12. Ilmastovyöhykkeet

Ilmastovyöhykkeiden määrittely perustuu keskimääräiseen säähän

Tie­tyn alu­een il­mas­tok­si kut­su­taan ala­ilma­ke­häs­sä val­lit­se­vien sää­olo­suh­tei­den pit­kä­ai­kais­ta, yleen­sä vä­hin­tään 30 vuo­den kes­ki­ar­voa. Maa­pal­lo voi­daan ja­kaa päi­vän­ta­saa­jal­ta mo­lem­pia na­po­ja koh­ti vas­taa­vas­ti vaih­tu­viin il­mas­to­vyö­hyk­kei­siin, joi­den ra­jat mää­räy­ty­vät kun­kin vyö­hyk­keen etu­kä­teen so­vit­tu­jen läm­pö­ti­lo­jen raja-ar­vo­jen mu­kaan. Muut il­mas­to­vyö­hyk­kei­den ra­jo­ja mää­rit­te­le­vät te­ki­jät ovat sade­mää­rä, läm­pö­ti­lan ja sade­mää­rän vuo­den­ai­kai­nen vaih­te­lu sekä il­mas­to­te­ki­jöi­den mah­dol­lis­ta­man kas­vil­li­suu­den piir­teet.

Ylei­sim­min käy­te­tyn il­mas­to­vyö­hyk­kei­den luo­kit­te­lu- ja ra­jaus­jär­jes­tel­män ke­hit­ti Köppen-ni­mi­nen tut­ki­ja alun­pe­rin yli 100 vuot­ta sit­ten. Il­mas­to­vyö­hy­ke­jako so­vel­tuu par­hai­ten yleis­ku­van muo­dos­ta­mi­seen maa­pal­lon il­mas­tois­ta eikä se erit­te­le esi­mer­kik­si vuo­ris­to­jen ai­heut­ta­mia pie­ni­piir­tei­siä ero­ja il­mas­tois­sa.

Il­mas­to­vyö­hyk­kei­den vaih­tu­mi­nen läm­pi­mäm­mäs­tä kyl­mem­mäk­si päi­vän­ta­saa­jal­ta koh­ti na­po­ja siir­ryt­tä­es­sä joh­tuu Maan pal­lon muo­dos­ta ja au­rin­gon­sä­tei­lyn eri­lai­sis­ta tulo­kul­mis­ta eri le­veys­as­teil­la. Kos­ka sä­tei­ly osuu päi­vän­ta­saa­jal­le koh­ti­suo­raan, siel­lä on läm­min­tä. Na­voil­la on kyl­mää, kos­ka sin­ne sä­tei­ly osuu aina viis­tos­ti, ku­ten lu­vus­sa 4 ker­rot­tiin.

Ilmastovyöhykkeiden pääluokat

Maa­pal­lon eri­lai­set il­mas­tot voi­daan ja­kaa vii­teen pää­luok­kaan mo­lem­piin suun­tiin päi­vän­ta­saa­jal­ta lu­kien:

A troop­pi­set il­mas­tot, kaik­kien kuu­kau­sien kes­ki­läm­pö­tila yli + 18 °C

B kui­vat il­mas­tot, sade­mää­rä on kes­ki­mää­rin koko vuo­den pie­nem­pi kuin haih­dun­ta

C lauh­ke­at il­mas­tot, läm­pi­mim­män kuu­kau­den kes­ki­läm­pö­tila yli + 10 °C, kyl­mim­män 0 – + 18 °C

D kyl­mä­tal­vi­set il­mas­tot, läm­pi­mim­män kuu­kau­den kes­ki­läm­pö­tila yli + 10 °C, kyl­mim­män alle – 0 °C

