Kysyttäessä keitä varten peruskoulu tai lukio on olemassa, suurin osa vastaa, että tietenkin oppilaita, lapsia ja nuoria varten. Se on paikka, jossa opitaan tärkeitä asioita tulevaisuuden varalle, kehitytään ja kasvetaan. Oppilaat ja opiskelijat osallistuvat opetukseen joka arkipäivä, siitä huolimatta heillä on usein liian vähän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miltä oppimisympäristöt näyttävät tai millaisia sääntöjä ja toimintatapoja koulussa tai oppilaitoksessa sovelletaan. Esimerkiksi uusien oppimistilojen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa heidän osallistuminen ja mielipiteiden kuuleminen ohitetaan herkästi. Ulkopuoliset asiantuntijat ja koulun tai oppilaitoksen henkilökunta suunnittelevat ja muokkaavat oppimisympäristöt, ja lasten ja nuorten osaksi jää käyttää niitä. Usein myös oppilaiden tai opiskelijoiden antama palaute ja toiveet oppimisympäristöjen muuttamiseksi jäävät vaille näkyvää vaikutusta.
Sosiaalista mediaa on otettu kouluissa ja oppilaitoksissa käyttöön ensisijaisesti opettamiseen ja oppimiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Lopputuloksena on useimmiten saavutettu vain nykyisiä opetusmalleja ja oppimateriaaleja monipuolistavia käytänteitä. (Oksanen 2012.) Näin toimittaessa on osin syrjäytetty sosiaalisen median merkittävin voima, eli mahdollisuudet rakentaa yhteisiä merkityksiä, luoda oppilaille tai opiskelijoille kanavia tulla kuulluksi ja keinoja päästä aktiivisesti vaikuttamaan ja kehittämään yhteisiä oppimisympäristöjä ja toimintakulttuuria. Usein verkossa käynnistyneet sosiaalisen median prosessit alkavat muokata koulun tai oppilaitoksen toimintakulttuuria ja prosessit vaikuttavat myös fyysisten oppimisympäristöjen muotoutumiseen, jos siihen annetaan mahdollisuus. Tämä kuitenkin vaatii yhteisön henkilökunnalta rohkeutta antaa oppilaiden ja opiskelijoiden kasvaa osallistujista osallisiksi. (mm. Rinne 2011.)
Työpajat suoraan oppilaille
Case: Meidän koulu
Usein kouluissa sosiaalisen median käyttöönotto on toteutunut aiheesta kiinnostuneiden opettajien, sosiaalisen median työpajojen tai sosiaalisen median koulutusten kautta. Uudet tavat tai työkalut adaptoituvat kuitenkin kohtuullisen huonosti käyttöön, mikäli vain osa opettajista on uudistuksessa mukana. Innostuneet opettajat jäävät työyhteisössä liian usein yksin, eikä uutta pysyvää toimintakulttuuria synny. Turussa toteutetussa kehittämishankkeessa törmättiin näihin samoihin ongelmiin.
Turun Meidän koulu -kehittämishankkeessa oli tavoitteena osallistaa kahden yhdistyvän koulun, Hannunniitun ja C.O. Malmin erityiskoulun, oppilaat mukaan integraatioprosessiin taiteen ja sosiaalisen median keinoin. Hankkeen taideosuus lähti hyvin liikkeelle, mutta sosiaalisen median rooli oli haastavampi. Hankkeen vetäjillä tai muulla koulun henkilökunnalla ei ollut juurikaan kokemusta sosiaalisesta mediasta, mikä aiheutti ihmettelyä ja epävarmuutta monien opettajien keskuudessa. Joidenkin opettajien haluttomuus ja vastustus uusia toimintaympäristöjä ja työtapoja kohtaan esti myös oppilaiden osallistumisen ja hankkeen etenemisen toivotulla tavalla. Ihmettelystä ja haluttomuudesta kasvoi keskustelemalla kuitenkin suuri oivallus: oppilaiden osallisuuden mahdollistamiseen sosiaalisen median avulla ei välttämättä tarvitakaan opettajien suurimittaista teknisiin taitoihin liittyvää täydennyskoulutusta. Sosiaalisen median hyödyntämisen alussa työpajat voidaan järjestää myös oppilaille. Kun oppilaat osaavat ja tekevät, opettajat oppivat mukana.
