Tuuli puhaltaa korkeapaineesta kohti matalapainetta
Kun auringon säteily saavuttaa maanpinnan, se lämmittää lähellään olevaa ilmaa. Lämmennyt kevyt ilma nousee ylöspäin, aivan kuten lämmitetty kuumailmapallo kohoaa. Ilmiötä kutsutaan konvektioksi. Tämän seurauksena alueen ilmanpaine laskee eli siellä on maan pinnan lähellä hieman vähemmän ilmaa kuin ympärillä. Tällöin alueella vallitsee matalapaine. Ilman vajetta täyttämään sinne puhaltaa ilmaa ympäröiviltä alueilta. Näin on syntynyt tuuli. Alueille, joissa korkeammalla ilmakehässä oleva ilma on jäähtynyt ja alkanut painua alaspäin, syntyy maan pinnan lähelle korkeapaine.
Tuuli puhaltaa korkeapaineen alueelta kohti matalapaineen aluetta (kuva 7.2.). Tuulen voimakkuus riippuu ilmanpaine-eron suuruudesta sekä matala- ja korkeapaineen välisestä etäisyydestä. Jos matalapaineen alueella on hyvin alhainen ilmanpaine, sinne puhaltaa voimakas tuuli.
Matalapaineen nousevassa ilmavirtauksessa on usein kosteutta. Kun ilma kohoaa ylöspäin, se jäähtyy ja pystyy sisältämään entistä vähemmän vettä kaasumaisessa muodossa. Tämän seurauksena vesi tiivistyy pilvipisaroiksi ja matalapaineen alueella usein sataa. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu, eikä matalapaine suinkaan tarkoita aina sadetta. Korkeapaineen alueella alaspäin laskeutuessaan ilma lämpenee, tiivistymistä ei tapahdu, eikä sateita synny. Jos jokin alue, kuten Sahara, sijaitsee pysyvän korkeapaineen alueella, siellä on tästä syystä vähäsateista. Sateen syntyä käsitellään tarkemmin vesikehän yhteydessä luvussa 9.
Planetaariset tuulet
Maapallolla vaikuttaa monia lähes läpi vuoden samaan suuntaan puhaltavia suuren mittakaavan planetaarisia tuulia. Ne syntyvät, koska maapallolla on melko pysyviä korkea- ja matalapaineen alueita: tuulet puhaltavat korkeapaineen keskuksista kohti matalapaineen keskuksia (kuva 7.3.).
Päiväntasaajalla on vähätuulista. Siellä auringon lämmittämä ilma nousee ylöspäin, eli syntyy pysyvä matalapaineen vyöhyke. Kohonnut ilma kääntyy troposfäärin yläosassa kohti napoja ja painuu jäähdyttyään alas kääntöpiirien kohdalla. Pohjoisessa Kravun ja etelässä Kauriin kääntöpiirien kohdalla on tästä syystä niin sanotut hepoasteet, vyöhykkeet joilla esiintyy pysyvästi korkeapaineen keskuksia.
Kääntöpiireiltä tuuli puhaltaa kohti päiväntasaajan matalapainetta. Näitä tuulia kutsutaan pasaatituuliksi. Ne eivät puhalla kuitenkaan suoraan pohjois-etelä-suuntaisesti, vaan maapallon pyörimisen aiheuttaman coriolis-ilmiön seurauksena pohjoisella pallonpuoliskolla puhaltaa koillispasaati ja eteläisellä kaakkoispasaati. Pasaatituulten kohtaamisvyöhyke on suurimman osan vuodesta päiväntasaajan seudulla, mutta siirtyy kohtisuoran auringonsäteilyn osumisen mukana hieman sen etelä- ja pohjoispuolille.
Kääntöpiireillä laskeva ilmavirtaus kääntyy myös kohti napa-alueita. Pohjoisella pallonpuoliskolla tuulet kääntyvät coriolis-ilmiön vaikutuksesta länsi- ja lounaistuuliksi, eteläisellä pallonpuoliskolla länsituuliksi. Suomi sijaitsee täten pääosin vallitsevien länsi- ja lounaistuulten aluella.
Napa-alueilla on pysyvä korkeapaineen alue. Sieltä siirtyy kylmää ilmaa napatuulina pohjoisella pallonpuoliskolla kohti etelää. Leveyspiirin 60 tienoilla napatuulten kylmä ja kuiva ilma kohtaa hepoasteilta tulleen lämpimän ilman. Tätä kylmän ja lämpimän ilman kohtaamispaikkaa kutsutaan polaaririntamaksi, jonka alueella syntyy liikkuvia matalapaineita eli polaaririntaman sykloneja. Aluella vallitsevat länsituulet kuljettavat sykloneja kohti itää. Syklonissa on edessä lämmin rintama ja taaempana kylmä rintama. Syklonit tuovat muun muassa Suomeen sateita ja niitä käsitellään tarkemmin Pohjois-Euroopan säiden yhteydessä luvussa 11.
