help­poa oli teh­tä­vien te­ke­mi­nen ja pa­lau­tus. Aluk­si oli vai­ke­aa ym­mär­tää avatarin käyt­tö, mut­ta kyl­lä sen lo­pul­ta opin.”

”Tyk­kä­sin. Opis­ke­lu saa­rel­la oli mie­len­kiin­tois­ta, eikä tyl­sää. It­sel­le asi­at jäi jo­ten­kin pa­rem­min mie­leen kuin oppi­kir­jaa lu­et­ta­es­sa. Op­pi­mi­nen oli te­ho­kas­ta. Vai­ke­aa oli pääs­tä ru­tii­niin, käyt­tö aluk­si han­ka­laa.”

”Ki­vaa vaih­te­lua. Teh­tä­vät oli­vat help­po­ja ja opis­ke­lu­tapa oli mie­len­kiin­toi­nen. Avatarilla liik­ku­mi­nen oli erit­täin han­ka­laa.”

Yksi opis­ke­li­jois­ta ha­lu­si ly­hy­em­piä se­li­tyk­siä, jot­ta asi­at ym­mär­täi­si hel­pom­min. Ky­sees­sä on S2-ryh­mä, jo­ten opis­ke­li­joi­den suo­men kie­len taso vaih­te­lee. Osa ym­mär­si oh­jeet hel­pos­ti, osal­la oli vai­keuk­sia, kun oh­jeet oli­vat pel­käs­tään kir­jal­li­ses­sa muodosas. Second Life -tun­ti oli si­nän­sä jo it­ses­sään hy­vää lu­e­tun ym­mär­tä­mi­sen har­joi­tus­ta, sil­lä käy­tin ai­hi­os­sa sa­no­ja, joi­ta var­si­nai­ses­ti arki­päi­vä­nä ei pal­jon käy­te­tä.

Suu­rin osa opis­ke­li­jois­ta oli sitä miel­tä, että opis­ke­lu vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa oli elä­myk­sel­lis­tä ja että vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa oppi pait­si ko­ke­mal­la ja te­ke­mäl­lä myös eten­kin näkö­muis­tin avul­la. Ne, jot­ka oli­vat vas­tan­neet op­pi­neen­sa näkö­muis­tin avul­la. Kaik­ki vas­ta­si­vat, että opi­tut asi­at oli­vat jää­neet mie­leen ja että vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa toi­mi­mi­nen oli ol­lut help­poa. Osa il­moit­ti suo­raan, ett­ei ol­lut suh­tau­tu­nut vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa työs­ken­te­lyyn ko­vin hy­vin ja sik­si­kin asi­at oli­vat jää­neet op­pi­mat­ta. Nämä opis­ke­li­jat oli­vat sa­mo­ja, jot­ka mie­luum­min kuun­te­li­si­vat opet­ta­jan pu­het­ta oppi­tun­nil­la tai joil­la oli pa­ho­ja vai­keuk­sia kie­len kans­sa. Opet­ta­jan apua en­sim­mäi­sel­lä SL-tun­nil­la pi­det­tiin tär­ke­ä­nä asi­a­na ja suu­rin osa te­ki­si mie­luus­ti li­sää­kin teh­tä­viä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa.

Ky­syin, mi­hin opis­ke­li­jat mie­lui­ten käyt­täi­si­vät Second Life -op­pi­mis­ai­hi­o­ta ja puo­let ryh­mäs­tä käyt­täi­si sitä kurs­si­teh­tä­vien te­ke­mi­seen, puo­let ko­kei­siin ker­taa­mi­seen. Kaik­ki ryhmäläiseni oli­vat opis­kel­leet näi­tä asi­oi­ta ai­em­mil­la kurs­seil­la, jo­ten käy­tin ai­hi­o­ta ker­taa­mi­seen. Sik­si tee­tin vain mie­li­pide­ky­se­lyn. Ensi syk­sy­nä tar­koi­tus on käyt­tää ai­hi­o­ta etä­lu­ki­on eÄI3-kurs­sil­la ja myö­hem­min ke­vääl­lä S2.3-ryh­män kans­sa ja aion sil­loin tes­ta­ta ja ar­vi­oi­da myös opis­ke­li­joi­den op­pi­mis­ta.

Lopuksi

Second Life -ai­hi­on te­ke­mi­ses­tä on oma työn­sä, mut­ta se on luo­vaa ja si­nän­sä an­toi­saa te­ke­mis­tä. His­to­ri­an opet­ta­jien – Mat­ti Jus­si­lan, Juk­ka Möl­sän ja Jyr­ki Pui­kon – kans­sa ide­oin­ti teki lop­pu­tu­lok­ses­ta moni­sär­mäi­sem­män ja rik­kaam­man. Äi­din­kie­len ja his­to­ri­an oppi­si­säl­löis­sä on pal­jon sa­mo­ja asi­oi­ta, ol­koon­kin, että näkö­kul­ma nii­hin on vä­lil­lä eri­lai­nen. On mo­ti­voi­vaa ja mie­len­kiin­tois­ta teh­dä aine­ra­jat ylit­tä­viä ai­hi­oi­ta.

Second Life -ai­hi­on te­ke­mi­nen on aina myös opet­ta­vai­nen ko­ke­mus opet­ta­jal­le ja an­taa ti­lai­suu­den ke­hit­tää omia tvt-tai­to­ja. Moni Second Lifessa opit­tu tai­to on osoit­tau­tu­nut tar­peel­li­sek­si tai­dok­si myös kou­lun arki­päi­vän tvt-asi­ois­sa. En­nen kaik­kea Second Lifessa toi­mies­saan opet­ta­jal­la on mah­dol­li­suus olla luo­va ja voi va­li­ta uu­sia ta­po­ja kä­si­tel­lä van­ho­ja asi­oi­ta.