20. Luonnonmaisemien selittäminen

Maisemien tulkinnan periaatteet

So­vel­ta­mal­la täl­lä luon­non­maan­tie­teen kurs­sil­la op­pi­mi­a­si tie­to­ja pys­tyt päät­te­le­mään eri­lai­sia asi­oi­ta luon­nos­sa, valo­ku­vis­sa tai kar­tal­la nä­ke­mis­tä­si mai­se­mis­ta. Mai­se­man muo­to­jen pe­rus­teel­la sen syn­nys­tä voi­daan teh­dä joh­to­pää­tök­siä, kos­ka eroo­si­o­voi­mien jäl­jet ovat ha­vait­ta­vis­sa kal­li­o­pe­räs­sä ja ir­tai­men maa-ai­nek­sen muo­dos­ta­mis­sa ka­sau­mis­sa.

Kos­ka maas­to­kar­toil­la maan­pin­nan muo­dot on esi­tet­ty rus­keil­la kor­keus­käy­ril­lä, nii­den muo­to­jen ja si­joit­tu­mi­sen tut­ki­mi­nen kar­tal­ta on mai­se­man syn­nyn tul­kit­se­mi­sen eli se­lit­tä­mi­sen läh­tö­koh­ta.

Jään muovaamat maisemat

Poh­jois­mais­sa mer­kit­tä­vin mai­se­maa muo­van­nut eroo­si­o­voi­ma on vii­mei­sim­män jää­kau­den ai­kai­nen man­ner­jää­tik­kö, joka on ku­lut­ta­nut esi­mer­kik­si Suo­men kal­li­o­pe­rää usei­ta met­re­jä. Jää­tik­kö muo­vaa mai­se­maa kol­mel­la ta­val­la: ku­lut­ta­mal­la kal­li­o­pe­rää sekä siir­tä­mäl­lä ja ka­saa­mal­la ir­tain­ta maa­ta. Jää­ti­kön ku­lu­tus­jäl­jet nä­ky­vät eri­tyi­sen sel­väs­ti pää­jää­ti­kös­tä vir­ran­nei­den laak­so­jää­ti­köi­den ku­lut­ta­mis­sa le­ve­ä­poh­jai­sis­sa U-kir­jai­men muo­toi­sis­sa laak­sois­sa. U-laak­son poh­ja on le­veä, kos­ka jää­tik­kö ku­lut­taa al­laan ole­vaa kal­li­o­ta le­ve­äl­tä, koko poh­jan­sa alal­ta. Tämä U-kir­jai­men muo­to on sel­väs­ti tun­nis­tet­ta­vis­sa laak­sois­ta ote­tuis­ta valo­ku­vis­ta.

Vii­le­äs­sä il­mas­tos­sa jää­tik­kö ete­nee, kun jäätikövirran mu­ka­na jää­tä siir­tyy hi­taas­ti eteen­päin. Jää­tik­kö­vir­ta ka­saa reu­na­miin­sa tai hal­ke­a­miin­sa ir­tai­mes­ta maa-ai­nek­ses­ta reu­na­muo­dos­tu­mia, har­ju­ja ja drumliineita.

Suo­mes­sa mer­kit­tä­vim­mät reu­na­muo­dos­tu­mat ovat Kaakkois-Suo­men Sal­paus­se­lät, joi­hin ve­täy­ty­vä ja edes­ta­kai­sin liik­ku­va jää­tik­kö on ka­san­nut reu­nan­sa vie­reen isois­ta ki­vis­tä ja hie­nos­ta hie­kas­ta koos­tu­vaa mo­ree­nia. Reu­na­muo­dos­tu­mat tun­nis­taa kar­tal­ta kym­me­nien kilo­met­rien pi­tuu­des­ta sekä si­joit­tu­mi­ses­ta koil­li­nen-lou­nas – suun­taan.

Har­jut ovat syn­ty­neet jää­ti­kön suu­riin hal­ke­a­miin ja nii­den edus­tal­le jää­ti­kös­tä su­la­neen ve­den la­jit­te­le­mas­ta ja kul­jet­ta­mas­ta hie­kas­ta ja so­ras­ta. Kos­ka har­ju­jen maa-ai­nek­ses­ta vir­taa­van ve­den la­jit­te­lun seu­rauk­se­na puut­tu­vat isom­mat ki­vet ja hie­no­ja­koi­sin savi, nii­tä käy­te­tään usein hie­kan- ja so­ran­ot­toon. Har­jut voi tun­nis­taa kar­tal­ta nii­den aset­tu­mi­ses­ta luo­de-kaak­ko –suun­taan eli koh­ti­suo­raan jään reu­naan näh­den sekä sii­tä, että nii­den alu­eil­le on usein mer­kit­ty hie­kan- ja so­ran­otto­kuop­pia. Jos­kus har­jut ovat moni­mut­kai­sen­kin muo­toi­sia ja nii­den yh­tey­des­sä voi olla jää­tik­kö­jo­kien suis­toi­hin­sa ka­saa­mia lä­hes ta­sai­sia hiek­ka­kent­tiä. Valo­ku­vis­ta har­jut tun­nis­taa jyr­kis­tä rin­teis­tä, pit­ku­lai­ses­ta muo­dos­ta ja ka­rus­ta kas­vil­li­suu­des­ta, kos­ka vet­tä hy­vin lä­päi­se­väs­sä hiek­ka­maas­sa ei­vät pal­jon kos­teut­ta vaa­ti­vat kas­vit me­nes­ty.