Ilmanpainevyöhykkeet
Päiväntasaajan pysyvä matalapaineen vyöhyke, kääntöpiirien eli hepoasteiden korkeapaineen vyöhykkeet, polaaririntamien matalapaineen vyöhykkeet ja napa-alueiden korkeapaineen vyöhykkeet muodostavat maapallolle ilmanpainevyöhykkeet. Vyöhykkeet eivät pysy läpi vuoden aivan paikallaan, vaan ne siirtyvät Maan kiertäessä vuoden mittaan Auringon ympäri akseli kallellellaan.
Auringon zeniittiasema eli se kohta maapallolla, jossa aurinko paistaa keskipäivällä taivaan lakipisteestä eli kohtisuoraan ylhäältä, vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Syys- ja kevätpäiväntasauspäivinä zeniittiasema on päiväntasaajalla. Silloin voimakkain auringon lämmittävä vaikutus ja siitä seuraava nouseva ilmavirtaus sijoittuu päiväntasaajalle eli matalapaineen vöyhyke muodostuu juuri päiväntasaajalle.
Kuitenkin juhannuksen aikaan olevana kesäpäivänseisauspäivänä zeniittiasema on Kravun kääntöpiirillä. Tämän seurauksena myös pasaatituulten kohtaamisvyöhyke eli päiväntasaajan matalapaineen vyöhyke sateineen on siirtynyt pohjoisemmas. Vastaavasti hepoasteiden korkeapaine siirtyy pohjoisemmas. Tämä ilmenee muun muassa Välimeren alueen kuumana ja kuivana kesänä ja talvella vastaavasti sateisuutena.
Eteläisellä pallonpuoliskolla ilmiö on samanlainen mutta ajallisesti päinvastainen.
Aasian monsuunituulet
Auringon zeniittiaseman muutos talvesta kesään vaikuttaa voimakkaasti Aasian ilmastoon. Monsuunituuliksi kutsutaan vuodenaikoihin liittyviä tuulia Etelä-Aasiassa.
Kesällä aurinko lämmittää Aasian laajaa mannerta. Sinne syntyy nouseva ilmavirtaus ja matalapaineen keskus, jonne puhaltaa voimakkaita tuulia Intian valtamereltä. Nämä kesämonsuunit tuovat kosteutta mereltä. Silloin sademäärät ovat suomalaisiin sateisiin verrattuna valtavat: yhtenä kesäkuukautena voi Etelä-Aasiassa sataa saman verran kuin Suomessa koko vuotena.
Talvella auringon zeniittiasema on Aasian mantereen eteläpuolella, Intian valtamerellä. Aasian sisäosiin syntyy korkeapaineen keskus, josta puhaltaa kuiva mannertuuli eli talvimonsuuni mantereen yli. Sateita ei esiinny. Niinpä muun muassa intialaiset joutuvat odottamaan seuraavia kovempia sateita seuraavaan kesämonsuuniin saakka.
Monsuunituulet vaikuttavat myös Itä-Aasiassa, Japanissa ja Kiinassa. Näillä alueilla monsuunit poikkeavat hieman Etelä-Aasian monsuuneista. Esimerkiksi Japaniin talvimonsuuni tuo mereltä sateita.
Paikalliset tuulet
Planetaaristen tuulien lisäksi maapallolla vaikuttavat monet pienen mittakaavan paikalliset tuulet.
Maa- ja merituuli-ilmiössä tuuli puhaltaa päivällä mereltä mutta yöllä mantereelta. Syynä aamuisen merituulen syntymiseen on se, että aamulla maa alkaa lämmetä ja sinne syntyy kohoavia ilmavirtauksia, jonne tuuli alkaa puhaltaa mereltä. Öisin ilma kohoaa maata hitaammin jäähtyvästä suhteessa lämpimästä merestä, ja tuuli puhaltaa maalta merelle.
Laakso- ja vuorituulet vaikuttavat vuorten rinteillä. Näiden rinnetuulten syntyminen perustuu samaan ilmiöön kuin maa- ja merituulten syntyminen. Päivällä aurinko lämmittää ylärinteitä voimakkaammin kuin varjossa olevia laaksoja: rinteillä lämmennyt ilma kohoaa ja tuuli puhaltaa laaksosta ylöspäin. Näin syntyy laaksotuuli. Pilvettöminä, tuulettomina öinä rinteet viilenevät nopeasti ja laaksot hitaammin, jolloin laaksoihin syntyy nouseva ilmavirtaus ja rinteiltä alas puhaltaa tilalle kylmiä ilmavirtauksia (vuorituuli).
Kylmät laskutuulet vaikuttavat vuoristoissa ja niiden laaksoissa. Laskutuuli tuo laaksoon kylmää, raskasta ja kosteaa ilmaa. Kylmiä laskutuulia esiintyy muun muassa vuoristoisilla Välimeren alueilla.