Kehittämishankkeessa suunniteltiin peruskoulun 5.-6. vuosiluokille työpaja, johon opettajat saivat halutessaan osallistua. Yhden koulupäivän pituisen työpajan tavoitteena oli toteuttaa ryhmissä monimediaalinen verkkoartikkeli koulun yhteiseen, hanketta varten perustettuun blogiin, joka toimi samalla koulun verkkolehtenä. Aiheet blogiin ideoitiin yhdessä oppilaiden kanssa, mutta osaa oppilaista ohjattiin jo alussa tekemään oma artikkelinsa sellaisesta aiheesta, jolla voisi kehittää koulua ympäristönä oppilaiden mielestä parempaan suuntaan. Yksi ryhmistä mm. haastatteli oppilaita ja koulun henkilökuntaa pihan viihtyvyydestä ja kuvasi esiin nousseita hyviä ja huonoja esimerkkejä. Alusta asti mukana oli myös aiheita, jotka ovat ”in” oppilaiden arjessa. Näin oppilaita pyrittiin motivoimaan sekä tuottamiseen että sivuilla vierailuun ja juttujen lukemiseen.
Etukäteen opettajat epäilivät, että viiden oppitunnin pituinen työpajatyöskentely ei riittäisi koko toimitusprosessin läpiviemiseen ja teknologian haltuunottoon. Päivään kuului lyhyt johdanto toimittajana työskentelystä, oman ryhmän jutun ideointi ja sen esittely, käytettävien välineiden opettelu, artikkelin toimittaminen ja julkaiseminen verkkoon. Kaikki mukana olleet ryhmät olivat kuitenkin valmiita noin tuntia ennen päivän päättymistä. Työpajaan osallistuneet oppilaat toimivat luokan tukihenkilöinä seuraavissa julkaisuissa. Näin into ja tieto siirtyivät oppilailta toisille.
Myöhemmin oppilaiden mediavaikuttamisen keinoja vahvistettiin vielä näkyvämmillä ja nopeammilla prosesseilla. Hyvä ja helposti toteutettava esimerkki oli koulun lempiruuan valitseminen. Jokainen luokka sai valita muutaman suosikkinsa, ja ne julkaistiin verkossa. Tämän jälkeen kaikki saivat äänestää suosikkiaan, ja keittiö sitoutui valmistamaan äänestyksen voittaneen ruuan. Hankkeen aikana ideoitiin paljon muitakin aiheita. Erityisen kiinnostava oli ajatus toteuttaa kartta- ja kuvapohjaisia artikkeleita koulumatkan vaaralliseksi koetuista paikoista. Tällaiset artikkelit tuottavat sellaista tietoa, jolla on mahdollisuus aidosti vaikuttaa omaan ja koko yhteisön elinympäristöön merkittävällä tavalla.
Hankkeen tavoitteena oli alusta asti oppilaiden osallistaminen kouluyhteisön aktiivisiksi toimijoiksi ja kehittäjiksi. Tästä johtuen koulun uusien toimintatapojen ja -kulttuurin kehittäminen yhdessä oppilaiden kanssa alkoi tuntua luonnolliselta ratkaisulta, jota kannatti lähteä edelleen kehittämään.
