Termit

Luku 1

Alue­maan­tie­de
Tut­kii tiet­tyä alu­et­ta. Tut­ki­mus­a­lu­et­ta tar­kas­tel­ta­es­sa voi­daan käyt­tää luon­non­maan­tie­teen, ih­mis­maan­tie­teen ja so­vel­ta­van maan­tie­teen me­ne­tel­miä ja tut­ki­mus­tu­lok­sia.

Yleis­maan­tie­de
Yleis­maan­tie­tees­sä ei tut­ki­ta yhtä tiet­tyä alu­et­ta, vaan jo­tain maan­tie­teel­lis­tä il­mi­ö­tä, ku­ten maan­jä­ris­tyk­siä tai vä­es­tön mää­rän muu­tok­sia. Yleis­maan­tie­de ja­e­taan luon­non­maan­tie­tee­seen ja ihmis- eli kult­tuu­ri­maan­tie­tee­seen.

Luon­non­maan­tie­de
Luon­non­maan­tie­de on yleis­maan­tie­teen ala­tie­de. Se tut­kii luon­non maan­tie­teel­li­siä il­mi­öi­tä si­ten, että tut­ki­muk­ses­sa ei kes­ki­ty­tä ih­mi­sen toi­min­taan.

Ih­mis­maan­tie­de
Ihmis- eli kult­tuu­ri­maan­tie­tees­sä tut­ki­taan ih­mis­toi­min­taa maan­tie­teen näkö­kul­mas­ta. Ih­mis­maan­tie­teen ala­tie­tei­tä ova vä­es­tö­maan­tie­de, ta­lous­maan­tie­de, po­liit­ti­nen maan­tie­de ja kau­pun­ki­maan­tie­de.

Hy­po­tee­si
Tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen läh­tö­koh­ta­na ole­va olet­ta­mus, jon­ka paik­kaan­sa pi­tä­vyyt­tä voi­daan tut­kia.

Luku 2

Kart­ta­pro­jek­tio
Me­ne­tel­mä, jos­sa Maan pin­ta tai osa sii­tä siir­re­tään kar­tal­le. Kos­ka Maan pin­ta on kaa­re­va, sitä ei voi siir­tää suo­raan kart­ta­ta­sok­si il­man, että jo­kin asia (paik­ka­kun­tien väli­mat­kat, muo­dot tai suun­nat) muut­tuu vir­heel­li­sek­si. Täs­tä syys­tä eri käyt­tö­tar­koi­tuk­sia var­ten käy­te­tään eri­lai­sia pro­jek­ti­oi­ta.

Koor­di­naa­tis­to
Ma­te­maat­ti­nen jär­jes­tel­mä, jon­ka avul­la pai­kan si­jain­ti voi­daan il­moit­taa kah­den ak­se­lin luku­ar­vo­jen avul­la. Maan­tie­tees­sä ak­se­lit ovat le­veys- ja pi­tuus­pii­ri.

Luku 3

Ga­lak­si
Täh­ti­jär­jes­tel­mä, joka koos­tuu mil­jar­deis­ta täh­dis­tä, nii­tä kier­tä­vis­tä tai­vaan­kap­pa­leis­ta, kaa­sus­ta ja pö­lys­tä. Maa­pal­lo si­jait­see Lin­nun­rata-ni­mi­ses­sä ga­lak­sis­sa.

Kää­pi­ö­pla­neet­ta
Pla­neet­taa pie­nem­pi lä­hes pal­lon muo­toi­nen tai­vaan­kap­pa­le. Plu­to on kää­pi­ö­pla­neet­ta, joka vie­lä kym­me­nen vuot­ta sit­ten luo­ki­tel­tiin var­si­nai­sek­si pla­nee­tak­si.

As­te­roi­di
Epä­sään­nöl­li­sen muo­toi­nen, kää­pi­ö­pla­neet­taa pie­nem­pi tai­vaan­kap­pa­le.

Me­te­o­roi­di
Kää­pi­ö­pla­neet­taa ja as­te­roi­di­a­kin pie­nem­pi tai­vaan­kap­pa­le. Me­te­o­roi­di voi olla läpi­mi­tal­taan muu­ta­mia sent­ti­met­re­jä tai sa­to­ja met­re­jä­kin.

Pyrs­tö­täh­ti
Eli ko­meet­ta. Muu­ta­man kilo­met­rin läpi­mit­tai­nen jää-, pöly- ja sora­pal­lo, joka kier­tää Au­rin­koa erit­täin soi­ke­al­la ja pit­käl­lä kier­to­ra­dal­la.

Su­per­nova
Suu­ren täh­den lop­pu­vai­he, jos­sa täh­ti rä­jäh­tää.

Kos­mi­nen taus­ta­sä­tei­ly
Eli kol­men kel­vi­nin sä­tei­ly. Ava­ruu­des­ta tu­le­vaa mik­ro­aal­to­sä­tei­lyä.

Mus­ta auk­ko
Ää­ret­tö­män ti­heä ai­neen kes­kit­ty­mä. Se ei hei­jas­ta lain­kaan va­loa, vaan se voi­daan ha­vai­ta vain sen vai­ku­tuk­ses­ta ym­pä­ris­töön­sä (esi­mer­kik­si täh­ti voi kier­tää mus­taa auk­koa).

Luku 4

Ge­oi­di
Maa­pal­lon muo­to. Maa­pal­lo on na­voil­taan hie­man li­tis­ty­nyt ja hie­man kuh­mu­rai­nen pal­lo.