Föhntuuli eli lämmin, kuiva laskutuuli on korkeiden vuoristojen alueella silloin tällöin esiintyvä tuuli, jonka seurauksena vuorten suojan puolelle laskeutuu hyvin lämmintä ilmaa. Föhntuuli johtuu siitä, että vuoriston rinnettä pitkin kohoava kostea ilma ei jäähdykään paljoa, koska siinä ollut vesihöyry on tiivistyessään sadepilviksi vapauttanut lämpöenergiaa ilmaan. Kuivunut ilma kuitenkin lämpenee laskeutuessaan vuoren toisella puolella nopeasti. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan Kalliovuorilla voi joskus lännestä tuleva föhntuuli sulattaa lunta tavattoman nopeasti, sillä ilman lämpötila voi kohota kymmeniäkin asteita muutamien tuntien aikana. Föhn-ilmiötä esiintyy myös Alpeilla ja Norjan Skandeilla, jolloin se voi vaikuttaa Suomessakin asti. Esimerkiksi vuonna 2013 oli helmikuun lopussa talvilomaviikolla Suomen Lapissa plussakelejä voimakkaan lännestä Skandeilta puhaltaneen föhntuulen vuoksi.
Myrskyt
Trooppiset hirmumyrskyt syntyvät kääntöpiirien alueilla trooppisen yli 26-celsiusasteisen meriveden vapauttamasta lämmöstä, kun vesihöyry tiivistyy sateeksi vapauttaen energiaa.
Hirmumyrskyjä kutsutaan myös pyörremyrskyiksi, sillä liikkuvaa matalapaineen keskusta kiertää valtavan voimakas tuuli, jonka nopeus on jopa 30-60 m/s. Hirmumyrsky voi nostaa aaltoja, joiden korkeus voi olla yli kymmenen metriä. Myrskyn pyörteessä on voimakas nouseva ilmavirtaus, syntyy valtavia pilviä ja sen seurauksena sataa voimakkaasti.
Jopa tuhannen kilometrin levyiset trooppiset hirmumyrskyt voivat kestää viikkoja, sillä merestä imeytyy lisää kosteaa ilmaa niiden energianlähteeksi. Hirmumyrskyjä tavataan Aasiassa (taifuunit ja trooppiset syklonit) ja Amerikassa (hurrikaanit). Amerikassa hurrikaanit ovat yleisimpiä syksyllä, jolloin merivesi on kesän aikana ehtinyt lämmetä 26 asteeseen. Ihmiset joutuvat Pohjois-Amerikan itärannikolla pakenemaan lähestyvää hurrikaania tai suojautumaan sen varalta lähes vuosittain. Hirmumyrskyjen liikkeitä voidaan nykyisin seurata satelliittien avulla ja ennustaa ilmakehämalleilla.
Tornado ja sen pienempi muoto trombi ovat hyvin pienialaisia, mutta voimakkaita pyörremyrskyjä. Ne liittyvät usein ukkospilveen, johon ulottuu maan pinnalta voimakkaasti pyörivä suppilomuotoinen ilmapilari. Tornado ja trombi ovat lyhytikäisiä ja läpimitaltaan trooppisia hirmumyrskyjä paljon pienempiä. Esimerkiksi Suomessa trombien läpimitta voi olla vain muutamia kymmeniä metrejä. Tornadot ja trombit ovat yleisempiä mantereella, mutta sama ilmiö voi esiintyä myös veden päällä.
Suomessakin joinakin kesinä on tavattu syöksyvirtauksia. Ne ovat voimakkaita ukkospilvestä alaspäin suuntautuvia tuulia.
Termejä
Tuulen nopeus ilmoitetaan metreinä sekunnissa (m/s). Kovan tuulen nopeus on 14-20 m/s, myrskyn raja on 21 m/s. Voit kastoa tarkemmin Ilmatieteen laitoksen sivuilta.
Tuulen suunnalla tarkoitetaan suuntaa, josta tuuli puhaltaa. Esimerkiksi länsituuli tulee lännestä.
Ilmanpaineen yksikkö on hehtopascal (hPa eli millibaari, mbar). Normaali ilmanpaine merenpinnan tasolla on 1013 hPa. Ilmanpaine on ilmakehän paino pinta-alayksikköä kohden. Säähän ei vaikuta niinkään ilmanpaineen arvo vaan sen ero läheisiin alueisiin. Jos paikassa A on pienempi ilmanpaine kuin viereisessä paikassa B, tuuli puhaltaa paikasta B paikkaan A.
Suihkuvirtaus on troposfäärin yläosassa puhaltava voimakas ja pienialainen ylätuuli. Euroopan yläpuolella suihkuvirtaukset puhaltavat pääosin lännestä itään. Pohjois-Amerikasta Eurooppaan matkaavat lentokoneet höytyvät suihkuvirtausten antamasta avusta, sillä virtauksissa tuuli voi puhaltaa jopa 100 m/s. Suihkuvirtauksen huomaa nauhamaisista yläpilvistä. Suihkuvirtauksilla on merkitystä polaaririntaman syklonien synnylle.
TELLUS1 - Sininen planeetta (TR)Simo Tolvanen & Simo Veistola8.4.2013