19. Maannokset ja kasvillisuusvyöhykkeet

Maannoksen muodostuminen

Ra­pau­tu­mi­sen ja eroo­si­on seu­rauk­se­na kiin­te­äs­tä ki­ves­tä ja kal­li­os­ta ir­to­aa ir­tain­ta mi­ne­raa­li­maa­ta, joka ni­me­tään rae­ko­kon­sa mu­kaan hie­no­ja­koi­sim­mas­ta sa­ves­ta kar­ke­aan so­raan. Kes­ki­kar­kei­ta mi­ne­raa­li­maa­la­je­ja ovat hie­su ja hiek­ka. Kiin­te­än kal­li­o­pe­rän pääl­lä ole­vaa ir­tain­ta ai­nes­ta ni­mi­te­tään maa­pe­räk­si, joka pai­koi­tel­len on jopa kym­me­niä met­re­jä pak­su. Esi­mer­kik­si suo­ma­lai­sil­ta jää­kau­den ai­kais­ten jää­ti­köi­den puh­taak­si rai­vaa­mil­ta silo­kal­li­ol­ta maa­perä taas puut­tuu ko­ko­naan.

Maa­pe­rän ala­osat ovat pel­käs­tään mi­ne­raa­li­maa­ta, mut­ta pin­ta­o­sis­sa sii­hen on lä­hes aina se­koit­tu­nut ha­jot­ta­ja­e­li­öi­den pää­a­si­as­sa kuol­leis­ta kas­veis­ta tuot­ta­maa elo­pe­räis­tä maa-ai­nes­ta, ku­ten ka­ri­ket­ta ja tur­vet­ta. Kun elo­pe­räi­nen-  ja mi­ne­raa­li­maa se­koit­tu­vat, syn­tyy mul­taa. Sitä maa­pe­rän pin­ta­osaa, jo­hon pin­nal­la elä­vät eli­öt jol­lain ta­val­la vai­kut­ta­vat, kut­su­taan maan­nok­sek­si.

Podsolimaannos

Maan­nok­sen syn­tyyn vai­kut­taa pai­kan kal­lio- ja maa­pe­rän li­säk­si mer­kit­tä­väs­ti alu­een il­mas­to. Suo­men kal­tai­ses­sa vii­le­äs­sä il­mas­tos­sa syn­tyy tyy­pil­li­ses­ti mel­ko ohut ja voi­mak­kaas­ti ker­ros­tu­nut pod­so­li­maan­nos. Sii­nä on pääl­lim­mäi­se­nä val­ta­osin hie­man hap­pa­mas­ta havu­pui­den ka­rik­kees­ta muo­dos­tu­va tum­ma elo­pe­räi­nen ker­ros. Sen ala­osa hu­mus­ker­ros on pa­rem­min ha­jon­nut­ta kuin ylä­osa ja se­koit­tu­nut­ta mi­ne­raa­li­maa­han. Hu­mus­ker­rok­sen ala­puo­lel­la on huo­mat­ta­vas­ti vaa­le­am­pi huuh­tou­tu­mis­ker­ros, jos­ta hie­man ha­pan sade­vesi on liuot­ta­nut tum­man elo­pe­räi­sen hu­muk­sen, joka on kul­keu­tu­nut muu­ta­man kym­men sen­tin sy­vyy­des­sä ole­vaan tum­maan ri­kas­tu­mis­ker­rok­seen.

Ker­rok­set syn­ty­vät, kos­ka pod­so­li­maan­nok­sen alu­eel­la sa­taa enem­män kuin haih­tuu, mis­tä syys­tä vesi imey­tyy sy­vem­mäl­le maa­han.  Näi­den ker­ros­ten ala­puo­lel­la al­kaa yleen­sä mi­ne­raa­li­maa mo­ree­nis­ta koos­tu­va muut­tu­ma­ton poh­ja­maa, jo­hon eli­öt ei­vät enää juu­ri­kaan vai­ku­ta. Pod­so­li­maan­nok­sen syn­tyyn vai­kut­taa mer­kit­tä­väs­ti havu­met­sä, jol­le tä­män­tyyp­pi­nen maan­nos on toi­saal­ta hyvä kas­vu­a­lus­ta.