Periheli
Se pis­te Au­rin­koa kier­tä­vän kap­pa­leen ra­dal­la, jos­sa kap­pa­le on lä­him­pä­nä Au­rin­koa. Maa­pal­lo kier­tää ny­kyi­sin Au­rin­koa soi­ke­al­la ra­dal­laan si­ten, että maa­pal­lo on perihelissä tam­mi­kuus­sa.

Apheli
Se pis­te Au­rin­koa kier­tä­vän kap­pa­leen ra­dal­la, jos­sa kap­pa­le on kauim­pa­na Au­rin­gos­ta. Maa­pal­lo on aphelissä täl­lä het­kel­lä hei­nä­kuus­sa.

Kään­tö­pii­ri
Le­veys­pii­ri, jos­sa Au­rin­ko on zeniittasemassa ker­ran vuo­des­sa. Au­rin­ko käy ta­val­laan kään­ty­mäs­sä Kra­vun kään­tö­pii­rin pääl­lä kes­ki­ke­säl­lä ja Kau­riin kään­tö­pii­rin pääl­lä jou­lu­kuun lo­pus­sa.

Ze­niit­ti
Tai­vaan ylin koh­ta, joka si­jait­see koh­ti­suo­raan kat­so­jan ylä­puo­lel­la.

Luku 5

Aika­vyö­hy­ke
Alue, jos­sa käy­te­tään sa­maa ai­kaa. Aika­vyö­hyk­kei­den avul­la py­ri­tään ti­lan­tee­seen, jos­sa kes­ki­päi­väl­lä (kel­lo 12) Au­rin­ko oli­si kaik­ki­al­la maa­pal­lol­la ete­läs­sä.

Coriolis-il­miö
Coriolis-il­miö voi­daan se­lit­tää si­ten, että maa­pal­lo eh­tii pyö­riä eteen­päin ava­ruu­teen näh­den suo­raan jat­ku­van kap­pa­leen liik­keen alla.

Au­rin­ko­vuo­ro­kau­si
Aika, jona maa­pal­lo pyö­räh­tää ker­ran ak­se­lin­sa ym­pä­ri suh­tees­sa Au­rin­koon (esi­mer­kik­si Au­rin­ko on tie­tyl­tä paik­ka­kun­nal­ta kat­sot­ta­es­sa uu­des­taan täs­mäl­leen ete­läs­sä). Au­rin­ko­vuo­ro­kau­den pi­tuus on 24 tun­tia.

Täh­ti­vuo­ro­kau­si
Aika, jona maa­pal­lo pyö­räh­tää ker­ran ak­se­lin­sa ym­pä­ri suh­tees­sa kau­em­pa­na ole­viin täh­tiin. Täh­ti­vuo­ro­kau­si on nel­jä mi­nuut­tia ly­hy­em­pi kuin au­rin­ko­vuo­ro­kau­si. Täh­ti­vuo­ro­kau­del­la on mer­ki­tys­tä täh­ti­tie­tees­sä.

Green­wich Mean Time (GMT) ja UTC (Universal Time, Coordinated)
Eri aika­vyö­hyk­kei­den pai­kal­lis­aika voi­daan il­moit­taa suh­tees­sa em. ident­ti­siin ai­koi­hin. Esi­mer­kik­si Ruot­sis­sa kel­lo on UTC+1.

Luku 6

Tro­po­sfää­ri
Ilma­ke­hän alin ker­ros. Tro­po­sfää­riä läm­mit­tää maan­pin­nal­ta tu­le­va läm­pö­sä­tei­ly. Täs­tä syys­tä alim­mat ker­rok­set ovat ta­val­li­ses­ti läm­pi­mim­piä ja il­man läm­pö­tila las­kee tro­po­sfää­ris­sä ylös­päin men­tä­es­sä.

Stra­to­sfää­ri
Tro­po­sfää­rin ylä­puo­lel­la ole­va har­va ilma­ke­hän ker­ros. Sen kor­keus on n. 40 km. Stra­to­sfää­ris­sä il­man läm­pö­tila ko­ho­aa ylös­päin nous­tes­sa. Stra­to­sfää­rin ns. ot­so­ni­ker­ros si­too hai­tal­lis­ta uv-sä­tei­lyä.

Mesosfääri
Ilma­ke­hän ker­ros n. 50-100 kilo­met­rin kor­keu­del­la.

Ter­mosfää­ri
Ilma­ke­hän ylin ker­ros n. 100-500 km kor­keu­del­la. Ter­mosfää­rin alin osa on iono­sfää­ri.

Mag­ne­to­sfää­ri
Eli mag­neet­ti­kehä. Maa­ta ava­ruu­des­sa ym­pä­röi­vä alue, jon­ka pla­neet­tam­me mag­neet­ti­kent­tä erot­taa au­rin­ko­tuu­les­ta.

Luku 7

Ma­ta­la­pai­ne
Ma­ta­la­pai­nees­sa il­man­pai­ne on pie­nem­pi kuin ym­pä­röi­vil­lä alu­eil­la. Ma­ta­la­pai­nees­sa ilma ko­ho­aa ylös­päin.

Kor­ke­a­pai­ne
Kor­ke­a­pai­nees­sa il­man­pai­ne on suu­rem­pi kuin ym­pä­röi­vil­lä alu­eil­la. Kor­ke­a­pai­nees­sa ilma las­kee alas­päin.

Pa­saa­ti­tuu­let
Py­sy­vät tuu­let, jot­ka pu­hal­ta­vat hepo­as­tei­den kor­ke­a­pai­nei­den alu­eil­ta päi­vän­ta­saa­jal­le, jos­sa on ma­ta­la­pai­ne.