E jää­il­mas­tot, kaik­kien kuu­kau­sien kes­ki­läm­pö­tila alle + 10 °C

Kos­ka il­mas­to­vyö­hyk­kei­den luo­kat on mää­ri­tel­ty läm­pö­ti­lo­jen ja sade­mää­rien pe­rus­teel­la, vyöyhykkeiden ra­jat siir­ty­vät kar­tal­la sitä mu­kaa, kun maa­pal­lon il­mas­to muut­tuu. Il­mas­ton läm­me­tes­sä siir­ty­vät kaik­kien vyö­hyk­kei­den ra­jat pää­sään­töi­ses­ti koh­ti na­po­ja niin, että jää­il­mas­ton alue ku­tis­tuu. Jo­kai­nen vii­des­tä il­mas­ton pää­luo­kas­ta ja­e­taan lu­kui­siin ala­luok­kiin eli var­si­nai­siin il­mas­to­vyö­hyk­kei­siin, joi­den mää­rit­te­lys­sä käy­te­tään myös läm­pö­ti­lo­jen ja sade­mää­rien kuu­kau­sit­tai­sia ero­ja.

Lisä­tie­toa:

Köppenin il­mas­to­luo­ki­tus suo­mek­si

Köppenin luo­ki­tus eng­lan­nik­si

Esimerkkejä ilmastovyöhykkeistä ja ilmastodiagrammien tulkinnasta

Troop­pi­siin il­mas­toi­hin kuu­lu­vat sade­met­sä- ja sa­van­ni-il­mas­tot, jot­ka poik­ke­a­vat toi­sis­taan ni­men­o­maan sade­mää­rien eri­lai­sen vuo­tui­sen ja­kau­tu­mi­sen vuok­si. Kui­viin il­mas­toi­hin kuu­lu­vat mm. aa­vik­ko- ja aro­il­mas­tot.

Lauh­kei­siin il­mas­toi­hin taas kuu­lu­vat esi­mer­kik­si Keski-Eu­roo­pas­sa val­lit­se­vat ym­pä­ri vuo­den kos­te­at me­rei­set il­mas­tot ja tal­vi­sa­tei­den il­mas­tot. Suo­men il­mas­to on hyvä esi­merk­ki kyl­mä­tal­vi­ses­ta il­mas­tos­ta. Jää­il­mas­tot val­lit­se­vat mo­lem­pien na­po­jen ym­pä­ris­tös­sä, esi­mer­kik­si koko An­tark­tik­sel­la ja tund­ra-kas­vil­li­suus­a­lu­eel­la Si­pe­ri­an ja Ka­na­dan poh­jois­o­sis­sa.

Il­mas­to­dia­gram­mi on kaa­vio, joka ku­vaa läm­pö­ti­lan ja sade­mää­rän pit­kä­ai­kai­sen kes­ki­ar­von vaih­te­lua kuu­kau­sit­tain tie­tyl­lä paik­ka­kun­nal­la. Eri il­mas­to­vyö­hyk­keil­lä si­jait­se­vien paik­ka­kun­tien dia­gram­mit poik­ke­a­vat toi­sis­taan sel­ke­äs­ti. Ete­läi­sel­lä pal­lon­puo­lis­kol­la si­jait­se­vien paik­ka­kun­tien läm­pö­ti­lat ovat poh­joi­sen kesä­kuu­kau­si­na eli dia­gram­min kes­kel­lä al­hai­sim­mat, mis­tä voi hel­pos­ti tun­nis­taa ete­läi­sen pal­lon­puo­lis­kon il­mas­to­dia­gram­mit.

Kuva 12.1. Il­mas­to­vyö­hyk­keet pe­rus­tu­vat tie­tyn alu­een kes­ki­mää­räi­seen sää­hän. Laa­jo­jen alu­ei­den si­säl­lä voi olla pie­nem­piä toi­seen il­mas­to­vyö­hyk­kee­seen kuu­lu­via alu­ei­ta.

Kuva 12.2. Mitä Ma­le­si­an Kuchingin il­mas­to­dia­gram­mis­ta voi­daan pää­tel­lä alu­een sääs­tä?