Omilla messuilla sosiaalinen media tutuksi kaikille
Oppilaslähtöisessä työskentelyssä syntyivät myös näiden koulujen yhteiset Some-messut, joiden tavoitteena oli avata sekä oppilaille että opettajille sosiaalisen median maailmaa innostavalla ja hauskalla tavalla. Iloisen ohjelmansa ansiosta tapahtuma onnistui murtamaan hienosti ennakkoluuloja ja vastarintaa sosiaalisen median käytölle. Onnistumisen taustalla oli useita asioita, joista muutama kannattaa nostaa esiin. Kokonaisuuden kannalta peruskoulun arkipäivän rutiinien rikkominen kunnolla oli selkeästi sekä oppilaista että opettajista hauskaa. Ulko-ovella jokainen sai karkkia. Pieni ele yllätti oppilaat ja sai osallistumisen tuntumaan entistä hauskemmalta. Messujen ohjelmassa oli panostettu toimintaan, jolloin jokainen luokka julkaisi yhdellä messuosastolla ennakkoon valmistelemansa jutun verkkoon, videon avulla opeteltiin sosiaalisen median viittomia (toinen kouluista on kuulovammaisille), pienimmät opettelivat väritystehtävien avulla sosiaalisen median merkkejä ja Youtubea käytettiin Meidän koulu -rap-biisien esittämiseen jne.
Käytännössä sosiaalisen median lähes ”nollaosaamisesta” lähtenyt kehittämishanke onnistui kääntämään tilanteen vahvuudekseen. Toimintamallien muuttaminen tuotti hienoja oivalluksia, joita kannattaa kokeilla ja kehittää muuallakin. Oppilaat ja opettajat voivat opetella ja kehittää asioita yhdessä. Oppilaiden ottaminen mukaan jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa esimerkiksi luokkablogin kehittämiseen näyttäisi sitouttavan oppilaat sen lukemiseen ja ylläpitoon. Koulun yhtenä tavoitteena on pyrkiä kasvattamaan aktiivisia ja vastuullisia maailmankansalaisia ja koulussa on hyvät mahdollisuudet tukea tällaista kasvua.
Sosiaalinen media tarjoaa uusia pedagogisia mahdollisuuksia lapsille ja nuorille vaikuttaa aidosti ja näkyvästi koulu- ja oppilaitos ympäristöön ja kasvaa aktiiviseksi toimijaksi. Kun sosiaalisen median palvelut nähdään tarpeellisiksi ja ne otetaan hyötykäyttöön, ne kehittävät koulun tai oppilaitoksen toimintakulttuuria kestävällä tavalla vastaamaan paremmin aikamme haasteisiin.
Lähteet:
Haltia-Nurmi, M. & Af Ursin, P. Osallisuus netissä – näkökulmia nuorten aktiiviseen kansalaisuuteen. Teoksessa Kupiainen, R. & Kotilainen, S. & Nikunen, K. & Suoninen, K. (toim.) Lapset netissä. 2013. Saatavana verkossa: http://www.mediakasvatus.fi/files/ISBN978-952-67693-3-2.pdf. (Luettu 30.3.2013) s. 67-74.)
Oksanen, K. (2012) Valtakunnallisen sosiaalisen median opetuskäytön kartoituksen tuloksia. (PDF) Saatavana verkossa: https://docs.google.com/a/otavanopisto.fi/file/d/0B-rA6daVa8DqZ3JrT2lER3dTVzZCM1lKcjIzbDJ0QQ/ edit?pli=1. (Luettu 1.4.2013)
Rinne, J. (2011) Yhteisten merkitysten syntyminen lisää hyvinvointia. Teoksessa Hintsala, M. & Kähkönen, E. & Pauha, T. (toim.). Verkkoa kokemassa – Hengellisyys ja vuorovaikutus verkkoyhteisöissä, Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. B-raportteja 446. Saatavana verkossa: http://www.diak.fi /tyoelama/…/B_46_ISBN_9789524931281.pdf. s. 11-22. (Luettu 1.4.2013)
KOKEMUKSET KIERTOON – ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseenTina Heino (toim.), Oppaat ja käsikirjat 2013:8, © Opetushallitus, ISSN 1798-8969 (verkkojulkaisu), Kansikuva: Markku Lang, Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy, Zine: Konneveden lukio24.11.2013