Konvektiovirtaukset
Pys­ty­suun­tai­sia ilma­vir­tauk­sia maan pin­nal­ta suo­raan ylös­päin ja ta­kai­sin alas­päin. Läm­min ja ke­vyt ilma ko­ho­aa ylös­päin (ma­ta­la­pai­ne) kun­nes se jääh­tyy ja va­luu ta­kai­sin koh­ti maan pin­taa (kor­ke­a­pai­ne).

Mon­suu­ni­tuu­let
Aa­si­as­sa vai­kut­ta­via vuo­den­ai­kais­tuu­lia. Ne joh­tu­vat man­te­reen ja me­ren eri­lai­ses­ta läm­pe­ne­mi­ses­tä. Kesä­mon­suu­nit syn­ty­vät kun Aa­si­an man­ner läm­pe­nee, ja tuu­let tuo­vat syn­ty­neel­le ma­ta­la­pai­neen alu­eel­le me­rel­tä sa­tei­ta. Tal­vi­mon­suu­nis­sa tuu­li pu­hal­taa Aa­si­an man­te­reel­ta me­rel­le.

Luku 8

Ab­so­luut­ti­nen kos­teus
Ker­too, kuin­ka mon­ta gram­maa kaa­su­mais­ta vet­tä on kuu­ti­o­met­ris­sä il­maa ja sen yk­sik­kö on g/m³ .

Suh­teel­li­nen kos­teus
Ker­too pro­sent­tei­na, kuin­ka suu­ren osuu­den tie­tyn läm­pöi­sen il­man mak­si­maa­li­ses­ta vesi­mää­räs­tä ilma si­säl­tää.

Val­ta­meri
Val­ta­me­riä ovat Tyy­ni­meri, At­lant­ti, In­ti­an val­ta­meri sekä Ete­läi­nen ja Poh­joi­nen Jää­meri. Ne ovat An­tark­tik­sen ym­pä­ril­lä yh­te­näis­tä meri­a­lu­et­ta ja nii­den kes­ki­sy­vyys on n. 4 km.

Ma­kea vesi
Haih­tu­mi­sen seu­rauk­se­na meri­ve­des­tä erot­tu­nut­ta suo­la­ton­ta vet­tä, jota esiin­tyy jää­ti­köis­sä, ilma­ke­häs­sä, jär­vis­sä ja jois­sa.

Jää­tik­kö
Jää­tik­kö muo­dos­tuu, kun kyl­mäl­lä alu­eel­la tal­vel­la sa­ta­nut lumi ei ehdi kaik­ki su­laa ke­säl­lä, vaan lun­ta al­kaa ker­tyä pak­suk­si ker­rok­sek­si ja pai­neen vai­ku­tuk­ses­ta se muut­tuu poh­jal­ta jääk­si.

Haih­tu­mi­nen
Ve­den olo­muo­don muu­tos nes­tees­tä kaa­suk­si eli vesi­höy­ryk­si.

Vesi­höy­ry
Ve­den kaa­su­mai­nen olo­muo­to, joka on nä­ky­mä­tön­tä.

Tii­vis­ty­mi­nen
Ve­den olo­muo­don muu­tos kaa­sus­ta nes­teek­si. Il­mas­sa tii­vis­ty­mi­ses­sä syn­tyy pie­niä pi­sa­roi­ta hiuk­kas­ten eli tii­vis­ty­mis­y­ti­mien ym­pä­ril­le.

Kas­te­pis­te
Läm­pö­tila, jos­sa il­man kos­teus saa­vut­taa ar­von 100 % eli vesi­höy­ry al­kaa tii­vis­tyä pil­vi­pi­sa­roik­si.

Pil­vi­pi­sa­ra
Pie­nen pie­ni vesi­pi­sa­ra, jois­ta pil­vet koos­tu­vat.

Sade­pi­sa­ra
Syn­tyy, kun pil­vi­pi­sa­rat tör­mäi­le­vät ja yh­ty­vät isom­mik­si pi­sa­roik­si.

Sumu
Maa­han asti ulot­tu­va pil­vi, joka syn­tyy, kun kas­te­pis­te saa­vu­te­taan maan pin­nan ta­sol­la. Ei ole aina yh­tey­des­sä ylem­pä­nä ole­vaan pil­veen, vaan esiin­tyy vain maan­pin­nan lä­hel­lä.

Pin­ta­va­lun­ta
Jo­kien vir­taus koh­ti mer­ta muo­dos­taa ve­den pin­ta­va­lun­nan.

Poh­ja­va­lun­ta
Poh­ja­ve­den hi­das vir­taus koh­ti mer­ta.

Luku 9

Konvektio
Läm­pö­tila­eron ai­heut­ta­man ti­heys­eron ai­kaan­saa­ma kaa­sun tai nes­teen vir­taus.

Konvektiosade
Voi­mak­kaan au­rin­gon sä­tei­lyn ai­heut­ta­mas­ta voi­mak­kaas­ta haih­tu­mi­ses­ta ja nou­se­vas­ta ilma­vir­tauk­ses­ta joh­tu­va rank­ka ly­hy­eh­kö sade. Esiin­tyy tro­pii­kis­sa ja ke­säl­lä esim. Suo­mes­sa.

Orografinen eli vuo­ris­to­sade
Sade, joka syn­tyy, kun kos­tea ilma­mas­sa nou­see tuu­len vai­ku­tuk­ses­ta ylös vuo­ren rin­net­tä ja jääh­tyy, jol­loin vesi­höy­ry tii­vis­tyy sade­pil­vek­si.

