Äidinkieli in Second Life

Kirjallisuushistorian polku

Kir­jal­li­suus­his­to­ri­an po­lul­la voit tu­tus­tua äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den nel­jän­nen kurs­sin (päi­vä­lu­ki­on ÄI5) asi­oi­hin Second Life’issa. Etä­lu­ki­on eAI4-urssilla kä­si­tel­lään län­si­mais­ta kir­jal­li­suu­den­his­to­ri­aa, eri aika- ja tyy­li­kau­sien piir­tei­tä ja ope­tel­laan teks­tien ana­ly­soi­mis­ta.
Sotunki-saa­ren ym­pä­ri kul­kee puna­tii­li­nen pol­ku, joka vie kul­ki­jan­sa län­si­mai­sen kir­jal­li­suu­den­his­to­ri­an läpi. Po­lul­la on kah­dek­san eri tie­to­pis­tet­tä, jos­sa on te­o­ri­aa ja teh­tä­viä aina ky­sei­ses­tä aika- tai tyy­li­kau­des­ta. Kir­jal­li­suu­den po­lun tie­to­pis­teet ovat:

Tie­to­pis­teil­lä teh­tä­vät saa klik­kaa­mal­la ome­naa. Vas­tauk­set kir­joi­te­taan sa­mal­le notecardille, jos­sa ky­sy­myk­set­kin ovat, ja lo­puk­si työ tal­len­ne­taan ja pa­lau­te­taan pu­nai­seen pos­ti­laa­tik­koon. Sit­ten opis­ke­li­ja on­kin val­mis siir­ty­mään seu­raa­val­le tie­to­pis­teel­le.
Tie­to­pis­teet on ra­ken­net­tu niin, että opis­ke­li­ja muis­tai­si mah­dol­li­sim­man pal­jon tyy­li­kau­sis­ta ihan vain kat­so­mal­la ym­pä­ril­leen. Mu­ka­na on myös seik­kai­lun ma­kua: tie­to­pis­teet pi­tää löy­tää kul­ke­mal­la pol­kua pit­kin ja sa­mal­la tu­lee tu­tus­tu­neek­si kau­nii­seen ja vä­rik­kää­seen Sotunki-saa­reen.
Etä­lu­ki­o­lai­set ovat pää­osin ai­kui­sia, joil­la on työt, koti­työt ja lap­set, jo­ten kir­jal­li­suus­his­to­ri­an po­lul­le pi­tää voi­da läh­teä juu­ri sii­hen ai­kaan, kun opis­ke­li­jal­la on ai­kaa opin­toi­hin. Pol­ku on­kin ra­ken­net­tu toi­mi­maan il­man opet­ta­jan läs­nä­oloa: opis­ke­li­ja voi käy­dä po­lul­la vaik­ka yöl­lä te­ke­mäs­sä teh­tä­viä ja tie­to­pis­tei­tä voi käy­dä niin mon­ta ker­ral­laan kuin ha­lu­aa. Po­lul­le voi aina pa­la­ta, ja po­lul­ta ke­rä­tyt tie­dot jää­vät opis­ke­li­jan inventoryyn, mat­ka­lauk­kuun, jos­ta ne voi kai­vel­la myö­hem­min­kin esiin.

Ter­ve­tu­loa opis­ke­le­maan kir­jal­li­suu­den­his­to­ri­aa!   

MUITA TIETOJA KIRJALLISUUSHISTORIAN POLUSTA

1. Ra­port­ti Olympoksen ide­oi­mi­ses­ta, kir­jal­li­suus­his­to­ri­an po­lun vii­meis­te­lyis­tä ja po­lul­la jär­jes­te­tyis­tä ope­tus­ko­kei­luis­ta. (ke­vät 2012)
2. Ra­port­ti vir­tu­aa­li­sen kir­jal­li­suus­his­to­ri­an po­lun luo­mi­ses­ta ja en­sim­mäi­sis­tä ope­tus­ko­kei­luis­ta (ke­vät 2010)
3. An article by Hei­di Heik­ki­lä: Teleport your avatar to the literature pathway: a new way of teaching the history of literature in Second Life (2011)

Second Life -ra­port­ti

Äidinkieli ja kirjallisuus: kirjallisuuden historian polku

28.5.2012
Hei­di Heik­ki­lä

Täs­sä ra­por­tis­sa esit­te­len use­am­pia eril­li­siä ai­hi­oi­ta, jot­ka kui­ten­kin kuu­lu­vat sa­maan ko­ko­nai­suu­teen, äi­din­kie­len kir­jal­li­suus­his­to­ri­an pol­kuun, jota aloin ide­oi­da Second Lifessa ole­val­le Sotunki-saa­rel­le syk­syl­lä 2009.
Aloi­tin syk­syl­lä 2009 apu­na­ni Esko Lius. Osal­lis­tuin tuol­loin hä­nen jär­jes­tä­miin­sä Second Life -kou­lu­tuk­siin ja hän aut­toi mi­nua ai­hi­oi­den suun­nit­te­lus­sa. Hä­nen vaih­det­tu­aan työ­paik­kaa olen teh­nyt äi­din­kie­len pol­ku­a­ni yk­sin syk­sys­tä 2010 asti. Tie­tys­ti olen saa­nut pal­jon apua ra­ken­ta­jal­ta, mut­ta ide­oin­nin ja ma­te­ri­aa­lit olen teh­nyt itse. Olen ra­ken­ta­nut pol­kua nyt kol­men vuo­den ajan ja kir­joit­ta­nut pro­jek­tin en­sim­mäi­ses­tä vai­hees­ta ra­por­tin ke­vääl­lä 2010. Tuon ra­por­tin laa­ti­mi­sen jäl­keen olen ke­hi­tel­lyt pol­kua kah­den vuo­den ajan ja mu­kaan on tul­lut pal­jon uu­sia ai­hi­oi­ta.


Äi­din­kie­len eAI4-kurs­sil­la (päi­vä­lu­ki­on ÄI5) käy­dään län­si­mai­sen kir­jal­li­suu­den his­to­ria läpi, eli yh­teen­sä noin 2800 vuot­ta his­to­ri­aa ja kir­jal­li­suut­ta. Kurs­sin si­säl­tö on eri­tyi­sen ras­kas­ta ope­tel­ta­vaa var­sin­kin niil­le opis­ke­li­joil­le, jot­ka ei­vät pidä his­to­ri­as­ta tai kir­jal­li­suu­des­ta. Muil­le­kin opis­ke­li­joil­le sii­nä on pal­jon muis­tet­ta­vaa, kun pi­tää ope­tel­la, mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä tyy­li­kau­det seu­ra­si­vat toi­si­aan, mit­kä kir­jai­li­jat kir­joit­ti­vat mil­loin­kin, mitä te­ok­sia he te­ki­vät ja mi­ten eri ai­ko­jen yh­teis­kun­ta nä­kyi kir­jal­li­suu­des­sa. Syk­syl­lä 2009 pää­tin teh­dä val­ta­van pu­nai­sen aika­ja­nan (pu­nai­sis­ta tii­lis­tä teh­ty pol­ku), joka kul­ki­si Sotunki-saa­ren ym­pä­ri. Po­lul­la oli­si kah­dek­san eri tie­to­pis­tet­tä kah­dek­sal­le tyy­li­kau­del­le. Näin opis­ke­li­ja voi­si nä­ke­mi­sen si­jas­ta kä­vel­lä aika­ja­nan läpi, py­säh­tyä eri aika- tai tyy­li­kau­sil­la ja muis­taa kir­jal­li­suu­teen ja yh­teis­kun­taan liit­ty­vät asi­at tie­to­pis­teen ym­pä­ris­tös­tään (esi­mer­kik­si an­tii­kin asi­oil­le on Olympos-vuo­ri, jos­sa on iso temp­pe­li ja ju­ma­lat sei­so­vat ym­pä­ril­lä, kes­ki­a­jal­le on ta­ver­na, jos­sa on ri­ta­rin haar­nis­ka, kei­häi­tä ja kil­piä sekä miek­ka ki­ves­sä). Tar­koi­tuk­se­na­ni oli teh­dä kir­jal­li­suu­den­his­to­ria elä­väm­mäk­si, enem­män­kin ko­et­ta­vak­si kuin pän­tät­tä­väk­si. Opis­ke­li­jan tu­li­si pys­tyä muis­ta­maan asi­oi­ta ihan vain kat­se­le­mal­la ym­pä­ril­leen. Kurs­sin vä­ri­käs aihe tar­jo­si pal­jon mah­dol­li­suuk­sia eri­lais­ten ai­hi­oi­den to­teu­tuk­seen.
Pro­jek­tin en­sim­mäi­ses­sä vai­hees­sa sain val­miik­si kah­dek­san­o­sai­sek­si suun­ni­tel­lus­ta po­lus­ta 1700-lu­vun va­lis­tuk­sen au­ti­o­saa­ren, 1800-lu­vun ro­man­tii­kan hau­taus­maan, 1800-lu­vun re­a­lis­min tor­pan ja 1950-lu­vun mo­der­nis­min ma­ja­kan. Mi­nul­la oli tuol­loin jo aja­tus vir­tu­aa­li­ses­ta Olympos-vuo­res­ta, joka oli­si saa­ren tai­vaal­la ja jo­hon voi­si lait­taa an­tii­kin Krei­kan kir­jal­li­suu­teen liit­ty­viä tie­to­ja. Li­säk­si en­sim­mäi­sen vai­heen ai­ka­na ra­ken­ta­ja ra­ken­si käyt­töä­ni var­ten kes­ki­ajan ta­ver­nan, re­nes­sans­sin luo­lan ja post­mo­der­nis­min ho­bi­tin ko­lon. Mi­nul­la ei kui­ten­kaan ol­lut ai­kaa eikä mah­dol­li­suuk­sia teh­dä ma­te­ri­aa­le­ja kaik­kiin kah­dek­saan isoh­koon ai­hi­oon sa­mal­la ker­taa, jo­ten tein niis­tä puo­let. Tänä vuon­na olen teh­nyt po­lun lop­puun, kor­jail­lut van­ho­ja ai­hi­oi­ta, tuot­ta­nut ma­te­ri­aa­lit nel­jään puut­tu­vaan ai­hi­oon ja sii­nä sa­mal­la tuli teh­tyä vii­des­kin uusi ai­hio, tai­vas­ta­sol­la lei­ju­va kes­ki­ai­kai­nen si­mul­taa­ni­te­at­te­ri, jos­sa on tie­toa kes­ki­ajan te­at­te­ris­ta. Tai­vas­taso ra­ken­net­tiin syk­syl­lä 2010, sa­maan ai­kaan kuin Olympos-vuo­ri. Kir­jal­li­suus­his­to­ri­an kah­dek­san­o­sai­sek­si suun­ni­tel­tu pol­ku koos­tuu nyt siis yh­teen­sä yh­dek­säs­tä ai­hi­os­ta, jot­ka muo­dos­ta­vat yh­des­sä yh­te­näi­sen op­pi­mis­po­lun.

Tehtävät ja tehtävänanto

Kun opis­ke­li­ja tu­lee tie­to­pis­teel­le, hä­nen edes­sään on iso te­o­ri­a­tau­lu, jos­sa on soih­tu. Tau­lun alla on ome­na ja tau­lun vie­res­sä on pos­ti­laa­tik­ko. Opis­ke­li­ja saa ome­naa klik­kaa­mal­la sen pis­teen ky­sy­myk­set notecardina. Opis­ke­li­ja voi kir­joit­taa vas­tauk­sen­sa sa­mal­le notecardille ky­sy­mys­ten ala­puo­lel­le, tal­len­taa vas­tauk­sen­sa ja pa­laut­taa notecardin sit­ten pos­ti­laa­tik­koon, jos­ta opet­ta­ja saa sen it­sel­leen. An­noin etä­o­pis­ke­li­joil­le mah­dol­li­suu­den pa­laut­taa vas­tauk­sen­sa myös Fronteriin, mut­ta yk­si­kään ei ha­lun­nut teh­dä niin. Kaik­ki pa­laut­ti­vat notecardinsa mie­luum­min pos­ti­laa­tik­koon.
Päi­vä­lu­ki­on ryh­mil­le tu­los­tin ome­nis­sa ole­vat ky­sy­myk­set yh­dek­si ky­sy­mys­ni­puk­si, jota he käyt­ti­vät oman opet­ta­jan­sa kans­sa myö­hem­min­kin kurs­seil­la teks­ti­a­na­lyy­sia teh­des­sään. Opis­ke­li­jat kir­joit­ti­vat vas­tauk­sen­sa ky­näl­lä tuo­hon ky­sy­mys­nip­puun ja pa­laut­ti­vat ni­pun sit­ten opet­ta­jal­le. Päi­vä­lu­ki­os­sa tämä toi­mi pa­rem­min näin, kun jot­kut opis­ke­li­jat muu­ten­kin ar­kai­li­vat vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa liik­ku­mis­ta ja avatar-hah­mon käyt­töä. Ome­na–postilaatikkosyysteemi toi­mi­si var­mas­ti päi­vä­lu­ki­os­sa­kin, mut­ta sii­hen me­ni­si enem­män ai­kaa, se vaa­ti­si opis­ke­li­joil­ta enem­män ja myös opet­ta­jal­le tu­li­si val­ta­va työ, kun hän kä­vi­si kaik­ki pos­ti­laa­ti­kot ja nii­hin pa­lau­te­tut vas­tauk­set yk­si­tel­len läpi.

