Maan sisältä energiansa saavat kivikehää eli litosfääriä muokkaavat tapahtumat ja kivikehän kuluminen Auringon energian vaikutuksesta saavat yhdessä aikaan erään maapallon hitaimmista kiertokuluista: kiviaineksen kiertokulun. Sen eri vaiheissa syntyvät kaikki erilaiset kivilajit, joista maapallon kivikehä muodostuu.
Kivi koostuu mineraaleista
Kivi koostuu yleisten alkuaineiden atomeista rakentuvista molekyyleistä, kuten useat muutkin kiinteät materiaalit. Kivi ei rakennu vain yhdenlaisista molekyyleistä, vaan siinä erilaiset molekyylit ovat yhdistyneet mineraaleiksi, joita yhdessä kivilajissa on yleensä useita erilaisia. Esimerkiksi Suomessa yleisen kivilajin graniitin mineraaleja ovat kvartsi, kiille ja maasälpä, joita kaikkia esiintyy myös muissa kivilajeissa erilasina yhdistelminä muiden mineraalien kanssa.
Kun uutta kiveä syntyy, maankuoren mineraalit voivat yhdistyä kolmella eri tavalla: jähmettymällä sulasta kivestä eli magmasta, kerrostumalla ja iskostumalla irtaimesta mineraalimaasta tai niin, että jo muodostuneiden kivilajien mineraalit järjestäytyvät uudelleen. Suurin osa kiven syntyprosesseista tapahtuu litosfäärilaattojen erilaisissa rajakohdissa.
Jos taas magma purkautuu maan pinnalle laavana esimerkiksi valtameren keskiselänteellä, syntyy harvempaa ja kevyempää pintakiveä, kuten esimerkiksi laavakivi basalttia.
Osa pintakivistä on hyvin huokoisia ja kevyitä, koska niihin on jäänyt ilmakuplia jähmettymisen yhteydessä. Jos jäähtyminen taas on tapahtunut hyvin nopeasti, pintakiveen ei ehdi syntyä kiderakennetta ja tuloksena on hyvin tiivis lasimainen kivi.
Kiviaineksen hajoaminen ja kuljetus
Kiviaineksen kiertokulkuun kuuluu uuden kiven synnyn lisäksi vanhan kiven hajoaminen maan pinnalla rapautumisen ja eroosion vaikutuksesta sekä kulkeutuminen meren pohjaan. Litosfäärilaattojen törmäysvyöhykkeillä syntyy poimuvuoria, joita auringonpaiste, vesi, jää ja tuuli kuluttavat irtaimeksi mineraalimaaksi. Joet kuljettavat tätä hienojakoista mineraalimaata mereen, missä se vajoaa pohjaan kerrostumiksi eli sedimenteiksi.
Kerrostuneet ja muuttuneet kivilajit
Kun sedimenttejä kertyy meren pohjaan miljoonia vuosia, kerrostumien pohjalle syntyy niin suuri paine, että irtaimet maahiukkaset iskostuvat kiinni toisiinsa muodostaen kerrostuneita- eli sedimenttikivilajeja, kuten hiekkakiveä. Koska tässä prosessissa kivi ei missään vaiheessa sula, muodostunut kivi on hauraampaa kuin jähmettyneet kivet.
Kun syvällä jähmettyneet kivilajit ja kerrostuneet kivilajit joutuvat kovaan paineeseen vuorten poimuttumisen yhteydessä, niiden kiderakenne hajoaa ja järjestyy uudella tavalla, vaikka kivi ei sulakaan. Näin syntyy muuttuneita eli metamorfisia kivilajeja, kuten esimerkiksi graniitista gneissiä, hiekkakivestä kvartsiittia ja kalkkikivestä marmoria.
TELLUS1 - Sininen planeetta (TR)Simo Tolvanen & Simo Veistola8.4.2013