Rin­ta­ma­sade
Na­po­jen lä­hel­lä po­laa­ri­rin­ta­mil­la esiin­ty­vä pit­kä­kes­toi­nen sade, joka syn­tyy, kun läm­min kos­tea ilma ko­ho­aa kyl­män il­man pääl­le ja sen si­säl­tä­mä vesi­höy­ry tii­vis­tyy pi­sa­roik­si.

Luku 10

Hyd­ro­sfää­ri eli vesi­kehä
Maa­pal­lon kaik­ki vesi yh­teen­sä.

Reu­na­meri
Val­ta­me­ren ran­ni­kol­la esi­mer­kik­si saa­rien ra­jaa­ma ja erik­seen ni­met­ty meri­alue.

Myrs­ky
Yli 21 m/s no­peu­del­la pu­hal­ta­van tuu­len ai­heut­ta­ma ve­den pin­ta­osan aal­toi­lu.

Vuo­ro­vesi
Pää­a­si­al­li­ses­ti Kuun veto­voi­mas­ta ja Maan pyö­ri­mi­ses­tä ak­se­lin­sa ym­pä­ri joh­tu­va kak­si ker­taa vuo­ro­kau­des­sa ta­pah­tu­va val­ta­me­ren pin­nan nou­su eli nou­su­vesi ja las­ku eli las­ku­vesi.

Pai­no­voi­ma eli gra­vi­taa­tio
Fy­si­kaa­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus, jon­ka seu­rauk­se­na kaik­ki kap­pa­leet ve­tä­vät toi­si­aan puo­leen­sa voi­mal­la, joka on ver­ran­nol­li­nen nii­den mas­so­jen tu­loon ja kään­tä­en ver­ran­nol­li­nen nii­den etäi­syy­den ne­li­öön.

Meri­vir­ta
Meri­vir­roik­si kut­su­taan val­ta­me­res­sä esiin­ty­viä vaa­ka- ja pys­ty­suun­tai­sia meri­ve­den laa­ja­mit­tai­sia pin­ta- ja poh­ja­vir­tauk­sia, jot­ka joh­tu­vat pla­ne­taa­ri­sis­ta tuu­lis­ta sekä meri­ve­den läm­pö­tila- ja suo­lai­suus­e­rois­ta.

Kyl­mä meri­vir­ta
Ym­pä­röi­vää meri­vet­tä sel­väs­ti vii­le­äm­pi meri­ve­den vir­taus. Vir­taa koh­ti päi­vän­ta­saa­jaa.

Läm­min meri­vir­ta
Ym­pä­röi­vää meri­vet­tä sel­väs­ti läm­pi­mäm­pi meri­ve­den vir­taus. Vir­taa koh­ti na­po­ja.

Meri­ve­den pys­ty­vir­taus
Meri­ve­den ti­heys­e­ro­jen ai­heut­ta­ma ve­den va­jo­a­mi­nen tai ko­ho­a­mi­nen eli kum­pu­a­mi­nen.

Nat­rium­klo­ri­di (NaCl)
Meri­ve­den ylei­sin suo­la. Ioni­ra­ken­tei­nen yh­dis­te, joka koos­tuu nat­riu­mis­ta ja kloo­ris­ta.

Mur­to­vesi
Vähä­suo­lai­nen vesi, joka syn­tyy, kun val­ta­me­ren suo­lai­nen ja jo­kien tuo­ma ma­kea vesi se­koit­tu­vat. Esi­mer­kik­si Itä­me­res­sä.

Luku 11

Ma­ta­la­pai­ne
Ma­ta­la­pai­nees­sa il­man­pai­ne on pie­nem­pi kuin ym­pä­röi­vil­lä alu­eil­la. Ma­ta­la­pai­ne syn­tyy, kun läm­men­nyt ilma ko­ho­aa ylös­päin ja maan­pin­nan lä­hel­le jää hie­man vä­hem­män il­maa.

Syk­lo­ni
Liik­ku­va ma­ta­la­pai­ne, jota tuu­let kier­tä­vät poh­joi­sel­la pal­lon­puo­lis­kol­la vas­ta­päi­vään ja ete­läi­sel­lä pal­lon­puo­lis­kol­la myö­tä­päi­vään. Syn­tyy po­laa­ri­rin­ta­mal­la läm­pi­män il­man nous­tes­sa kie­lek­kee­nä kyl­män il­man pääl­le.

Läm­min rin­ta­ma
Ma­ta­la­pai­nees­sa eli syk­lo­nis­sa läm­pi­män ilma­mas­san etu­reu­na. Läm­min ilma nou­see loi­vas­ti ja hi­taas­ti kyl­män ilma­mas­san pääl­le. Läm­pi­män rin­ta­man yh­tey­des­sä esiin­tyy pit­kä­kes­toi­sia heik­ko­ja sa­tei­ta.

Kyl­mä rin­ta­ma
Ma­ta­la­pai­nees­sa eli syk­lo­nis­sa läm­pi­män ilma­mas­san taka­reu­na. Kyl­mä ilma pyr­kii läm­pi­män ilma­mas­san alle ja nos­taa läm­min­tä il­maa no­pe­as­ti. Kyl­män rin­ta­man yh­tey­des­sä esiin­tyy ran­kem­pia sa­tei­ta ja sade­kuu­ro­ja.

Okluusiorintama
Ma­ta­la­pai­nees­sa eli syk­lo­nis­sa kyl­mä rin­ta­ma saa läm­pi­män rin­ta­man kiin­ni, jol­loin läm­min ilma­mas­sa nou­see ko­ko­naan irti maas­ta kyl­män ilma­mas­san pääl­le. Okluusiorintamaan liit­tyy myös sa­tei­ta.