Olympos-vuori

Olympos-vuo­ri on his­to­ri­an ja äi­din­kie­len oppi­ai­nei­den yh­tei­nen pro­jek­ti. To­te­sim­me, että an­tii­kin Kreik­kaan liit­ty­vät asi­at tar­jo­a­vat lois­ta­van ti­lai­suu­den oppi­aine­ra­jat ylit­tä­vän op­pi­mis­ai­hi­on ide­oin­tiin ja to­teut­ta­mi­seen. Huo­ma­sim­me toi­si­naan, että jos­kus on mel­kein mah­do­ton­ta ker­toa, kum­paan oppi­ai­nee­seen tie­tyt asi­at tar­kal­leen ot­ta­en kuu­lu­vat (esi­mer­kik­si ju­ma­lat ja my­to­lo­gia).
Työ­to­ve­ri­na­ni täs­sä oli Juk­ka Möl­sä, joka on suun­ni­tel­lut his­to­ri­an osuu­den. Mi­nun vas­tuul­la­ni oli to­teut­taa kir­jal­li­suus­his­to­ri­an osuus. Käy­tim­me yh­teis­tä ai­hi­oi­ta ja osak­si yh­tei­siä esi­nei­tä­kin. Jot­ta opis­ke­li­jat tun­nis­tai­si­vat pel­käs­tään his­to­ri­aan kuu­lu­vat asi­at, nii­den tun­nuk­sek­si so­vit­tiin pöl­lö. Äi­din­kie­len osuuk­sien tun­nuk­se­na on soih­tu, se kun tois­tuu kir­jal­li­suus­his­to­ri­an po­lul­la jo­kai­ses­sa tie­to­pis­tees­sä muu­ten­kin. Opis­ke­li­ja tie­tää tul­leen­sa uu­del­le tie­to­pis­teel­le näh­des­sään ison te­o­ri­a­tau­lun ja soih­dun.
Ra­ja­sin kir­jal­li­suus­his­to­ri­as­ta esi­tel­tä­vät asi­at nel­jään eri ryh­mään, jot­ka to­teu­tin var­sin eri ta­voin. Ryh­mät oli­vat yh­teis­kun­ta ja us­kon­to, ju­ma­liin liit­ty­vät ta­rus­tot, näy­tel­mät ja ru­nous. Yh­teis­kun­taan ja us­kon­toon liit­ty­vät asi­at esit­te­lin te­o­ri­a­tau­lus­sa, jot­ta Olympoksesta tu­li­si yh­te­näi­nen osa kir­jal­li­suus­his­to­ri­an pol­kua. Jo­kai­nen tie­to­pis­te al­kaa aina yh­del­lä isol­la te­o­ri­a­tau­lul­la, jo­hon on koot­tu yh­teis­kun­nal­li­nen ti­lan­ne ly­hy­es­ti. His­to­ri­an opet­ta­ja laa­ti oman te­o­ri­a­tau­lun­sa, min­kä jäl­keen huo­ma­sim­me, että hä­nen tau­lun­sa asi­at so­pi­vat pa­rem­min kir­jal­li­suus­his­to­ri­an kuin his­to­ri­an puo­lel­le. Oli mie­len­kiin­tois­ta huo­ma­ta, mi­ten sa­man­kal­tais­ten asi­oi­den kans­sa toi­mim­me, ol­koon­kin, että näkö­kul­ma on hie­man eri. Lo­pul­ta pää­dyim­me yh­tei­seen te­o­ri­a­tau­luun, jota kum­pi­kin opet­ta­ja voi ha­lun­sa mu­kaan käyt­tää.


Ju­ma­liin liit­ty­vää ta­rus­toa ei ole lu­ki­o­ta­sol­la pa­kol­lis­ta osa­ta, mut­ta kos­ka ju­ma­lien ni­met ja teh­tä­vät on hyvä tie­tää kir­jal­li­suus­his­to­ri­an­kin puo­lel­la ja ju­ma­lat pi­tää osa­ta his­to­ri­an puo­lel­la, Olympoksella on opis­ke­li­jan avataria kook­kaam­mat pat­saat 12 ju­ma­las­ta, jot­ka ylei­sim­min tois­tu­vat an­tii­kin Krei­kan kir­jal­li­suu­des­sa: Artemis, Zeus, Afrodite, Poseidon, Hermes, Demeter, Apol­lon, Hefaistos, Hera, Ares, Pal­las At­he­ne ja Dionysos. Kä­vin syk­syl­lä 2011 pit­kiä kes­kus­te­lu­ja ra­ken­ta­jan kans­sa sii­tä, mil­tä kun­kin ju­ma­lan pi­täi­si näyt­tää ja mitä eläi­miä, esi­nei­tä tai mui­ta tun­to­merk­ke­jä heil­lä on. Jou­duin te­ke­mään it­se­kin tut­ki­mus­työ­tä ja ra­ken­ta­ja jou­tui kek­si­mään uu­sia kei­no­ja luo­da ju­mal­hah­mo­ja, mut­ta olim­me tyy­ty­väi­siä lop­pu­tu­lok­seen. Minä lä­he­tin ku­vauk­set ju­ma­lis­ta, ra­ken­ta­ja otti eri avatar-hah­mois­sa it­ses­tään ku­via eri ju­mal­ten vaat­teis­sa ja teki ku­van­kä­sit­te­ly­oh­jel­mil­la ja Second Lifella ku­vis­ta vä­rik­käi­tä hah­mo­ja ku­vit­teel­li­sel­le Olympoksellemme.
His­to­ri­an opet­ta­ja laa­ti ly­hy­et ku­vauk­set kus­ta­kin ju­ma­las­ta ja hä­nen teh­tä­vis­tään. Kun ku­ta­kin ju­mal­pat­sas­ta klik­kaa, saa notecardin, jos­sa ker­ro­taan tie­to­ja ky­sei­ses­tä ju­ma­las­ta. Minä tein kir­jal­li­suus­his­to­ri­an osuu­den, toi­sin sa­no­en tein teleportteriketjun ni­mel­tä ”Kur­kis­ta ju­mal­ten yk­si­tyis­e­lä­mään”.
Teleportteriketju al­kaa Apol­lo­nin temp­pe­lis­tä. Lai­toin jo­kai­sen ju­ma­lan eteen vaa­sin tai am­fo­ran ja loin jo­kai­sen as­ti­an pääl­le lei­ju­maan pie­nen kul­tai­sen pal­lon. Kun klik­kaa suur­ta kul­ta­pal­loa, avatar teleporttautuu yli­ju­ma­la Zeuk­sen luo. Kun opis­ke­li­ja klik­kaa Zeuk­sen ja­lois­sa ole­vaa am­fo­raa, hän saa notecardin, jos­sa ker­ro­taan ky­sei­seen ju­ma­laan liit­ty­vis­tä ta­ruis­ta. Kun hän klik­kaa kul­tais­ta pal­loa, teleportteriketju siir­tää hä­net seu­raa­van ju­ma­lan luo ja sit­ten edel­leen sii­tä seu­raa­val­le, kun­nes kaik­ki ju­ma­lat on käy­ty läpi. Ket­ju päät­tyy sin­ne mis­tä al­koi­kin, eli Apol­lo­nin temp­pe­liin.

Lai­toin itse skriptit kaik­kiin esi­nei­siin, ruuk­kui­hin notecardin an­ta­van skriptin ja luo­maa­ni pal­loon karttateleportterin. Skriptien kä­sit­te­lyyn ja esi­nei­siin si­joit­te­luun meni oma ai­kan­sa, eten­kin, kun osas­sa Olympos-vuor­ta on varjoskripti. Se tar­koit­taa, että jo­kin kolk­ka näyt­tää mu­ka­van var­joi­sel­ta, mut­ta sil­lä on se sivu­vai­ku­tus, että varjoskripti es­tää avataria kos­ke­mas­ta esi­nei­siin. Toi­sin sa­no­en opis­ke­li­ja voi klik­kail­la ruuk­ku­ja ja pal­lo­ja mi­ten pal­jon vain ei­vät­kä esi­neet toi­mi, sil­lä avatarin ja esi­neen vä­lil­lä on muu­ri­na var­jo.  Var­jot oli kui­ten­kin het­ken mie­tin­nän jäl­keen mel­ko help­po vält­tää ja jos­kus se­kin aut­toi, että lait­toi skriptin au­rin­koi­sem­mas­sa pai­kas­sa ja siir­si esi­neen sit­ten sin­ne, mis­sä skripti edel­leen hie­man vai­kut­ti.
Teleportteriketjun läpi­käy­des­sään opis­ke­li­ja saa tie­tää tun­ne­tuim­mis­ta ta­ri­nois­ta. Li­säk­si nii­den Poseidonin ja Afroditen luo­na on myös maas­sa tai pen­kil­lä kir­ja­kää­rö. Kun kir­ja­kää­röä klik­kaa, saa notecardina ly­hy­en se­li­tyk­sen Ho­me­rok­sen Ili­aas­ta ja Odys­sei­as­ta (Ili­ak­ses­ta Afroditen luo­na, Odys­sei­as­ta Poseidonin luo­na). Kää­rös­sä ku­va­taan myös se, mi­ten ky­sei­nen ju­ma­la on mu­ka­na Krei­kan kan­sal­lis­ee­pok­ses­sa.
Näy­tel­miin liit­ty­vät asi­at si­joi­tin Dionysos-ju­ma­lan vie­reen mar­mo­ri­pöy­däl­le, pöy­dän vie­reen tai pöy­dän alle. Näy­tel­miä kir­joi­tet­tiin an­tii­kin Krei­kas­sa ni­men­o­maan Dionysoksen kun­ni­ak­si, jo­ten toi­voin opis­ke­li­joi­den muis­ta­van näy­tel­mis­tä myös pöy­dän ta­ka­na hy­myi­le­vän vii­nin­ju­ma­lan. Lai­toin skriptien avul­la tie­toa vä­rik­kää­seen ruuk­kuun, eri­lai­siin vii­ni­ruuk­kui­hin ja te­at­te­ri­naa­mi­oon. Kun näi­tä esi­nei­tä klik­kaa, saa chat-vies­tin tai notecardin, jos­sa ker­ro­taan tie­to­ja sii­tä, mil­lais­ta an­tii­kin ajan draa­ma oli. Kir­jai­li­jat kät­kin mar­mo­ri­pöy­däl­lä ole­viin kir­joi­tus­kää­röi­hin. Lai­toin kir­joi­tus­kää­röi­hin skriptit, jot­ka kli­ka­tes­sa avaa­vat Wiki­pe­dia-si­vut Aiskhyloksesta, Sofokleesta, Euripideesta ja Aristofaneesta. Tar­koi­tus oli, että opis­ke­li­ja et­sii vas­tauk­set saa­miin­sa ky­sy­myk­siin ne­tis­tä.
Ru­nout­ta kä­sit­te­lin lait­ta­mal­la omal­le mar­mo­ri­a­lus­tal­le runo­rat­su Pegasoksen vie­reen kak­si val­ta­vaa am­fo­raa. Toi­sen am­fo­ran alus­tas­sa lu­kee Ho­me­ros, toi­sen Sapfo. Lai­toin nii­hin­kin Wiki­pe­di­an avaa­van nettiskriptin.
Tai­vas­ta­sol­ta opis­ke­li­ja saa it­sel­leen il­mai­sek­si runo­rat­su Pegasoksen, jol­la voi rat­sas­taa, ja tie­tys­ti myös oman too­gan. Var­sin­kin etä­o­pis­ke­li­jat tun­tui­vat vaih­ta­van mie­lel­lään too­gaan. Toi­vo­ak­se­ni vaat­teet ja rat­su aut­ta­vat myös opi­tun asi­an si­joit­ta­mis­ta oi­ke­aan paik­kaan ja ai­kaan.