Mustamulta- ja latosolimaannokset

Lauh­ke­al­la il­mas­to­vyö­hyk­keel­lä ylei­nen maan­nos­tyyp­pi on mus­ta­mul­ta, jos­sa eli­öi­den vai­ku­tus ulot­tuu sy­vem­mäl­le kuin pod­so­li­maan­nok­ses­sa, kos­ka il­mas­to on läm­pi­mäm­pi ja ha­jot­ta­ja­e­li­öt ak­tii­vi­sem­pia. Li­säk­si alu­eel­la ei esiin­ny hap­pa­mia havu­pui­ta  ja vesi maa­pe­räs­sä kul­kee vä­lil­lä ylös­päin ja vä­lil­lä alas­päin riip­pu­en kul­loi­ses­ta­kin sade­mää­rän ja haih­dun­nan suh­tees­ta. Mus­ta­mul­ta on ra­vin­tei­kas­ta kas­vu­a­lus­taa maan­vil­je­lyk­sel­le.

Tro­pii­kis­sa sade­met­sä­a­lu­eil­la val­lit­see ra­vin­ne­köy­hä rau­ta­yh­dis­tei­den pu­ner­ta­vak­si vär­jää­mä maan­nos latosoli. Sade­met­sien tuot­ta­va ja moni­muo­toi­nen eko­sys­tee­mi pe­rus­tuu­kin ra­vin­tei­den no­pe­al­le kier­rol­le, ei maan­nok­sen ra­vin­teik­kuu­del­le. Sik­si jos sade­met­sä hä­vi­te­tään hak­kuul­la laa­jal­ta alu­eel­ta, se ei yleen­sä pys­ty uu­siu­tu­maan luon­tai­ses­ti.

Kasvillisuusvyöhykeisiin vaikuttavat ilmasto, maannos ja ihminen

Kas­vil­li­suus­vyö­hyk­keet si­joit­tu­vat päi­vän­ta­saa­jan mo­lem­mil­le puo­lil­le sym­met­ri­ses­ti niin, että mo­lem­pia na­po­ja koh­ti men­tä­es­sä vas­taan tu­le­vat sa­mat vyö­hyk­keet. Täs­tä sään­nös­tä poik­keuk­se­na ete­läi­sel­lä pal­lon­puo­lis­kol­la ei havu­met­sän ja tund­ran le­veys­as­teil­la ole juu­ri­kaan man­ner­ta, jo­ten nii­tä on mer­kit­tä­väs­ti vain poh­joi­sel­la pal­lon­puo­lis­kol­la. Tie­tyn alu­een kas­vil­li­suus mää­räy­tyy pää­a­si­as­sa sen il­mas­ton eli läm­pö­ti­lan ja sade­mää­rän pe­rus­teel­la, mut­ta maan­nok­sen omi­nai­suu­det ra­vin­ne­pi­toi­suuk­si­neen vai­kut­ta­vat myös kas­vil­li­suu­den ke­hit­ty­mi­seen.

Kai­kil­la täs­sä ku­va­tuil­la kas­vil­li­suus­vyö­hyk­keil­lä lu­kuun ot­ta­mat­ta aa­vi­koi­ta ja jää­ti­köi­tä, ih­mi­sen vai­ku­tus on ny­ky­ään hy­vin mer­kit­tä­vää ja ih­mi­nen on ot­ta­nut ison osan vyö­hyk­kei­den luon­tai­ses­ta alu­ees­ta omaan käyt­töön­sä esi­mer­kik­si vil­je­lys­maak­si tai asu­tus­a­lu­eek­si.

Kuva 19.1. Latosoli syn­tyy kos­teis­sa olo­suh­teis­sa, se on tyy­pil­li­ses­ti pu­ner­ta­vaa.

Kuva 19.2. Maan­nok­sen pe­rus­ra­ken­ne.

Kuva 19.3. Pää­osa mus­tan­mul­lan alu­eis­ta on otet­tu maan­vil­je­lyk­seen.