Luku 12

Il­mas­to
Tie­tyn alu­een tai paik­ka­kun­nan pit­kä­ai­kai­nen (30 vuo­den) sää­olo­suh­tei­den kes­ki­arvo.

Il­mas­to­vyö­hy­ke
Maa­pal­lo on ja­et­tu il­mas­to­vyö­hyk­kei­siin alu­een kes­ki­mää­räi­sen sade­mää­rän, läm­pö­ti­lan, ja nii­den vuo­tui­sen ja­kau­tu­mi­sen pe­rus­teel­la.

Troop­pi­nen il­mas­to
Il­mas­to, jos­sa kaik­kien kuu­kau­sien kes­ki­läm­pö­tila on yli +18 °C.

Kui­va il­mas­to
Il­mas­to, jos­sa sade­mää­rä on kes­ki­mää­rin koko vuo­den pie­nem­pi kuin haih­dun­ta.

Lauh­kea il­mas­to
Il­mas­to, jos­sa läm­pi­mim­män kuu­kau­den kes­ki­läm­pö­tila on yli +10 °C ja kyl­mim­män kuu­kau­den kes­ki­läm­pö­tila 0 – +18 °C.

Kyl­mä­tal­vi­nen il­mas­to
Il­mas­to, jos­sa läm­pi­mim­män kuu­kau­den kes­ki­läm­pö­tila on yli +10 °C ja kyl­mim­män kuu­kau­den kes­ki­läm­pö­tila alle 0 °C.

Jää­il­mas­to
Kaik­kien kuu­kau­sien kes­ki­läm­pö­tila on alle +10 °C.

Il­mas­to­dia­gram­mi
Ku­vaa­ja, jos­sa on esi­tet­ty paik­ka­kun­nan kuu­kau­sit­tai­sen kes­ki­läm­pö­ti­lan ja -sade­mää­rän 30 v kes­ki­arvo.

Luku 13

Il­mas­ton­muu­tos
Luon­nol­lis­ta hi­das­ta il­mas­ton­muu­tos­ta ai­heut­ta­vat esi­mer­kik­si muu­tok­set Maan kier­to­ra­das­sa, lito­sfää­ri­laat­to­jen liik­keet, me­te­o­riit­ti­tör­mäyk­set ja tuli­vuo­ren­pur­kauk­set. Ih­mi­nen ai­heut­taa täl­lä het­kel­lä no­pe­aa il­mas­ton­muu­tos­ta: Maa­pal­lon kes­ki­läm­pö­ti­lan nou­sua.

Kas­vi­huo­ne­il­miö
Ilma­ke­hän ala­osan kas­vi­huo­ne­kaa­sut (mm. hii­li­di­ok­si­di) pääs­tä­vät au­rin­gon ly­hyt­aal­tois­ta läm­pö­sä­tei­lyä si­sään, mut­ta ei­vät pääs­tä läm­men­neen maan­pin­nan lä­het­tä­mää pit­kä­aal­tois­ta läm­pö­sä­tei­lyä kar­kaa­maan ava­ruu­teen. Ih­mi­nen voi­mis­taa tätä luon­nol­lis­ta il­mi­ö­tä.

Kas­vi­huo­ne­kaa­su
Kas­vi­huo­ne­il­mi­ö­tä ai­heut­ta­va kaa­su ala­ilma­ke­häs­sä eli tro­po­sfää­ris­sä. Esi­mer­kik­si hii­li­di­ok­si­di, me­taa­ni ja vesi­höy­ry.

Ot­so­ni­ker­ros
Stra­to­sfää­ris­sä syn­tyy ot­so­nia (O₃) ha­pes­ta (O₂) UV-sä­tei­lyn vai­ku­tuk­ses­ta. Ot­so­ni­ker­ros suo­jaa maan­pin­taa UV-sä­tei­lyl­tä, kos­ka se si­too UV-sä­tei­lyä.

UV-sä­tei­ly eli ult­ra­vi­o­let­ti­sä­tei­ly
Nä­ky­vää va­loa ly­hyt­aal­toi­sem­paa säh­kö­mag­neet­tis­ta sä­tei­lyä. Ei io­ni­soi ai­net­ta, mut­ta voi ai­heut­taa esim. mu­taa­ti­oi­ta.

Luku 14

Kuo­ri (maa­pal­lon)
Maa­pal­lon ylin ker­ros, joka muo­dos­tuu kiin­te­äs­tä ki­ves­tä.

Vaip­pa (maa­pal­lon)
Kuo­ren jäl­keen si­sem­pi ker­ros maa­pal­los­sa. Pak­suus n. 2900 km. Vai­pan uloin osa on kiin­te­ää ki­veä. Alem­pi vai­pan osa, as­te­no­sfää­ri, koos­tuu tai­pui­sas­ta, vir­taa­vas­ta kivi­mas­sas­ta.

Ydin (maa­pal­lon)
Maa­pal­lon si­sin osa, pak­suus n. 3500 km. Koos­tuu lä­hin­nä me­tal­leis­ta. Ulko­ydin nes­te­mäi­nen, sisä­ydin ko­van pai­neen vuok­si kiin­teä. Yti­men läm­pö­tila on noin 4 000 – 5 000 °C.

As­te­no­sfää­ri
Vai­pan toi­sek­si ylin ker­ros. Koos­tuu tai­pui­sas­ta, vir­taa­vas­ta kivi­mas­sas­ta, jon­ka pääl­lä lito­sfää­ri pää­see liik­ku­maan.