Keskiaikainen taverna ja simultaaniteatteri

Karttateleportteri vie opis­ke­li­jan suo­raan Olympokselta Kes­ki­ai­kai­ses­sa ta­ver­nan eteen, jos­sa on iso te­o­ri­a­tau­lu ja soih­tu, joka mer­kit­see, että ol­laan äi­din­kie­len po­lul­la. Ta­ver­na on toi­mi­nut ai­em­min so­si­aa­li­se­na ko­koon­tu­mis­ti­la­na ja edel­leen­kin siel­lä voi juo­da kol­pa­kol­li­sen vir­tu­aa­li­o­lut­ta kes­ki­ai­kai­ses­ta Sotunki-mu­kis­ta. Nyt­tem­min ta­ver­nas­sa on te­o­ri­a­tau­lu­ja, chat-vies­tin lä­het­tä­viä esi­nei­tä (esi­mer­kik­si tru­ba­duu­rin luut­tu, ri­ta­rin haar­nis­ka, kil­vet, kei­häät, mie­kat, sei­näl­lä ole­vat vaa­ku­nat). Ta­ver­nas­sa on myös puo­len sei­nän ko­koi­nen net­ti­si­vuk­si muu­tet­tu alue, jota klik­kaa­mal­la voi lu­kea eng­lan­nik­si Dan­te Alighieristä ja Tai­vaal­li­ses­ta näy­tel­mäs­tä.
Ta­ver­nan pöy­däl­lä on kruu­nu ja mu­ke­ja. Kät­kin näi­hin esi­nei­siin ly­hen­net­ty­nä ku­nin­gas Art­hu­rin ja pyö­re­än pöy­dän ri­ta­rei­den ta­ri­nan. Opis­ke­li­ja saa sen kli­ka­tes­saan kruu­nua ja mu­ke­ja. Pöy­tä on tie­ten­kin pyö­reä ja yh­teen tuo­liin no­jaa Art­hu­rin miek­ka, Excalibur.

Ta­ver­nas­sa on myös miek­ka ki­ves­sä ja opis­ke­li­ja voi itse ko­keil­la, oli­si­ko hä­nes­tä uu­dek­si ku­nin­kaak­si Camelotin lin­naan.
Kes­kel­lä ta­ver­naa on kiviteleportteri, jota klik­kaa­mal­la pää­see tai­vas­ta­sol­le. Tai­vas­ta­sol­la on si­mul­taa­ni­näyt­tä­mö, eli kol­me la­vaa yh­des­sä: tai­vas, maa ja hel­vet­ti. Kun maa-la­val­la klik­kaa lei­pää, jos­sa lu­kee ”tee hyvä työ”, avatar teleporttautuu tai­vas­la­val­le. Jos maa-la­val­la klik­kaa pää­kal­loa (”tee paha teko”), avatar pää­tyy hel­vet­ti­la­val­le.
Tai­vas­ta­sol­la on tie­toa kes­ki­ai­kai­ses­ta te­at­te­ris­ta, näy­tel­mä­la­jeis­ta ja eten­kin kir­kon mer­ki­tyk­ses­tä te­at­te­riin. Tai­vas­ta­sol­ta pää­see mus­taa kiviteleportteria klik­kaa­mal­la ta­kai­sin ta­ver­naan ja ta­ver­nas­ta pää­see edel­leen pu­nais­ta tii­li­pol­kua pit­kin re­nes­sans­si­ajan luok­ka­huo­nee­seen, Sha­ke­spe­a­rel­le omis­tet­tuun kesä­yön kei­ju­luo­laan.

Renessanssiluola

Kesä­yön kei­ju­luo­la on ni­met­ty Wil­li­am Sha­ke­spe­a­ren ”Kesä­yön unel­ma” -näy­tel­män mu­kaan. Näy­tel­mäs­sä ta­pah­tuu ou­to­ja asi­oi­ta sekä ih­mi­sil­le että kei­juil­le ja vä­hän muil­le­kin yli­luon­nol­li­sil­le olen­noil­le, jo­ten mei­dän­kin luo­las­sam­me on pro­jek­tin tun­nuk­sek­si nous­sut yksi­sar­vi­nen ja kei­ju­kai­nen, joka len­te­lee tu­li­joi­ta vas­taan.


Luo­lan suul­la on yksi te­o­ri­a­tau­lu ja soih­tu, luo­las­sa on si­säl­lä toi­nen. Varjoskripti vai­keut­ti jäl­leen asi­oi­ta sii­nä, että te­o­ria-asi­at piti lait­taa pel­käs­tään luo­lan va­loi­sal­le alu­eel­le. Ne to­sin mah­tui­vat sii­hen hy­vin, sil­lä ra­ken­ta­ja oli jät­tä­nyt luo­laan kyl­lin pal­jon va­loi­saa ti­laa. Kir­jai­li­jat kät­kin täl­lä ker­taa lat­ti­aan, jos­sa ni­miä klik­kaa­mal­la saa chat-vies­til­lä ly­hy­en esit­te­lyn jo­kai­ses­ta kir­jai­li­jas­ta ja hei­dän te­ok­sis­taan.
Nel­jä Sha­ke­spe­a­ren kuu­lui­saa näy­tel­mää (Mac­beth, Romeo ja Ju­lia, Othello, Kesä­yön unel­ma) on esi­tel­ty luo­lan sei­nus­tal­la ole­vil­la maa­lauk­sil­la, joi­ta klik­kaa­mal­la au­ke­aa net­ti­sivu. Mac­bet­his­ta ker­to­va net­ti­sivu au­ke­aa klik­kaa­mal­la noi­dan­pa­taa, sil­lä juu­ri noi­dat oli­vat syy­nä kaik­kiin näy­tel­män ta­pah­tu­miin.

Postmodernismin hobitin kolo eli taikapuu

Post­mo­der­nis­min soih­tu ja kak­si te­o­ri­a­kylt­tiä ovat ho­bi­tin ko­lon edes­sä. Te­o­ri­a­tau­lun alla on kir­jo­ja, joi­ta klik­kaa­mal­la saa tie­toa kir­jal­li­suu­des­ta. Kir­jo­jen vie­res­sä on noi­dan­hat­tu, jota klik­kaa­mal­la au­ke­aa notecard. Sii­nä kä­si­tel­lään po­pu­laa­ri­kult­tuu­rin asi­oi­ta, esi­mer­kik­si yli­luon­nol­li­sen vie­hä­tys­tä. Ho­bi­tin ko­los­sa on kir­ja, joka on post­mo­der­nis­min ta­paan ko­vin tie­toi­nen it­ses­tään. Li­säk­si tein ko­loon tau­lun, jos­sa on lu­et­te­lo muu­ta­mas­ta kuu­lui­sas­ta nyky­kir­jai­li­jas­ta ja hei­dän te­ok­sis­taan. Lai­toin jo­kai­sen ni­men pääl­le nä­ky­mät­tö­män ”lan­kun”, jo­hon puo­les­taan lai­toin ne­tin avaa­van skriptin. Täl­lä ta­val­la yh­teen tau­luun mah­tui to­del­la pal­jon tie­toa, eikä sii­nä tul­lut käy­tet­tyä ko­vin­kaan mon­taa primiä.

Muita parannuksia polkuun

Alun pe­rin an­tii­kin Krei­kan asi­oi­ta opis­kel­tiin amfi­te­at­te­ris­sa ja Olympoksella, mut­ta ke­vään en­sim­mäi­ses­sä ope­tus­ko­kei­lus­sa kävi ilmi, että osa opis­ke­li­jois­ta piti sitä moni­mut­kai­se­na. Muu­tin asi­oi­ta niin, että pol­ku al­kaa Olympokselta ja amfissa ei ole äi­din­kie­len po­lun asi­oi­ta. Sen si­jaan amfi siir­tyi saa­ren yh­teis­käyt­töön ja siel­lä on esit­te­ly kai­kis­ta saa­ril­lam­me ole­vis­ta op­pi­mis­ai­hi­ois­ta.
Uu­sin myös koko po­lun teh­tä­vät. Tein ky­sy­myk­sis­tä laa­jem­pia ja li­sä­sin it­se­näi­sen tie­don­han­kin­nan osuut­ta.
Ai­em­min po­lun pys­tyi käy­mään tun­nin ai­ka­na, mut­ta ke­vään en­sim­mäi­ses­sä ope­tus­ko­kei­lus­sa opis­ke­li­jat an­toi­vat pa­lau­tet­ta sii­tä, että yksi tun­ti on lii­an ly­hyt aika omak­sua niin pal­jon asi­oi­ta. Siis­pä pi­den­sin pol­kua ja muu­tin teh­tä­vän sel­lai­sek­si, että sen eh­tii teh­dä kol­mes­sa oppi­tun­nis­sa (75 mi­nuu­tin oppi­tun­ti). Tie­tys­ti en­sim­mäi­sel­lä tun­nil­la teh­tiin opis­ke­li­joil­le myös omat avatarit ja tein PowerPoint-esi­tyk­sen sii­tä, mi­ten avatarilla pää­see vir­tu­aa­li­maa­il­maan, Sotunki-saa­rel­le ja kir­jal­li­suu­den po­lul­le. Etä­lu­ki­o­lai­sia var­ten lai­toin PowerPointin myös Fronteriin pyö­ri­mään.
Näi­den li­säk­si tein van­hoi­hin ai­hi­oi­hin (va­lis­tuk­sen, ro­man­tii­kan, re­a­lis­min ja mo­der­nis­min ai­hi­oi­hin) si­ni­set kir­jat. Si­ni­sis­sä kir­jois­sa on se­li­tyk­set sii­tä, mi­ten käy­tän­nös­sä aika­kau­si vai­kut­ti kir­jal­li­suu­teen, mil­tä sen ky­sei­sen ajan kir­ja näyt­täi­si ja mitä asi­oi­ta sii­nä oli­si. Lai­toin si­ni­set kir­jat maa­han te­o­ri­a­kylt­tien eteen ja lai­toin kir­joi­hin skriptit, jot­ka an­tai­si­vat kir­jaan kät­ke­mä­ni notecardin tie­dot kul­ki­jal­le.
Alun pe­rin tar­koi­tus oli, että opis­ke­li­ja kä­ve­lee po­lun läpi muis­taak­seen asi­oi­den jär­jes­tyk­sen. Tein kui­ten­kin po­lun jo­kai­seen koh­tee­seen myös teleportteritaulun, jos­sa on ku­vat kai­kis­ta äi­din­kie­len po­lun ai­hi­ois­ta. Kun ku­vaa klik­kaa, pää­see ha­lu­a­maan­sa koh­tee­seen. Näin, jos opis­ke­li­ja ek­syy po­lul­la, hän pää­see ta­kai­sin sin­ne, min­ne piti. Li­säk­si tämä hel­pot­taa ker­taa­mis­ta: jos opis­ke­li­ja ha­lu­aa ker­ra­ta esi­mer­kik­si ko­kei­siin käy­mäl­lä po­lun uu­del­leen läpi, hän voi vain teleportata tie­to­pis­teel­tä toi­sel­le, mi­kä­li ei ha­lua kä­vel­lä koko pol­kua uu­del­leen. Teleportteritaulut ovat yleen­sä ra­ken­nus­ten si­säl­lä, jott­ei­vät riko mai­se­maa. Tämä jär­jes­tel­mä tie­tys­ti hel­pot­ti myös omaa työ­tä­ni. Li­säk­si, kun opis­ke­li­ja ker­ran jos­tain syys­tä pu­to­si kryp­tas­sa lat­ti­an läpi, hä­nen avatarinsa ka­me­ra oli mah­dol­lis­ta siir­tää teleportteritaulun luo ja kli­ka­ta sii­tä tele­port­ti ta­kai­sin maan pin­nal­le. Li­säk­si opet­ta­ja itse pys­tyi liik­ku­maan hy­vin no­pe­as­ti pis­teel­tä toi­sel­le.