Drumliinit ovat har­ju­ja huo­mat­ta­vas­ti ly­hy­em­piä puikulan muo­toi­sia mo­ree­ni­mä­kiä, jot­ka ovat usein syn­ty­neet niin, että jää­tik­kö on jät­tä­nyt mo­ree­nia pie­nen kal­li­o­kum­mun taak­se liik­ku­es­saan. Kar­tal­ta ne tun­nis­taa ly­hy­en pit­ku­lai­ses­ta muo­dos­taan luo­de-kaak­ko –suun­nas­taan.

Veden muovaamat maisemat

Toi­nen erit­täin mer­kit­tä­vä mai­se­mia muo­vaa­va eroo­si­o­voi­ma on jois­sa vir­taa­va vesi. Joen ylä­juok­sul­la vuo­ris­tos­sa vesi ku­lut­taa no­pe­as­ti vir­ra­tes­saan voi­mak­kaas­ti laak­son poh­jaa muo­dos­ta­en jyrk­kä­poh­jai­sia V-kir­jai­men muo­toi­sia laak­so­ja. Ne tun­nis­taa valo­ku­vis­ta V-kir­jai­men muo­dos­taan ja pi­tää erot­taa jää­ti­kön muo­vaa­mis­ta tasa­poh­jai­sis­ta le­veis­tä U-laak­sois­ta.

Ala­juok­sul­la joki vir­taa maas­ton käy­des­sä ta­sai­sem­mak­si huo­mat­ta­vas­ti hi­taam­min kuin ylä­juok­sul­la. Kun ve­den vir­taus­no­peus hi­das­tuu, ve­den kul­jet­ta­ma sii­hen se­koit­tu­nut hie­no­ja­koi­nen maa-ai­nes al­kaa va­jo­ta joen poh­jaan, jol­loin pit­kän ajan ku­lu­es­sa muo­dos­tuu savi­ta­san­ko­ja. Ete­lä-Suo­men laa­jat savi­ta­san­got ovat syn­ty­neet jää­kau­den su­la­mis­vai­heen ai­ka­na. Savi­ta­san­got voi tun­nis­taa kar­tal­ta ta­sai­sil­la alu­eil­la jo­kia seu­raa­vis­ta pel­lois­ta, kos­ka ne on pää­osin otet­tu vil­je­ly­käyt­töön. Näil­lä savi­ta­san­goil­la joki al­kaa mut­ki­tel­la eli meanderoida, kos­ka vesi vir­taa ulko­kaar­teis­sa no­pe­am­min kuin sisä­kaar­teis­sa ku­lut­ta­en sitä voi­mak­kaam­min hie­no­ja­koi­sen ai­nek­sen va­jo­tes­sa hi­taas­ti vir­taa­vaan sisä­kaar­tee­seen. Meanderoiva joki on help­po tun­nis­taa kar­tal­ta tai ilma­ku­val­ta tois­tu­vien jyrk­kien mut­kien an­si­os­ta.

Suot ovat syn­ty­neet aluella kas­va­vas­ta kas­vil­li­suu­des­ta mudostuvan osit­tain ha­jo­a­mat­to­man jät­teen eli tur­peen ker­ty­es­sä ala­viin ja kos­tei­siin paik­koi­hin. Suos­sa on pak­su ker­ros tur­vet­ta, joka koos­tuu mä­rän suon si­säl­lä ha­pet­to­mis­sa olois­sa kuol­lees­ta, mut­ta la­ho­a­mat­to­mas­ta rah­ka­sam­ma­les­ta ja sara­kas­veis­ta. Osa sois­ta on syn­ty­nyt pai­kal­la si­jain­neen pie­nen jär­ven kas­va­es­sa um­peen peit­ty­es­sä ko­ko­naan rah­ka­sam­mal­kas­vus­toon. Suot tun­nis­taa kar­toil­ta ta­sai­suu­des­ta, omas­ta kart­ta­mer­kis­tään, sekä usein ti­he­äs­tä oji­tuk­ses­ta. Valo­ku­vis­sa suot ovat puut­to­mia tai niil­lä kas­vaa vain kitu­kas­vui­sia pui­ta, mut­ta pal­jon sam­ma­lia, hei­nä­kas­ve­ja ja var­pu­ja. Räme-soi­den val­ta­puu on män­ty, kor­pi-suol­la kas­vaa kuu­sia ja koi­vu­ja.

Kuva 20.1. U -laak­so muo­dos­tuu, kun jää­ti­kön pää­vir­taan ku­lut­taa kal­li­o­pe­rää vir­ra­tes­saan. Nor­ja, Lyngen.

Kuva 20.2. Kau­ha­joen joki­mai­se­maa ortoilmakuvan ja maas­to­kart­ta­ras­te­rin avul­la ha­vain­nol­lis­tet­tu­na.

Kuva 20.3. Mai­se­maa il­mas­to­a­lu­eel­ta, jota hal­lit­se­vat suot, havu­met­sät ja tun­tu­rit.