Lito­sfää­ri eli kivi­kehä
Kuo­ri ja vai­pan ulom­mai­sin kiin­teä osa yh­des­sä. Kiin­te­ää ki­veä.

Luku 15

Lito­sfää­ri­laat­ta
Lito­sfää­ri on ja­kau­tu­nut kah­dek­saan isoon ja usei­siin pie­nem­piin laat­toi­hin. Kai­kis­sa laa­tois­sa on me­ren­poh­jaa, osas­sa myös man­ner­ta.

En­do­gee­ni­set il­mi­öt
Lito­sfää­ri­laat­to­jen liik­keen ai­heut­ta­mia maa­pal­lon si­säl­tä ener­gi­an­sa saa­via il­mi­öi­tä. Esi­mer­kik­si maan­jä­ris­tyk­set ja tuli­vuo­ren­pur­kauk­set.

Me­rei­nen lito­sfää­ri
Ti­he­äs­tä ki­ves­tä koos­tu­va val­ta­me­ren poh­jan muo­dos­ta­va kiin­teä kal­lio, jon­ka kes­ki­pak­suus on n. 100 km.

Man­te­rei­nen lito­sfää­ri
Hie­man vä­hem­män ti­he­äs­tä ki­ves­tä koos­tu­va kal­lio, jos­ta man­te­reet ja vuo­ris­tot muo­dos­tu­vat. Kes­ki­pak­suus n. 200 km.

Ali­työn­tö­vyö­hy­ke
Kah­den vas­tak­kai­siin suun­tiin liik­ku­van lito­sfää­ri­laa­tan koh­taa­mis­vyö­hy­ke, jol­la ti­he­äm­män me­rei­sen laa­tan reu­na va­jo­aa as­te­no­sfää­riin pak­sum­man man­te­rei­sen laa­tan reu­nan alle. Ali­työn­tö­vyö­hy­ke voi olla me­rei­sen ja man­te­rei­sen laa­tan reu­nan vä­li­nen tai kah­den me­rei­sen laa­tan reu­nan vä­li­nen. Niil­lä esiin­tyy voi­mak­kai­ta maan­jä­ris­tyk­siä ja tuli­vuo­ren­pur­kauk­sia sekä vuor­ten poi­mu­tus­ta.

Tör­mäys­vyö­hy­ke (man­te­rei­sen lito­sfää­rin reu­no­jen)
Kah­den vas­tak­kai­siin suun­tiin liik­ku­van lito­sfää­ri­laa­tan koh­taa­mis­vyö­hy­ke, jol­la yhtä pak­sut man­te­rei­set laa­tan reu­nat tör­mää­vät eikä kum­pi­kaan pää­se pai­nu­maan toise alle, vaan kivi­ai­nes poi­mut­tuu ylös­päin poi­mu­vuo­ris­tok­si.

Er­ka­ne­mis­vyö­hy­ke
Er­ka­ne­mis­vyö­hyk­keel­lä lito­sfää­ri­laa­tat er­ka­ne­vat toi­sis­taan. Laat­to­jen er­ka­ne­mis­vyö­hyk­keel­lä pur­kau­tuu hi­taas­ti su­laa ki­veä eli mag­maa pin­nal­le ja syn­tyy uut­ta me­ren­poh­jaa val­ta­me­ren kes­ki­se­län­teel­lä.

Han­kaus­sau­ma
Lito­sfää­ri­laa­tat liik­ku­vat si­vut­tain han­kaus­sau­man koh­dal­la. Han­kaus­sau­man lä­hei­syy­des­sä esiin­tyy run­saas­ti maan­jä­ris­tyk­siä, mut­ta ei vul­kaa­ni­suut­ta.

Luku 16

Mi­ne­raa­li
Yh­dis­teis­tä tai alku­ai­neis­ta koos­tu­va ra­ken­ne. Kivi­la­jit koos­tu­vat mi­ne­raa­leis­ta. Mi­ne­raa­leil­la on niil­le tyy­pil­li­siä omi­nai­suuk­sia, ku­ten ko­vuus, kide­ra­ken­ne ja väri.

Kivi­laji
Kivi­laji koos­tuu useis­ta mi­ne­raa­leis­ta. Ki­ven omi­nai­suu­det ovat tu­los­ta sen mi­ne­raa­lien omi­nai­suuk­sis­ta.

Mag­ma­kivi
Mag­mas­ta jäh­met­ty­mäl­lä muodustunut kivi­laji. Ja­e­taan pin­nas­sa muo­dos­tu­nei­siin pää­osin huo­koi­siin pin­ta­ki­viin ja sy­väl­lä jäh­met­ty­nei­siin ti­hei­siin syvä­ki­viin.

Se­di­ment­ti­kivi eli ker­ros­tu­nut kivi
Ra­pau­tu­mi­sen ja eroo­si­on tu­lok­se­na me­ren poh­jaan ker­ros­tu­nut eli sedimentoitunut maa-ai­nes is­kos­tuu ko­vas­sa pai­nees­sa uu­del­leen ki­vek­si su­la­mat­ta vä­lil­lä.

Meta­mor­fi­nen eli muun­tu­nut kivi
Mag­ma- ja se­di­ment­ti­ki­vis­tä il­man su­la­mis­ta uu­del­leen yh­dis­ty­nyt kivi­laji. Kide­ra­ken­ne jär­jes­tyy uu­del­leen ko­vas­sa pai­nees­sa ja kor­ke­as­sa läm­pö­ti­las­sa esi­mer­kik­si ali­työn­tö­vyö­hyk­keel­lä.