Uudet opetuskokeilut

Uu­dis­tin pol­kua ja teh­tä­viä ja tein yh­teen­sä nel­jä ope­tus­ko­kei­lua: yh­den etä­lu­ki­o­lais­ten kans­sa ke­vääl­lä 2011, lo­put ke­vääl­lä 2012, jol­loin ko­kei­luun osal­lis­tui kak­si päi­vä­lu­ki­on äi­din­kie­len­ryh­mää ja yksi etä­lu­ki­on ryh­mä.
Kak­si en­sim­mäis­tä ko­kei­lua tein po­lun ly­hy­em­mäl­lä ver­si­ol­la ja päi­vä­lu­ki­on opis­ke­li­joil­la oli teh­tä­vien te­koon vain yksi oppi­tun­ti ai­kaa. Päi­vä­lu­ki­o­lai­sil­le tämä aika oli ai­van lii­an ly­hyt ja suu­rin osa vas­ta­si pa­lau­te­pa­pe­ris­saan, että opit­ta­vat asi­at ei­vät eh­ti­neet jää­dä muis­tiin, kun oli niin pal­jon teh­tä­vää ja lii­an vä­hän ai­kaa. Etä­lu­ki­o­lai­set te­ki­vät vir­tu­aa­li­po­lun har­joi­tuk­set ko­to­na ja heil­lä oli käy­tet­tä­vis­sään niin pal­jon ai­kaa kuin he ha­lu­si­vat. He myös il­moit­ti­vat op­pi­neen­sa ja ko­ki­vat har­joi­tuk­sen muu­ten­kin mie­lek­kääm­mäk­si kuin päi­vä­lu­ki­o­lai­set, joil­la oli ol­lut ajas­ta pu­laa.
Läh­din ke­hit­tä­mään pol­kua edel­leen näi­den pa­laut­tei­den pe­rus­teel­la. Pi­den­sin ja moni­puo­lis­tin teh­tä­viä niin, että opis­ke­li­jan on vie­tet­tä­vä kus­sa­kin tie­to­pis­tees­sä enem­män ai­kaa, jot­ta tie­to eh­ti­si jää­dä muis­tiin asti. Li­säk­si pää­tin, että opis­ke­li­joil­la pi­tää olla ai­na­kin kol­me oppi­tun­tia ai­kaa käy­dä pol­ku läpi.
Tämä oli sel­väs­ti pa­ran­nus edel­li­seen: seu­raa­va päi­vä­lu­ki­o­lais­ryh­mä an­toi huo­mat­ta­vas­ti po­si­tii­vi­sem­paa pa­lau­tet­ta ja mo­nil­le opis­ke­lu vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa oli jää­nyt mie­leen haus­ka­na ja mie­len­kiin­toi­se­na ko­ke­muk­se­na, jon­ka mie­lel­lään tois­tai­si­kin. Moni edel­leen­kin kai­pa­si li­sää ai­kaa ja an­toi pa­lau­tet­ta, että pol­kuun voi­si hy­vin käyt­tää nel­jän­nen­kin oppi­tun­nin.
Etä­lu­ki­o­lai­sil­la oli jäl­leen käy­tös­sään niin pal­jon ai­kaa kuin he ha­lu­si­vat, sil­lä he te­ki­vät har­joi­tuk­set ko­to­naan. Po­lus­sa oli ai­em­paa enem­män työ­tä, mut­ta sa­mal­la myös opit­ta­vat ko­ko­nai­suu­det oli­vat laa­jem­pia ja uu­det teh­tä­vät tu­ki­vat pa­rem­min asi­oi­den op­pi­mis­ta. Van­hin po­lun käy­neis­tä etä­lu­ki­o­lai­sis­ta (30 v.) to­te­si po­lul­le tul­leel­le äi­din­kie­len opet­ta­jal­leen: ”On­han täs­sä aika pal­jon hom­maa, mut­ta ai­na­kin on mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä.” Nuo­rin po­lun käyt­tä­jis­tä (17 v.) taas kom­men­toi vir­tu­aa­li­o­pis­ke­lus­ta ky­syt­tä­es­sä: ”Tää on pal­jon chillimpää kuin tun­nil­la is­tu­mi­nen! Mie­luum­min minä tätä teen.”
Sekä ke­vääl­lä 2011 että ke­vääl­lä 2012 etä­lu­ki­o­lai­set pa­laut­ti­vat teh­tä­vän­sä mie­luum­min vir­tu­aa­li­seen pos­ti­laa­tik­koon kuin Fronteriin, vaik­ka pos­ti­laa­ti­kon käyt­tö vaa­ti sitä, että hei­dän piti et­siä notecardinsa inventorystä ja raa­ha­ta se pos­ti­laa­ti­kon pääl­le. Ar­ve­lin aluk­si, että kos­ka pos­ti­laa­ti­kon käyt­tö on tie­to­tek­ni­ses­ti moni­mut­kai­sem­paa kuin vas­taus­ten pa­laut­ta­mi­nen Fronteriin, ko­vin­kaan moni ei käyt­täi­si pos­ti­laa­tik­koa. Se ar­vio oli kui­ten­kin vää­rä, tä­hän asti kaik­ki ovat mie­luum­min käyt­tä­neet vir­tu­aa­lis­ta pos­ti­laa­tik­koa kuin Fronteria. Päi­vä­lu­ki­o­lais­ten kans­sa olem­me käyt­tä­neet pa­pe­ri­ver­si­oi­ta, kos­ka ne toi­mi­vat heil­lä sa­mal­la kurs­si­muis­tiin­pa­noi­na muil­la kir­jal­li­suu­den tun­neil­la.
Ryh­mien oh­jeis­tus en­nen Second Life -tun­nin al­kua osoit­tau­tui tar­peel­li­sek­si. Tein etu­kä­teen ma­te­ri­aa­lit:
•    mo­nis­te, jos­sa neu­vot­tiin avatarin luo­mi­nen, Second Lifen la­taa­mi­nen ko­neel­le sekä vir­tu­aa­li­maa­il­maan ja Sotunki-saa­rel­le pääsemminen.
•    PowerPoint-esi­tys, jos­sa on ku­vat ja teks­tit sii­tä, mi­ten vir­tu­aa­li­maa­il­maan tul­laan, mi­ten Sotunki-saa­rel­le pääs­tään, mi­ten kir­jal­li­suu­den po­lul­le men­nään ja mi­ten eri esi­neet au­ke­a­vat, mitä nap­pu­loi­ta tai va­lik­ko­ja pi­tää pai­naa saa­dak­seen esi­nei­den an­ta­mat tie­dot.
•    mo­nis­te, jos­sa oli ku­vat kai­kis­ta äi­din­kie­len po­lun tie­to­pis­teis­tä ja ku­vien vie­res­sä ly­hy­et oh­jeet sii­tä, mi­ten eri pis­teil­tä pää­see seu­raa­viin pis­tei­siin
•    mo­nis­te, jos­sa neu­vot­tiin, mi­ten eri esi­neis­tä saa tie­toa

Etä­lu­ki­o­lai­sil­la nämä ma­te­ri­aa­lit oli­vat Fronterissa säh­köi­ses­sä muo­dos­sa, päi­vä­lu­ki­o­lai­sil­le mo­nis­tin ne.
Päi­vä­lu­ki­os­sa var­sin­kin hyvä oh­jeis­tus en­nen po­lul­le siir­ty­mis­tä mer­kit­si no­pe­aa, sel­ke­ää ete­ne­mis­tä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa. Toi­sen ryh­män oh­jeis­tin huo­lel­li­sem­min kuin toi­sen ja eron huo­ma­si vä­lit­tö­mäs­ti. Kum­mal­le­kin ryh­mäl­le näy­tin tie­to­ko­neel­ta (val­ko­kan­kaal­le hei­jas­ta­en), mi­ten men­nään secondlife.comiin ja mi­ten avatar luo­daan. Se oli hyvä käy­tän­tö, sen jäl­keen kaik­ki osa­si­vat hel­pos­ti teh­dä oman­sa, eten­kin, kun mo­nis­te­kin oli tu­ke­na, jos ei muis­ta­nut jo­tain koh­taa.
En­sim­mäi­sel­le ryh­mäl­le se­li­tin po­lun asi­at suul­li­ses­ti, piir­sin tau­lul­le po­lun ja saa­ren kar­tan ja ja­oin mo­nis­teet. Hei­dän kans­saan kes­ti mel­ko pit­kään pääs­tä Olympokselle ja Olympoksella ku­lui kau­an ai­kaa sii­hen, että he pää­si­vät työ­hön kä­sik­si.
Toi­sel­le ryh­mäl­le taas näy­tin PowerPointin kai­kes­ta sii­tä, mitä po­lul­la tu­li­si ta­pah­tu­maan ja mil­lä ta­val­la eri esi­neis­tä sai tie­don. Li­säk­si ja­oin heil­le sa­mat mo­nis­teet kuin edel­li­sel­le­kin ryh­mäl­le. PowerPointin ku­vat aut­toi­vat ko­vas­ti, sil­lä opis­ke­li­jat siir­tyi­vät vir­tu­aa­li­maa­il­maan pal­jon no­pe­am­min ja osa­si­vat Olympokselle tul­les­saan toi­mia. He pää­si­vät ete­ne­mään po­lul­la huo­mat­ta­vas­ti no­pe­am­min kuin edel­li­nen ryh­mä. Ku­vat ja asi­oi­den nä­ke­mi­nen opet­ta­jan se­li­tyk­sen li­säk­si aut­toi­vat opis­ke­li­joi­ta.
It-tuen ja tuki­o­pet­ta­jan läs­nä­olo on var­sin­kin en­sim­mäi­sel­lä tun­nil­la tar­peen. Var­sin­kin en­sim­mäi­sen kah­den­kym­me­nen mi­nuu­tin ai­ka­na tu­lee pal­jon ky­sy­myk­siä. Sen jäl­keen opis­ke­li­jat jo­ten­kin tot­tu­vat uu­teen ym­pä­ris­töön ja lo­pun ai­kaa opet­ta­jan roo­li vä­he­nee vä­he­ne­mis­tään. Opet­ta­jas­ta tu­lee oh­jaa­ja, joka an­taa tar­vit­ta­es­sa neu­vo­ja.
Päi­vä­lu­ki­on vir­tu­aa­li­tun­nil­la opis­ke­li­jat te­ki­vät teh­tä­viä hy­vin ak­tii­vi­ses­ti. Har­vas­sa oli­vat ne ker­rat, kun opet­ta­ja jou­tui pa­laut­ta­maan opis­ke­li­jan Facebookista ta­kai­sin teh­tä­vien ää­reen. Pää­osin opis­ke­li­jat viih­tyi­vät vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa hy­vin, ja kun he alun jäl­keen pää­si­vät kiin­ni sii­hen, mi­ten asi­at toi­mi­vat, heis­tä tuli no­pe­as­ti hy­vin it­se­näi­siä ja osaa­via. ”Ihan ki­vaa, opis­ke­lu oli haus­kaa ja te­ho­kas­ta yhtä ai­kaa”, kir­joit­ti yksi opis­ke­li­jois­ta pa­laut­tees­saan. Toi­nen heis­tä kom­men­toi omas­sa pa­lau­te­pa­pe­ris­saan: ”Saa­rel­la opis­ke­lu oli ihan mu­ka­vaa, mut­ta alus­sa oli vä­hän vai­keuk­sia esi­mer­kik­si hah­mon lii­kut­ta­mi­sen kans­sa. Opis­ke­lu poik­ke­si si­ten ta­val­li­ses­ta, että se tun­tui jo­ten­kin konk­reet­ti­sem­mal­ta, kun pys­tyi vie­rai­le­maan ’oi­ke­as­ti’ kes­ki­ai­kai­ses­sa ra­ken­nuk­ses­sa.”
Etä­lu­ki­os­sa pää­sin nä­ke­mään ke­vääl­lä 2011 san­gen har­vi­nais­ta il­mi­ö­tä: opis­ke­li­jat opis­ke­li­vat yh­des­sä, neu­voi­vat ja aut­toi­vat toi­si­aan. Sitä oli hie­noa seu­ra­ta: etä­lu­ki­o­lai­set ei­vät to­del­la­kaan yleen­sä opis­ke­le yh­des­sä, har­voin edes nä­ke­vät toi­si­aan ja lu­ki­on voi käy­dä te­ke­mät­tä juu­ri­kaan yh­teis­työ­tä mui­den kans­sa. Second Lifen so­si­aa­li­nen ym­pä­ris­tö ja opet­ta­jan mää­rää­mä yh­tei­nen ta­paa­mis­aika kan­nus­ti­vat opis­ke­li­joi­ta kui­ten­kin yh­teis­työ­hön ja mui­den aut­ta­mi­seen. Sa­ma­na il­ta­na pää­sin to­dis­ta­maan tois­ta­kin ää­rim­mäi­sen har­vi­nais­ta il­mi­ö­tä, kun eräs opis­ke­li­jois­ta tuli pyy­tä­mään mi­nul­ta an­teek­si, kos­ka oli aloit­ta­nut teh­tä­vät jo edel­li­se­nä il­ta­na ja in­nos­tu­nut sit­ten niis­tä niin ko­vas­ti, että oli teh­nyt ne kaik­ki sa­mal­ta is­tu­mal­ta. Va­kuut­te­lin, ett­ei sii­nä ol­lut mi­tään anteeksipyytämistä, har­voin­pa äi­din­kie­len teh­tä­vien kans­sa niin käy. Opis­ke­li­ja jäi kui­ten­kin vie­lä va­paa­eh­toi­ses­ti aut­ta­maan mui­ta ja ja­ka­maan osaa­mis­taan.
Opet­ta­jan roo­li Second Life -oppi­tun­nil­la riip­puu täy­sin opis­ke­li­jois­ta: osa pyy­tää neu­vo­ja mie­lel­lään, osa ei ha­lua nii­tä lain­kaan, kos­ka Second Life ei lo­pul­ta­kaan ole ko­vin moni­mut­kai­nen ym­pä­ris­tö, jos on jos­kus pe­lan­nut ja saa riit­tä­vät oh­jeet etu­kä­teen. Suu­rin osa opis­ke­li­jois­ta ha­lu­aa neu­vo­ja jos­kus, mut­ta en­sim­mäi­sen ai­hi­on käy­ty­ään har­va tar­vit­see sään­nöl­li­ses­ti opet­ta­jan neu­vo­ja.
Etä­lu­ki­on opis­ke­li­jat te­ke­vät teh­tä­vät mie­lui­ten täy­sin it­se­näi­ses­ti, il­man opet­ta­jan läs­nä­oloa. Osa heis­tä ha­lu­aa kui­ten­kin opet­ta­jan ole­van pai­kal­la en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la Second Lifessa. Pol­ku toi­mii il­man opet­ta­jan läs­nä­oloa ja sen voi teh­dä niin mon­ta tie­to­pis­tet­tä ker­ral­laan kuin ha­lu­aa. Pis­teet ei­vät ole riip­pu­vai­sia toi­sis­taan: jo­kai­ses­sa niis­sä on pu­nai­nen ome­na, jos­ta saa notecardina teh­tä­vät, ja pos­ti­laa­tik­ko, jo­hon notecard tu­lee pa­laut­taa.
Päi­vä­lu­ki­on opis­ke­li­jat tar­vit­si­vat opet­ta­jan apua lä­hin­nä en­sim­mäi­sel­lä tun­nil­la, kah­del­la muul­la tun­nil­la he toi­mi­vat jo it­se­näi­ses­ti. It-tuen läs­nä­olo on tar­peen, jos tu­lee tie­to­tek­ni­siä on­gel­mia, mut­ta tuki­o­pet­ta­jaa ei var­si­nai­ses­ti toi­sel­la ja kol­man­nel­la tun­nil­la enää tar­vit­tu.

Oppimisen arviointi

Tee­tin vii­mei­sel­lä päi­vä­lu­ki­on ja etä­lu­ki­on ryh­mil­lä kak­si eri­lais­ta tes­tiä vir­tu­aa­li­po­lul­la opis­ke­lun jäl­keen. Toi­ses­sa tes­tis­sä opis­ke­li­joi­den piti lait­taa tyy­li­kau­det jär­jes­tyk­seen ja lait­taa tyy­li­kau­den ni­men alle mah­dol­li­sim­man mon­ta asi­aa sii­tä ky­sei­ses­tä tyy­li­kau­des­ta (yh­teis­kun­nal­li­nen ti­lan­ne, kir­jal­li­suus­a­si­oi­ta, kir­jai­li­joi­ta, te­ok­sia). Vä­hin­tään kol­me asi­aa piti muis­taa.
Mel­kein kaik­ki opis­ke­li­jat sai­vat kaik­ki tyy­li­kau­det oi­ke­aan jär­jes­tyk­seen. Teh­tä­väs­sä, jos­sa tyy­li­kau­det piti lait­taa oi­ke­aan jär­jes­tyk­seen, 26:sta opis­ke­li­jas­ta vain kuu­si ei saa­nut täyt­tä pis­te­mää­rää ja hei­koin­kin sai vii­si oi­kein kah­dek­sas­ta. Olin tä­hän hy­vin tyy­ty­väi­nen, sil­lä po­lun tar­koi­tuk­se­na on ni­men­o­maan aut­taa muis­ta­maan tyy­li­kau­sien jär­jes­tys. Sen op­pi­mi­nen on mo­nel­le hy­vin haas­ta­vaa.
Niis­sä teh­tä­vis­sä, jois­sa piti muis­taa tyy­li­kau­des­ta vä­hin­tään kol­me asi­aa, ku­kaan ei pa­laut­ta­nut tyh­jää pa­pe­ria. Yli kuu­si­kym­men­tä pro­sent­tia opis­ke­li­jois­ta oli vas­tan­nut jo­kai­seen kah­dek­saan kent­tään jo­tain ja sai vas­tauk­ses­taan yh­des­tä kol­meen pis­tet­tä. Lo­put, eli kym­me­nen opis­ke­li­jaa 26:sta, vas­ta­si­vat kuu­teen tai seit­se­mään kent­tään, mut­ta jät­ti­vät yh­den tai kak­si ken­tis­tä tyh­jäk­si, kun ei­vät muis­ta­neet ky­sei­ses­tä tyy­li­kau­des­ta asi­oi­ta. Kir­jo­jen nimi oli sel­väs­ti vai­ke­am­pi muis­taa kuin kir­jai­li­joi­ta. Moni muis­ti yleis­ten asi­oi­den li­säk­si jon­kun tyy­li­kau­teen kuu­lu­van kir­jai­li­jan­kin. Hei­koin­kin osa­si si­joit­taa ai­na­kin yh­teen tyy­li­kau­teen oi­ke­an kir­jai­li­jan, mel­kein kaik­ki osa­si­vat lait­taa nel­jään tyy­li­kau­teen kah­dek­sas­ta oi­ke­at kir­jai­li­jat. Kak­si pa­ras­ta opis­ke­li­jaa oli osan­nut yh­dis­tää tyy­li­kau­siin sekä oi­ke­at kir­jai­li­jat että te­ok­set. Te­ok­sia yh­dis­tet­tiin ulko­muis­tis­ta tyy­li­kau­siin noin kak­si tai kol­me kah­dek­sas­ta. Vain kym­me­nen opis­ke­li­jaa jät­ti kah­dek­sas­ta ken­täs­tä jon­kin tyy­li­kau­den vas­taus­ken­tän täy­sin tyh­jäk­si. Heis­tä­kin suu­rin osa jät­ti tyh­jäk­si vain yh­den ken­tän, ku­kaan ei jät­tä­nyt tyh­jäk­si kah­ta kent­tää enem­pää. Kuu­des­ta tai seit­se­mäs­tä muus­ta tyy­li­kau­des­ta oli sit­ten jo kyl­lä tie­to­ja muis­tis­sa.
Toi­ses­sa tes­tis­sä piti yh­dis­tää aika- ja tyy­li­kau­siin nii­hin kuu­lu­vat ku­vauk­set, kir­jai­li­ja ja teos. Tämä tes­ti mit­ta­si vä­hän pie­nem­pien yk­si­tyis­koh­tien muis­ta­mis­ta ja oli sel­väs­ti en­sim­mäis­tä tes­tiä haas­ta­vam­pi. Kes­ki­arvo oli en­sim­mäi­sen tes­tin kes­ki­ar­voa ma­ta­lam­pi, mut­ta toi­saal­ta ryh­mään tuli seit­se­män kii­tet­tä­vää, jois­ta täy­siä kymp­pe­jä oli kuu­si. Ak­tii­vi­sim­mat opis­ke­li­jat oli­vat sel­väs­ti op­pi­neet po­lul­la pal­jon, sil­lä tes­ti oli sel­väs­ti joil­le­kin toi­sil­le mel­ko haas­ta­va (kol­me opis­ke­li­jaa ei pääs­syt tes­tis­tä läpi).
Opis­ke­li­joi­den asen­ne vai­kut­ti jon­kin ver­ran tu­lok­siin. Osa vas­ta­si ky­sy­myk­siin kun­ni­an­hi­moi­ses­ti ja hy­väl­lä asen­teel­la, jot­kut taas ei­vät ol­leet ko­vin­kaan kiin­nos­tu­nei­ta vas­taa­maan. Tes­tin tu­lok­set ei­vät vai­kut­ta­neet kurs­si­arvo­sa­naan mil­lään ta­val­la, jo­ten muu­ta­ma opis­ke­li­ja jät­ti vas­taa­mi­sen mi­ni­miin.
Tar­koi­tuk­se­na oli­si seu­raa­va­na luku­vuon­na jär­jes­tää tes­te­jä myös ver­tai­lu­ryh­mäl­le, joka ei opis­ke­le tyy­li­kau­sia vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa.

Mielipidekyselyn tulosten analyointia

Mie­li­pide­ky­se­lyyn otti osaa yh­teen­sä 19 opis­ke­li­jaa. Ky­se­lys­sä oli sa­nal­li­nen osa ja nu­me­ro-osa, jos­sa piti ym­py­röi­dä mie­li­pi­det­tä ku­vaa­va nu­me­ro. Alla ti­las­to nu­me­ro-osi­on vas­tauk­sis­ta.

Klik­kaa ku­vaa suu­rem­mak­si

Tau­luk­koa voi­si tul­ki­ta vaik­ka si­ten, että suu­rin osa on suh­tau­tu­nut hy­vin myön­tei­ses­ti vir­tu­aa­li­o­pis­ke­luun. Kaik­ki an­ta­ma­ni väit­teet ovat sä­vyl­tään ja si­säl­löl­tään po­si­tii­vi­sia ja jo­kai­ses­sa koh­das­sa suu­rin osa ryh­mäs­tä on vas­tan­nut ole­van­sa jok­seen­kin sa­maa miel­tä tai täy­sin sa­maa miel­tä.
Opis­ke­li­jat vas­ta­si­vat sekä tes­tei­hin että ky­se­lyyn omil­la ni­mil­lään, jo­ten pys­tyin ver­tai­le­maan tu­lok­sia. Suu­rin osa niis­tä, jot­ka vas­ta­si­vat ole­van­sa jok­seen­kin eri miel­tä tai täy­sin eri miel­tä, oli­vat sa­mo­ja opis­ke­li­joi­ta. Kaik­ki ei­vät pi­tä­neet vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa opis­ke­lus­ta. Kyse oli päi­vä­lu­ki­on ryh­mäs­tä, jo­ten jou­kos­sa oli myös nii­tä, joil­le it­se­näi­nen tie­don­han­kin­ta ei ole mie­luis­ta, jos toi­se­na vaih­to­eh­to­na on se, että opet­ta­ja tar­joi­li­si val­mii­na val­miik­si ”pu­res­kel­lut” asi­at.
Joi­den­kin vas­taus­ten koh­dal­la mie­tin opis­ke­li­joi­den kä­si­tyk­siä it­ses­tään. Olin sa­maa miel­tä sii­tä, että suu­rin osa heis­tä teki teh­tä­viä erit­täin ak­tii­vi­ses­ti koko kol­men tun­nin ajan, mut­ta muu­ta­ma heis­tä ei sel­väs­ti­kään ha­lun­nut kes­kit­tyä teh­tä­viin. Erääs­sä­kin koh­das­sa opis­ke­li­ja saat­toi väit­tää, että it­se­näi­nen työs­ken­te­ly sopi hä­nel­le hy­vin mut­ta vas­ta­si sit­ten edel­tä­vään koh­taan myös, että opit­ta­vat asi­at ei­vät jää­neet mie­leen. Sa­man­ta­pai­nen ris­ti­rii­ta oli nii­den opis­ke­li­joi­den vas­tauk­sis­sa, jois­sa en­sin sa­not­tiin, että opet­ta­jan roo­li oli vä­häi­nen en­sim­mäi­sel­lä tun­nil­la ja sit­ten toi­ses­sa koh­das­sa sa­not­tiin, että Second Lifessa toi­mi­mi­nen oli vai­ke­aa. Il­mei­ses­ti kaik­ki opis­ke­li­jat ei­vät ky­sy­neet opet­ta­jal­ta neu­voa, vaik­ka oli­si­vat sitä tar­vin­neet. Jos­kus oppi­tun­neil­la tun­tui, että var­sin­kin po­jil­la oli jo­ten­kin sel­lai­nen kä­si­tys, että hei­dän pi­täi­si ”osa­ta” asi­at jo en­nes­tään tai pär­jä­tä itse, ty­töt ky­se­li­vät her­kem­min opet­ta­jal­ta, jos tuli on­gel­mia.