Pin­ta­kivi
Mag­ma­kivi, joka on syn­ty­nyt, kun mag­ma on jäh­met­ty­nyt no­pe­as­ti pin­nal­la tuli­vuo­ren pur­kauk­sen yh­tey­des­sä. Usein huo­kois­ta ja ke­vyt­tä. Esim. ba­salt­ti.

Syvä­kivi
Mag­ma­kivi, jos­sa mag­ma on jäh­met­ty­nyt hi­taas­ti ko­vas­sa pai­nees­sa sy­väl­lä lito­sfää­ris­sä. Esim. gra­niit­ti.

Luku 17

Seis­mo­lo­gia
Maan­jä­ris­tyk­siä tut­ki­va tie­teen­ala.

P-aal­lot eli primaariaallot
Maan­jä­ris­tyk­sen tä­ri­nää pit­kit­täi­se­nä aal­to­liik­kee­nä. Ete­ne­vät kivi­ke­hän si­säl­lä hy­vin no­pe­as­ti. Voi­vat ede­tä myös nes­tees­sä eli pää­se­vät ulko­y­ti­men läpi.

S-aal­lot eli se­kun­daa­ri­aal­lot
Maan­jä­ris­tyk­sen tä­ri­nää poi­kit­tai­se­na aal­to­liik­kee­nä. Ete­ne­vät kivi­ke­hän si­säl­lä hie­man hi­taam­min. Ei­vät pää­se nes­te­mäi­sen ulko­y­ti­men läpi.

Pin­ta-aal­lot
Ai­heut­ta­vat maan pin­nan lii­keh­din­nän ja tä­ri­nän maan­jä­ris­tyk­sis­sä. Suu­rim­pien tu­ho­jen ai­heut­ta­jat.

Hyposentrumi
Jä­ris­tyk­sen kes­kus, jos­ta maan­jä­ris­tyk­ses­sä va­pau­tu­va ener­gia al­kaa ede­tä joka suun­taan maan­jä­ris­tys­aal­toi­na. Si­jait­see kal­li­on sisä­puo­lel­la, jos­kus lä­hel­lä pin­taa, jos­kus sy­vem­mäl­lä.

Episentrumi
Maan pin­nal­la hyposentrumin ylä­puo­lel­la ole­va pis­te, jos­sa maan­jä­ris­tys on voi­mak­kaim­mil­laan.

Tsu­na­mi
Me­ren­a­lai­sen maan­jä­ris­tyk­sen ai­kaan­saa­ma ran­ni­kol­la kor­ke­ak­si nou­se­va hyö­ky­aal­to.

Mag­ni­tu­di­as­teik­ko
Maan­jä­ris­tys­ten voi­mak­kuut­ta mi­ta­taan mag­ni­tu­di­as­tei­kol­la. As­teik­ko on lo­ga­rit­mi­nen. Ar­von 3 maan­jä­ris­tys on juu­ri ha­vait­ta­vis­sa ja suu­rim­mat maan­jä­ris­tyk­set ovat mag­ni­tu­di­as­tei­kol­la yli 9. Mag­ni­tu­di­as­teik­ko on lä­hel­lä ai­em­min käy­tet­tyä Richterin as­teik­koa.

Mag­ma
Su­laa, juok­se­vaa tai jäh­me­än elas­tis­ta kivi­ai­nes­ta maa­pal­lon si­säl­lä.

Laa­va
Maan pin­nal­le pur­kau­tu­nut­ta mag­maa.

Kuu­ma pis­te
As­te­no­sfää­ris­sä pai­kal­laan py­sy­vä kuu­man mag­man pur­kaus. Syn­nyt­tää tuli­vuo­ri­jo­non pääl­lä hy­vin hi­taas­ti liik­ku­vaan me­rei­seen lito­sfää­ri­laat­taan. Esim. Ha­vai­ji.

Gey­sir
Vesi- ja vesi­höy­ry­pur­kaus, joka ai­heu­tuu, kun tuli­pe­räi­sil­lä alu­eil­la kal­li­on ra­koon pää­se­vä vesi kie­huu ja saa ai­kaan pai­net­ta. Esi­mer­kik­si Is­lan­nis­sa.

Luku 18

Ek­so­gee­ni­set il­mi­öt
Il­mi­öt, jot­ka ai­heu­tu­vat ulko­puo­lel­ta tu­le­vas­ta te­ki­jäs­tä eli Au­rin­gon sä­tei­ly­e­ner­gi­as­ta. Tär­kein ek­so­gee­ni­nen il­miö on eroo­sio.

Ra­pau­tu­mi­nen
Kal­li­on tai iso­jen ki­vien ha­jo­a­mi­nen. Ja­e­taan me­kaa­ni­seen eli fy­si­kaa­li­seen ja ke­mi­al­li­seen ra­pau­tu­mi­seen. Me­kaa­ni­nen ra­pau­tu­mi­nen on kal­li­on ha­jo­a­mis­ta esim. jään laa­je­ne­mi­sen joh­dos­ta ja ke­mi­al­li­nen ra­pau­tu­mi­nen ki­ven liu­ke­ne­mis­ta ve­teen.

Eroo­sio
Eroo­sio on kal­lio- ja maa­pe­rän ku­lu­mis­ta, joka ai­heu­tuu ra­pau­tu­mi­ses­ta sekä jää­ti­köi­den, tuu­len ja ve­den ku­lu­tuk­ses­ta. Eroo­si­oon kuu­luu myös ir­tai­men maa-ai­nek­sen kul­je­tus ja ka­saan­tu­mi­nen ve­den ja jään mu­ka­na. Eroo­sio saa ai­kaan maan­pin­nan muo­dot.