Olin kiin­nos­tu­nut tie­tä­mään, min­kä ver­ran opis­ke­li­jat op­pi­vat nä­ke­mäl­lä ja min­kä ver­ran te­ke­mäl­lä. Ryh­mäs­sä oli kui­ten­kin var­mas­ti vi­su­aa­li­sia ja ki­nes­teet­ti­siä op­pi­joi­ta ja tämä nä­kyi tu­lok­sis­sa­kin:
•    Osa opis­ke­li­jois­ta vas­ta­si op­pi­neen­sa sel­väs­ti enem­män nä­ke­mäl­lä kuin te­ke­mäl­lä ja toi­sin­päin. Sel­väs­ti ky­sees­sä on yk­si­lös­tä riip­pu­va asia.
•    Suu­rin osa vas­ta­si op­pi­neen­sa kum­mal­la­kin ta­val­la.
•    Ne, jot­ka sa­noi­vat op­pi­neen­sa näkö­muis­tin avul­la, oli­vat myös nii­tä, jot­ka il­moit­ti­vat, että opit­ta­vat asi­at oli­vat jää­neet hy­vin mie­leen. Olin iloi­nen täs­tä, sil­lä olen pyr­ki­nyt te­ke­mään po­lus­ta hy­vin vi­su­aa­li­sen ja sel­lai­sen, että siel­lä voi­si op­pia ai­na­kin jo­tain jo pel­käs­tään kat­se­le­mal­la ym­pä­ril­leen.

Kat­soin opis­ke­li­joi­den vas­tauk­sis­ta, oli­ko väit­teil­lä nel­jä, vii­si ja kuu­si yh­teyk­siä toi­siin­sa. Tu­lok­sis­sa nä­kyi muun mu­as­sa seu­raa­via asi­oi­ta:
•    Osa niis­tä opis­ke­li­jois­ta, jot­ka vas­ta­si­vat, ett­ei it­se­näi­nen työs­ken­te­ly sovi heil­le, kuu­lui­vat myös nii­hin, jot­ka il­moit­ti­vat, ett­ei­vät opit­ta­vat asi­at ol­leet jää­neet mie­leen.
•    Yksi opis­ke­li­jois­ta, jot­ka vas­ta­si­vat, ett­ei­vät opit­ta­vat asi­at ol­leet jää­neet mie­leen, myön­si myös, ett­ei ol­lut teh­nyt teh­tä­viä ak­tii­vi­ses­ti. Kak­si vas­ta­si teh­neen­sä teh­tä­viä jok­seen­kin ak­tii­vi­ses­ti. Kak­si heis­tä sa­noi teh­neen­sä ak­tii­vi­ses­ti ja että it­se­näi­nen opis­ke­lu so­pii heil­le hy­vin, mikä tu­lok­sia kat­so­es­sa tun­tuu vä­hän ris­ti­rii­tai­sel­ta.
•    Ne opis­ke­li­jat, jot­ka oli­vat vas­tan­neet asi­oi­den jää­neen hy­vin mie­leen, oli­vat myös vas­tan­neet teh­neen­sä teh­tä­viä ak­tii­vi­ses­ti ja että it­se­näi­nen työs­ken­te­ly so­pii heil­le hy­vin. Tämä kos­ki suu­rin­ta osaa ryh­mäs­tä.

Olin myös kiin­nos­tu­nut tie­tä­mään, oli­ko väit­teil­lä seit­se­män ja kah­dek­san yh­teyt­tä. Tu­lok­set näyt­ti­vät seu­raa­vaa:
•    Kol­me heis­tä, jot­ka ko­ki­vat op­pi­neen­sa asi­at huo­nos­ti, pi­ti­vät myös opet­ta­jan roo­lia joko vä­häi­se­nä tai hy­vin vä­häi­se­nä. He kuu­lui­vat myös nii­hin, jot­ka il­moit­ti­vat, ett­ei­vät teh­neet teh­tä­viä ko­vin ak­tii­vi­ses­ti. Eh­kä­pä heil­lä ei ol­lut kiin­nos­tus­ta­kaan pyy­tää neu­vo­ja opet­ta­jal­ta.
•    Ne, jot­ka pi­ti­vät Second Lifessä toi­mi­mis­ta help­po­na tai erit­täin help­po­na, ei­vät myös­kään pi­tä­neet opet­ta­jan roo­lia tun­nil­la ko­vin­kaan suu­re­na. Se on tus­kin yl­lät­tä­vää, sil­lä he var­mas­ti pär­jä­si­vät hy­vin il­man jat­ku­vaa neu­von­taa.
•    Iso osa heis­tä, jot­ka pi­ti­vät opet­ta­jan roo­lia suu­re­na en­sim­mäi­sel­lä tun­nil­la, oli­vat myös nii­tä, jot­ka pi­ti­vät Second Lifea vai­ke­a­na toi­min­ta­ym­pä­ris­tö­nä. He oli­vat suu­rim­mak­si osak­si myös tyt­tö­jä.
•    Suu­rin osa ryh­mäs­tä il­moit­ti Second Lifessa toimisen ole­van jok­seen­kin vai­ke­aa tai jok­seen­kin help­poa. Nu­me­rot vas­ta­si­vat mel­kein täs­mäl­leen opet­ta­jan roo­lin nu­me­roi­ta: jok­seen­kin ei tär­keä tai jok­seen­kin tär­keä. Toi­sin sa­no­en suu­rin osa tar­vit­see opet­ta­jaa ai­na­kin jon­kin ver­ran, kos­ka ym­pä­ris­tö on ai­na­kin jon­kin ver­ran haas­ta­va.

Ver­tai­lin myös väit­tei­tä 10 ja 11. Tu­lok­set ei­vät var­si­nai­ses­ti tul­leet yl­lä­tyk­se­nä: kum­mas­sa­kin ky­sy­myk­ses­sä opis­ke­li­joi­den vas­tauk­set oli­vat mil­tei ident­ti­set.
•    Ne opis­ke­li­jat, jot­ka ei­vät oli­si ha­lun­neet teh­dä enem­pää har­joi­tuk­sia vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa , ei­vät myös­kään pi­tä­neet Second Lifea so­pi­va­na lu­ki­o­käyt­töön.
•    Ne opis­ke­li­jat, jot­ka taas ha­lu­si­vat teh­dä li­sää har­joi­tuk­sia Second Lifessa, toi­voi­vat sitä lu­ki­o­käyt­töön.
•    Val­ta­osa ryh­mäs­tä (kak­si­tois­ta opis­ke­li­jaa yh­dek­säs­tä­tois­ta) ha­lu­si teh­dä li­sää har­joi­tuk­sia Second Lifessa, jota pi­ti­vät hy­vin­kin so­pi­va­na lu­ki­o­käyt­töön.

Mie­li­pide­ky­se­lyn sa­nal­li­ses­sa osuu­des­sa opis­ke­li­jat ker­toi­vat muun mu­as­sa seu­raa­via asi­oi­ta.

Mikä oli help­poa, haus­kaa tai mie­len­kiin­tois­ta vir­tu­aa­li­maa­ilma­o­pis­ke­lus­sa? Mi­ten se ero­si luok­ka­huo­ne- tai verk­ko-ope­tuk­ses­ta (Fronter)?
◦    opis­ke­lu oli haus­kaa ja te­ho­kas­ta yhtä ai­kaa
◦    tie­dot löy­tyi­vät eri­lai­sis­ta esi­neis­tä
◦    tun­tui konk­reet­ti­sel­ta, pys­tyi kä­ve­le­mään ”kes­ki­ai­kai­ses­sa” ta­ver­nas­sa
◦    mu­ka­van eri­lais­ta
◦    ren­toa
◦    kaik­ki oli help­poa ja haus­kaa
◦    Second Life oli mie­len­kiin­toi­nen ja haus­ka paik­ka
◦    opis­ke­lu oli mie­len­kiin­toi­sem­paa kuin oppi­tun­nil­la
◦    teh­tä­vien vas­tauk­set oli­vat suh­teel­li­sen hel­pos­ti löy­det­tä­vis­sä
◦    teleporttaaminen oli help­poa
◦    tie­to­jen löy­tä­mi­nen te­o­ri­a­tau­luis­ta oli no­pe­aa
◦    opis­ke­lu oli tosi eri­lais­ta, kun ei ol­lut kir­jo­ja eikä pe­rin­teis­tä opet­ta­jan lu­en­noin­tia
◦    ky­sy­myk­siin vas­taa­mi­nen oli help­poa, kun löy­si oi­ke­an pai­kan. Saa­ri ym­pä­ris­tö­nä oli haus­ka ja mie­len­kiin­toi­nen.
◦    ihan haus­kaa, var­sin­kin ka­ve­rin kans­sa, ope­tus ei ol­lut ko­vin­kaan puu­dut­ta­vaa
◦    jut­tu­jen et­si­mi­nen oli mu­ka­vaa ja muu­ten­kin hah­mol­la liik­ku­mi­nen oli haus­kaa
◦    oli ki­vaa eikä ol­lut yh­tään tyl­sää. Liik­ku­mi­nen, opis­ke­lu ja jos­kus tie­don et­si­mi­nen oli­vat mie­len­kiin­tois­ta ja haus­kaa.
◦    tosi fantzuuh! Meri­he­vo­set oli haus­ko­ja. Hau­taus­maa oli jän­nit­tä­vä ja ai­heut­ti pe­lon­vä­ris­tyk­siä!
◦    aluk­si vai­ke­aa, mut­ta myö­hem­min hel­pom­paa ja su­ju­vaa. Poik­ke­si ta­val­li­ses­ta opis­ke­lus­ta sil­lä, että moni­puo­li­sem­paa ja mo­der­nim­paa. Liik­ku­mi­nen ja tie­don et­si­mi­nen oli help­poa.
◦    haus­kaa ja eri­lais­ta sekä mie­len­kiin­tois­ta. Se oli pal­jon haus­kem­paa, kun ei tar­vin­nut lu­kea pel­käs­tään mus­taa teks­tiä val­koi­sel­la poh­jal­la, vaan tie­to on yh­dis­tet­ty esi­nei­siin ym. Opis­ke­lu yli­pää­tään oli haus­kaa ja te­ho­kas­ta. Asi­as­ta teh­tiin mie­len­kiin­toi­nen.
◦    Second Life oli kiva lisä ope­tuk­seen.
◦    eri aika­kau­sien pai­kat oli­vat to­del­la upe­as­ti ra­ken­net­tu­ja
◦    ope­tus oli moni­puo­li­sem­paa eikä pelk­kää di­o­jen tai vi­de­oi­den kat­so­mis­ta. Uu­sien teh­tä­vien et­si­mi­nen oli mie­len­kiin­tois­ta.
◦    opis­ke­lu oli to­del­la eri­lais­ta, haas­ta­vaa, kos­ka teki mie­li spurdoilla ja säh­lä­tä myös. Liik­ku­mi­nen, len­tä­mi­nen ja mui­den tö­ni­mi­nen oli haus­kaa.
◦    uu­den­lais­ta ja luo­vem­paa sekä to­del­la mu­ka­va uusi op­pi­mis­tyy­li. Tie­dot löy­tyi hel­pos­ti ja ym­pä­ris­tö oli hie­nos­ti ra­ken­net­tu! Mie­len­kiin­tois­ta, kun et­sii itse tie­dot ja sa­mal­la tu­lee var­mas­ti teh­tyä teh­tä­vät.
◦    ihan mu­ka­vaa vä­lil­lä opis­kel­la vä­hän eri ta­val­la kuin nor­maa­lis­sa luok­ka­huo­ne­o­pe­tuk­ses­sa. Liik­ku­mi­nen ja tie­to­jen löy­ty­mi­nen oli help­poa ja te­ho­kas­ta.
◦    aika hy­vin jäi asi­at mie­leen, vaik­ka tah­ti oli mel­ko no­pea
◦    Second Lifea pi­täi­si olla enem­män mu­ka­na ope­tuk­ses­sa, muu­ten­kin kurs­seil­la pi­täi­si olla moni­puo­li­sem­pia ope­tus­ta­po­ja.

Vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa opis­ke­lun huo­no­ja puo­lia:
◦    aluk­si han­ka­luuk­sia hah­mon lii­kut­ta­mi­ses­sa
◦    Second Lifen käyt­tö oli vai­ke­aa
◦    ei jää­nyt asi­oi­ta mie­leen, kun ei löy­tä­nyt tie­toa
◦    jos­kus paik­ko­jen tai tie­to­jen löy­tä­mi­nen oli vai­ke­aa
◦    mel­kein kaik­ki oli vai­ke­aa, kä­ve­ly, teh­tä­vät vai­kei­ta
◦    oh­jel­ma ”tök­ki” ja hi­das­te­li, kone ei vä­lil­lä toi­mi­nut kun­nol­la
◦    teki mie­li teh­dä ko­neel­la mui­ta asi­oi­ta kuin opis­kel­la
◦    jos­kus oli vai­kea muis­taa ne­tis­tä (Wiki­pe­di­as­ta) et­si­män­sä asi­at
◦    Aluk­si in­ho­sin SL:ää, enkä vie­lä­kään eri­tyi­ses­ti tyk­kää, kos­ka se on se­ka­vaa. Vä­lil­lä on kui­ten­kin kiva saa­da jo­tain vaih­te­lua.
◦    en ot­ta­nut tun­te­ja op­pi­mi­sen kan­nal­ta, jo­ten op­pi­mi­nen oli te­ho­ton­ta. Liik­ku­mi­nen ja tie­to­jen et­si­mi­nen koh­dis­ta, jois­sa oli pal­jon ta­va­raa, esim. hau­ta­ki­vet, oli vai­ke­aa.
◦    voi­si olla hel­pom­pi, en pi­tä­nyt ”yli­luon­nol­li­ses­ta”, op­pi­mi­sen us­kot­ta­vuus me­nee
◦    oh­jel­maa voi­si käyt­tää lisä­teh­tä­viin, ei tär­kei­siin kurs­si­a­si­oi­hin, kos­ka jot­kut ete­ne­vät hi­taam­min kuin toi­set ja mi­nul­ta lop­pui aika kes­ken.
◦    chat-vies­tin lä­het­tä­vät esi­neet: kun use­am­pi klik­kaa nii­tä, vies­tit vaih­tu­vat niin no­pe­aan, ett­ei ehdi lu­kea.
◦    eri pai­kois­ta toi­siin siir­ty­mi­nen oli vai­ke­aa
◦    enem­män ra­haa, pa­rem­pi oh­jel­ma, oh­jel­mas­ta pi­täi­si teh­dä käyt­tä­jä­ys­tä­väl­li­sem­pi, niin toi­mi­si pa­rem­min
◦    mui­den tö­ni­mi­nen oli han­ka­laa, ja oli vai­kea kes­kit­tyä
◦    mi­kään ei tun­tu­nut eri­tyi­sen han­ka­lal­ta. Oli vain kova kii­re et­siä tie­to­ja, jo­ten jos oli­si ol­lut enem­män ai­kaa, oli­si voi­nut muis­taa vie­lä enem­män.
◦    hie­man han­ka­laa, kun ”tie­to­laa­ti­kot” au­ke­si­vat ja sul­keu­tui­vat mi­ten sat­tui (joh­tui vis­siin sii­tä, kun mei­tä oli niin mon­ta yhtä ai­kaa) (opis­ke­li­ja ker­too täs­sä chat-esi­neis­tä, jot­ka an­ta­vat uu­den vies­tin aina, kun joku klik­kaa nii­tä)

Opis­ke­li­jois­ta yh­dek­sän oli­si käyt­tä­nyt Second Lifea uu­teen asi­aan tu­tus­tu­mi­seen, kym­me­nen kurs­si­teh­tä­vien te­ke­mi­seen ja yh­dek­sän ko­kei­siin ker­taa­mi­seen. Mie­les­tä­ni on aika hyvä merk­ki, niin niin­kin moni pi­tää vir­tu­aa­li­pol­kua niin te­hok­kaa­na ja hyö­dyl­li­se­nä, että voi­si­vat lu­kea sen avul­la vaik­ka ko­kei­siin.
Päi­vä­lu­ki­o­lais­ten vas­tauk­sis­sa nä­kyi aika­pula, jota etä­lu­ki­o­lai­sil­la ei ol­lut. Päi­vä­lu­ki­os­sa on vain vä­hän oppi­tun­te­ja käy­tet­tä­väk­si tä­hän, jo­ten ehkä päi­vä­lu­ki­os­sa voi­sin ot­taa käyt­töön tii­vis­te­tyn ver­si­on po­lus­ta tai sit­ten an­taa opis­ke­li­joi­den käyt­töön nel­jän­nen oppi­tun­nin. Pol­ku jous­taa tar­peen mu­kaan: vain ky­sy­myk­siä pi­tää sää­tää.
Kom­men­teis­sa nä­kyy myös val­ta­va vas­tak­kain­a­set­te­lu. Kun kat­soo hy­vien puo­lien lu­et­te­loa ja ver­taa sitä huo­no­jen puo­lien lu­et­te­loon, huo­maa, että asi­at ovat mel­kein­pä täy­sin sa­mo­ja. Se, mikä on yh­del­le help­poa, te­ho­kas­ta ja haus­kaa, on toi­sel­le vai­ke­aa, te­ho­ton­ta ja han­ka­laa. Suu­rin osa opis­ke­li­jois­ta so­peu­tui sel­väs­ti vir­tu­aa­li­maa­il­maan mel­ko no­pe­as­ti ja he naut­ti­vat siel­lä toi­mi­mi­ses­ta. Heil­le opis­ke­lu vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa oli sel­väs­ti sekä miel­lyt­tä­vä että haus­ka ko­ke­mus ja he ko­ki­vat op­pi­neen­sa sen, mitä pi­ti­kin. Toi­se­na ääri­pää­nä oli­vat ne, joil­la oli on­gel­mia joko ko­neen kans­sa tai sit­ten heil­lä oli vai­keuk­sia ai­van vir­tu­aa­li­maa­il­man pe­rus­tai­dois­sa ja he pää­tyi­vät sii­hen, ett­ei­vät pi­tä­neet koko pai­kas­ta tai kiel­täy­tyi­vät ot­ta­mas­ta opis­ke­lua siel­lä va­ka­vas­ti.
Etä­lu­ki­on opis­ke­li­jat ovat pää­osin ai­kui­sia, jo­ten hei­dän vas­tauk­sen­sa poik­ke­si­vat hie­man päi­vä­lu­ki­o­lais­ten vas­tauk­sis­ta. Tie­to­kone­on­gel­mat oli­vat osa hei­dän­kin vas­tauk­si­aan, mut­ta heis­sä oli päi­vä­lu­ki­o­lai­siin ver­rat­tu­na se ero, että he oli­vat tul­leet vir­tu­aa­li­maa­il­maan omas­ta tah­dos­taan. He oli­si­vat voi­neet teh­dä teh­tä­vät oppi­kir­jan­kin avul­la, mut­ta he itse päät­ti­vät läh­teä vir­tu­aa­li­po­lul­le. Ai­kuis­o­pis­ke­li­jat ot­ta­vat myös op­pi­mis­ti­lan­teet to­sis­saan, heil­lä on eri­lai­nen op­pi­mis­mo­ti­vaa­tio kuin päi­vä­lu­ki­o­lai­sil­la, tai ai­na­kin sen mo­ti­vaa­ti­on poh­jal­la ovat hie­man eri syyt kuin päi­vä­lu­ki­o­lai­sil­la. Heil­le ko­ke­mus on sik­si­kin to­den­nä­köi­sem­min po­si­tii­vi­nen ja he saat­ta­vat myös ar­vos­taa elä­myk­sel­li­syyt­tä toi­sel­la ta­val­la. Osa heis­tä teki Olympoksen teleportteriketjun ihan mie­len­kiin­nos­ta, va­paa­eh­toi­ses­ti, ja yksi opis­ke­li­jois­ta sa­noi pi­tä­neen­sä sii­tä eni­ten koko po­lul­la.

Aion jat­kaa ope­tus­ko­kei­lu­ja ensi luku­vuon­na­kin, pa­ran­te­len edel­leen teh­tä­vän­an­to­ja ja mie­tin, mil­lä ta­val­la asi­oi­ta se­lit­täi­si niil­le­kin, joil­la ei ole pal­jon mo­ti­vaa­ti­o­ta op­pia vir­tu­aa­li­maa­il­man avul­la.
Haus­ka ti­lan­ne sat­tui erääl­lä etä­lu­ki­on tä­män ke­vään SL-tun­nil­la, kun opis­ke­li­ja il­moit­ti, ett­ei ole opis­kel­lut yli kym­me­neen vuo­teen ja hän ih­met­te­li, että jo­pas ovat sys­tee­mit muut­tu­neet sil­lä ai­kaa. Ai­em­min oli kynä ja vih­ko ja nyt neu­vo­taan te­ke­mään avatar ja sit­ten vain teleporttaamaan avatarinsa te­ke­mään teh­tä­viä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa… mie­les­tä­ni tämä on tie­tyl­lä ta­paa oi­kea suun­ta. En tie­dä, onko tu­le­vai­suu­den kou­luis­sa käy­tös­sä juu­ri Second Life, mut­ta näh­däk­se­ni se tai jo­kin sen kal­tai­nen op­pi­mis­ym­pä­ris­tö tu­lee var­mas­ti jos­kus vie­lä yleis­ty­mään. Kou­lu­maa­ilma on kui­ten­kin me­nos­sa koh­ti ko­ke­muk­sel­li­suut­ta.
Opet­ta­ja­na pi­dän sii­tä, että saan teh­dä jo­tain luo­vaa, eikä mi­nua hait­taa se, että jou­dun työs­ken­te­le­mään vir­tu­aa­li­maa­il­man var­sin eri­lai­sil­la eh­doil­la. Mie­les­tä­ni on ter­veel­lis­tä jou­tua kat­so­maan omaa työ­tään ja opet­ta­via asi­oi­ta täy­sin uu­des­ta näkö­kul­mas­ta ja miet­tiä, mi­ten eri asi­at saa ope­tet­tua eri ta­val­la kuin en­nen.

1. RA­PORT­TI VIR­TU­AA­LI­PO­LUN LUO­MI­SES­TA JA OPE­TUS­KO­KEI­LUIS­TA
11.6.2010
Äi­din­kie­li ja kir­jal­li­suus / Second Life
Hei­di Heik­ki­lä

Ta­voit­teet

Ta­voit­tee­na oli luo­da mah­dol­li­suus tu­tus­tua äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den nel­jän­nen kurs­sin (päi­vä­lu­ki­on ÄI5) asi­oi­hin Second Life’issa. Etä­lu­ki­on eAI4-urssilla kä­si­tel­lään län­si­mais­ta kir­jal­li­suu­den­his­to­ri­aa, eri aika- ja tyy­li­kau­sien piir­tei­tä ja ope­tel­laan teks­tien ana­ly­soi­mis­ta.

Yksi tär­keim­mis­tä ta­voit­teis­ta oli siir­tää osa eAI4-kurs­sin teh­tä­vis­tä Second Life’iin. Kaik­ki etä­lu­ki­o­lai­set ei­vät ole täy­si-ikäi­siä, jo­ten teh­tä­vät ei­vät voi­neet olla pa­kol­li­sia. Li­säk­si täy­si-ikäi­siä opis­ke­li­joi­ta piti hou­ku­tel­la tu­tus­tu­maan Second Life’iin, jo­ten Fronterin kurs­si­huo­ne täy­tyi muo­ka­ta mai­nos­ta­maan uut­ta ta­paa opis­kel­la. Kurs­si itse pi­det­tiin edel­leen Fronterissa ja oppi­ma­te­ri­aa­lei­na oli­vat van­haan ta­paan oppi­kir­ja ja kurs­si­vih­ko. Second Life’in Sotunki-saa­rel­la käyn­nin tar­koi­tus oli­si täy­den­tää ja moni­puo­lis­taa op­pi­mis­ta ja an­taa eri­lai­sia ja toi­von mu­kaan myös hy­vin mie­leen­pai­nu­via op­pi­mis­ko­ke­muk­sia.