Mo­ree­ni
Ir­tain lajittumaton ki­ven­näis­maa­laji, joka koos­tuu eri ko­koi­sis­ta maa­ra­keis­ta hie­nos­ta hie­das­ta suu­reh­koi­hin kivi­loh­ka­rei­siin.

Reu­na­muo­dos­tu­ma
Kun jää­tik­kö ve­täy­tyi epä­ta­sais­ta tah­tia, se ka­sa­si val­lik­si eteen­sä ir­tain­ta maa­ta ku­ten mo­ree­nia. Esi­mer­kik­si Sal­paus­sel­kä.

Drumliini
Jää­ti­kön kul­ku­suun­nan suun­tai­nen mo­ree­ni­muo­dos­tu­ma, joka on syn­ty­nyt, kun jää­tik­kö on ka­san­nut kal­li­on taak­se mo­ree­nia pit­ku­lai­sek­si ly­hy­ek­si mä­ek­si.

Har­ju
Man­ner­jää­ti­kön rai­lois­sa vir­ran­nei­den su­la­mis­jo­kien ka­saa­mia pit­kiä, ka­pei­ta ja lajittuneita hiek­ka­muo­dos­tel­mia, jot­ka ovat pää­osin jää­ti­kön kul­ku­suun­nan suun­tai­sia.

Meanderoiva joki
Ta­sai­ses­sa maas­tos­sa jyr­käs­ti mut­kit­te­le­va joki. Mut­kit­te­lu joh­tuu sii­tä, että joki pyr­kii kaar­teis­sa jat­ka­maan suo­raan eli ku­lut­taa ulko­kaar­ret­ta. Sisä­kaar­tee­seen taas ka­saan­tuu maa­ta hi­taan vir­tauk­sen vuok­si.

Suis­to eli del­ta
Kun joki las­kee me­reen tai jär­veen, joen kul­jet­ta­ma maa-ai­nes va­jo­aa poh­jaan ja syn­tyy suis­to eli del­ta. Se on usein del­ta-kir­jai­men eli kol­mi­on muo­toi­nen.

Dyy­ni
Tuu­len ka­saa­ma hiek­ka­ki­nos. Myös lu­mes­ta voi muo­dos­tua dyy­ne­jä.

Massaliikunto
Maa-ai­nes läh­tee rin­tees­sä liik­keel­le, jos sitä pai­kal­laan pi­tä­vä kit­ka­voi­ma on pie­nem­pi kuin maa-ai­nek­seen koh­dis­tu­va pai­no­voi­ma. Esi­mer­kik­si maan­vyö­ry­mät ja vuo­to­maa.

Vuo­to­maa
Vet­ty­nyt­tä maa­ta, joka liu­kuu hi­taas­ti rin­net­tä alas­päin.

Luku 19

Mi­ne­raa­li­maa

Ra­pau­tu­mi­sen ja eroo­si­on seu­rauk­se­na kal­li­os­ta ja ki­vis­tä ir­ron­nut­ta maa-ai­nes­ta. Esim. savi, hie­su, hiek­ka, sora ja pik­ku­ki­vet. Kun näi­tä kaik­kia on se­koit­tu­nut kes­ke­nään, pu­hu­taan mo­ree­nis­ta.

Maa­perä
Kiin­te­än kal­li­o­pe­rän pääl­lä ole­va ir­tain mi­ne­raa­li- ja elo­pe­räi­nen maa-ai­nes.

Maan­nos
Maa­pe­rän pin­ta­osa, jon­ka ra­ken­tee­seen vai­kut­ta­vat pin­nal­la ja maa­pe­räs­sä elä­vät eli­öt.

Pod­so­li­maan­nos
Havu­met­sä­vyö­hyk­keen met­sien ve­den imey­ty­es­sä syn­ty­nyt maan­nos. Pin­nal­la ha­pan­ta havu­pui­den neulaisista muo­dos­tu­nut­ta ka­ri­ket­ta, ala­puo­lel­la hu­mus­ker­ros, uuttumiskerros ja ri­kas­tu­mis­ker­ros.

Mus­ta­mul­ta­maan­nos
Lauh­ke­an il­mas­to­vyö­hyk­keen maan­nos­tyyp­pi, joka syn­tyy run­saan haih­tu­mi­sen seurauskena. Ra­vin­tei­kas maan­nos.

Latosolimaannos
Tro­pii­kin sade­met­sä­a­lu­ei­den maan­nos­tyyp­pi. Ra­vin­ne­köy­hä ja rau­ta­yh­dis­tei­den pu­nai­sek­si vär­jää­mä.

Kas­vil­li­suus­vyö­hy­ke
Kas­vil­li­suu­del­taan toi­sis­taan poik­ke­a­vat alu­eet maa­pal­lol­la. Vyö­hyk­kei­syy­den saa ai­kaan erot il­mas­tos­sa ja sii­hen vai­kut­taa myös maa­perä. Si­joit­tu­vat liki­main sym­met­ri­ses­ti päi­vän­ta­saa­jan mo­lem­mil­le puo­lil­le.

Luku 20

U-laak­so
Jää­ti­kön uur­ta­ma, U-kir­jai­men muo­toi­nen le­ve­ä­poh­jai­nen laak­so.

V-laak­so
Ve­den uur­ta­ma, U-laak­soa jyrk­kä­poh­jai­sem­pi laak­so.