Kurs­sin si­säl­tö on laa­ja, jo­ten piti suun­ni­tel­la teh­tä­vät, joi­ta opis­ke­li­jat Second Life’ssa te­ki­si­vät. Tämä tie­tys­ti vai­kut­ti suo­raan myös sii­hen, mitä ja mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä saa­rel­le ra­ken­net­tiin. Täy­tyi myös ot­taa huo­mi­oon se, että opis­ke­li­joil­le Second Lifen vir­tu­aa­li­maa­ilma oli­si uusi tut­ta­vuus, eikä avatarin käyt­tä­mi­nen ole ensi­ker­ta­lai­sel­le lain­kaan yk­sin­ker­tais­ta. Pää­dyin lo­pul­ta kah­teen teh­tä­vään: en­sim­mäi­nen to­tut­tai­si avatarin käyt­töön ja Sotunki-saa­reen, toi­nen taas pe­reh­dyt­täi­si kurs­sin si­säl­töön.

En­sim­mäi­nen ja tär­kein ta­voi­te oli ra­ken­taa kurs­sin si­säl­töön pe­reh­dyt­tä­vä teh­tä­vä, eli luo­da saa­rel­le aika­jana, jos­sa oli­si aika­kaut­taan hei­jas­te­le­via pis­tei­tä. Näil­lä pis­teil­lä oli­si sekä te­o­ri­aa että teh­tä­viä aina ky­sei­seen aika- tai tyy­li­kau­teen liit­ty­en. Opis­ke­li­ja voi­si kä­vel­lä eri pis­teil­le avatarillaan ja opis­kel­la esi­mer­kik­si an­tii­kin asi­oi­ta an­tii­kin Krei­kan tyy­li­ses­sä amfi­te­at­te­ris­sa. Täl­löin opis­ke­li­ja voi­si muis­taa te­o­ria-asi­oi­ta myös op­pi­mis­pai­kan avul­la: tiet­ty te­o­ri­a­tau­lu oli­si help­po yh­dis­tää tiet­tyyn paik­kaan saa­rel­la. Oli tär­ke­ää, että pis­teet oli­si­vat aika­jär­jes­tyk­ses­sä, jol­loin opis­ke­li­ja voi peri­aat­tees­sa ”kä­vel­lä” län­si­mai­sen kir­jal­li­suu­den his­to­ri­an aika­ja­nal­la sen si­jaan, että vain nä­ki­si sen kir­jas­sa.

Ko­ke­muk­sel­li­suus on tär­ke­ää. Tar­koi­tus on he­rät­tää his­to­ria hen­kiin elet­tä­väk­si ja ko­et­ta­vak­si ja si­ten myös muis­tet­ta­vak­si. Avatarilla liik­ku­es­sa ym­pä­röi­vä maa­il­ma tun­tuu hy­vin to­del­li­sel­ta. Näkö­muis­tiin jää hel­pos­ti sel­lai­si­a­kin asi­oi­ta, joi­ta ei edes huo­maa op­pi­van­sa. Li­säk­si äi­din­kie­len aika­ja­nan piti so­pia saa­ren seik­kai­lu­hen­ki­seen ilma­pii­riin. Opis­ke­li­jan pi­täi­si ha­lu­ta läh­teä seik­kai­le­maan, op­pi­maan, kat­so­maan, mitä seu­raa­vas­sa pis­tees­sä on. Pis­teis­sä tu­li­si siis olla te­o­ri­a­si­säl­lön ja teh­tä­vien li­säk­si myös huu­mo­ria ja mie­len­kiin­toi­sia yk­si­tyis­koh­tia.

Käy­tän­nöl­li­syys ja moni­käyt­töi­syys: ha­lu­sin, että aika­jana ei oli­si pel­käs­tään äi­din­kie­len käy­tös­sä, vaan kaik­ki oppi­ai­neet, joi­ta ope­te­taan aika­jär­jes­tyk­ses­sä (esi­mer­kik­si his­to­ria, us­kon­to, fi­lo­so­fia) voi­si­vat käyt­tää aika­ja­naa.

Etä­lu­ki­o­lai­set ovat pää­osin ai­kui­sia, joil­la on työt, koti­työt ja lap­set. Ha­lu­sin, että äi­din­kie­len aika­ja­naan voi tu­tus­tua mi­hin vuo­ro­kau­den­ai­kaan ta­han­sa, vaik­ka sit­ten yöl­lä, jos sil­loin on rau­hal­lis­ta ai­kaa. Pis­tei­den pi­tää siis toi­mia il­man opet­ta­jan läs­nä­oloa ja kel­lon­a­jas­ta riip­pu­mat­ta.

Tu­lok­set ja tuo­tok­set

Sotunki-saa­rel­le ra­ken­net­tiin äi­din­kie­len pol­ku, jos­sa oli omat pis­teet an­tii­kil­le (amfi-te­at­te­ri), kes­ki­a­jal­le (ta­ver­na), re­nes­sans­sil­le (kesä­yön kei­ju­luo­la), va­lis­tuk­sel­le (Robinson Crusoen au­ti­o­saa­ri), ro­man­tii­kal­le (hau­taus­maa ja kryp­ta), re­a­lis­mil­le (torp­pa), mo­der­nis­mil­le (ma­jak­ka) ja post­mo­der­nis­mil­le (ho­bi­tin kolo).

Osa po­lun pis­teis­tä on saa­ren yh­teis­käy­tös­sä, esi­mer­kik­si amfi-te­at­te­ri toi­mii au­di­to­ri­o­na ja kes­ki­ai­kai­nen ta­ver­na opis­ke­li­joi­den ja hen­ki­lö­kun­nan ta­paa­mis­paik­ka­na, jos­sa avatar voi cha­ta­ta mui­den kans­sa ja juo­da haa­ri­kal­li­sen vir­tu­aa­li­o­lut­ta.

Seik­kai­lul­li­suus to­teu­tet­tiin niin, että pis­teet ovat eri pai­kois­sa, eikä niis­tä ole näkö­yh­teyt­tä seu­raa­viin pis­tei­siin. Opis­ke­li­ja kul­kee pu­nais­ta tii­li­pol­kua ”luok­ka­huo­nees­ta” toi­seen ja kä­ve­lee sa­mal­la vi­su­aa­li­ses­ti kau­niin saa­ren­nel­jän­nek­sen läpi. Vä­lil­lä mat­kaa teh­dään myös meri­he­vo­sen se­läs­sä rat­sas­ta­en tai lau­tal­la aje­leh­tien.

Jo­kai­ses­sa pis­tees­sä on te­o­ri­a­kylt­ti tai te­o­ri­a­kylt­te­jä, jois­sa on tii­viis­sä muo­dos­sa ky­sei­seen aika- tai tyy­li­kau­teen liit­ty­vät asi­at. Kyl­tin ala­puo­lel­la on pu­nai­nen ome­na, jota klik­kaa­mal­la saa notecardina teh­tä­vä­lis­tan. Yleen­sä tar­koi­tus on et­siä eri­lai­sia asi­oi­ta ky­sei­sel­tä pis­teel­tä. Pol­ku on pit­kä, jo­ten opis­ke­li­jan ei ole pak­ko teh­dä kaik­kea yh­del­lä käyn­nil­lä. Teh­tä­vät voi teh­dä yksi tai use­am­pi ome­na tai pis­te ker­ral­laan. Jo­kai­ses­sa pis­tees­sä on pos­ti­laa­tik­ko, jo­hon opis­ke­li­ja pa­laut­taa vas­tauk­sen­sa.

Kaik­kien pis­tei­den te­o­ri­a­kyl­tit ja ”pu­hu­vat” esi­neet toi­mi­vat it­se­näi­ses­ti ja kel­lon­a­jas­ta riip­pu­mat­ta. Äi­din­kie­len po­lul­le voi siis läh­teä mil­loin vain oma aika­tau­lu sen sal­lii. Tie­tys­ti eri pis­teil­lä voi myös ha­lu­tes­saan jär­jes­tää ope­tus­ta, jol­loin opet­ta­ja on läs­nä ja kes­kus­tel­laan kurs­sin asi­ois­ta.

Useim­mil­la pis­teil­lä on ”pu­hu­via” esi­nei­tä, eli kun esi­net­tä klik­kaa, se an­taa chat-vies­ti­nä jon­kin aika­kau­teen liit­ty­vän tie­don­mu­run. Esi­mer­kik­si va­lis­tuk­ses­sa kir­jai­li­joi­ta kos­ke­vat tie­dot on lai­tet­tu koo­kos­päh­ki­nöi­hin, ro­man­tii­kas­sa taas hau­ta­ki­viin. Po­lul­la on myös yksi PowerPoint-esi­tys Odys­sei­as­ta ja ääni­tie­dos­to, jos­ta voi kuun­nel­la, kuin­ka opet­ta­ja ana­ly­soi mo­der­nin ru­non. Tar­koi­tus on teh­dä vas­taa­via tie­dos­to­ja li­sää­kin.

Aluk­si oli tar­koi­tus teh­dä ITK-päi­vil­le ai­no­as­taan re­a­lis­min torp­pa, mut­ta sen si­jaan koko pol­ku val­mis­tui mää­rä­ai­kaan men­nes­sä. Jot­kut pis­teis­tä ovat edel­leen­kin kes­ken­e­räi­sem­piä kuin toi­set. Pi­sim­mäl­le on ra­ken­net­tu va­lis­tuk­sen, ro­man­tii­kan, re­a­lis­min ja mo­der­nis­min pis­teet.

Mi­nul­la oli eAI4-kurs­sil­la apu­o­pet­ta­ja­na Esko Lius, joka vas­ta­si kurs­sin Second Life -asi­ois­ta. Hän piti esi­tyk­set lähi­o­pe­tuk­sis­sa ja aut­toi SL-oppi­tun­tien pi­dos­sa. Hän myös aut­toi mi­nua ide­oi­maan pol­kua ja teki to­del­la pal­jon esi­nei­tä, kylt­te­jä ja myös kir­jal­li­sia ma­te­ri­aa­le­ja äi­din­kie­len po­lul­le. Yolanda Hir­vi teki käy­tän­nös­sä suu­rim­man osan ai­hi­ois­ta an­ta­mie­ni tie­to­jen ja ide­oi­den mu­kaan. Omak­si osak­se­ni jäi pää­osin te­o­ri­a­kylt­tien si­säl­lön ja mui­den kir­jal­lis­ten ma­te­ri­aa­lien tuot­ta­mi­nen, to­sin pää­sin it­se­kin muu­ta­maan ot­tee­seen luo­maan ja skriptaamaan esi­nei­tä.

Kurs­si­teh­tä­vät jär­jes­tet­tiin niin, että kak­si teh­tä­vis­tä oli mah­dol­lis­ta teh­dä joko kir­jan avul­la tai sit­ten Second Life’in vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa. Avatariin ja saa­reen tu­tus­tut­ta­vas­sa teh­tä­väs­sä piti löy­tää vas­tauk­set ky­sy­myk­siin, jot­ka kä­sit­te­li­vät saar­ta ko­ko­nai­suu­des­saan, ja teh­dä help­po­ja har­joi­tuk­sia, ku­ten esi­mer­kik­si lait­taa avatarinsa is­tu­maan pen­kil­le. Kurs­si­si­säl­töön pe­reh­dyt­tä­väs­sä teh­tä­väs­sä ky­sy­myk­siä oli enem­män ja ne liit­tyi­vät pel­käs­tään äi­din­kie­len pol­kuun. Har­joi­tuk­ses­sa oli tar­koi­tus liik­kua avatarilla pol­ku läpi ja et­siä vas­tauk­set an­net­tui­hin ky­sy­myk­siin. Second Life’iin us­kal­tau­tu­nei­ta pal­kit­tiin sil­lä­kin, että he sai­vat opet­ta­jan val­miik­si laa­ti­man aika­ja­nan sii­nä kun muut jou­tui­vat te­ke­mään ja­nan­sa itse kir­jan avul­la.

Second Life -vir­tu­aa­li­maa­il­maa esi­tel­tiin sekä Fronterin kurs­si­si­vul­la että opis­ke­li­joil­le erik­seen lä­he­te­tys­sä säh­kö­pos­ti­vies­tis­sä. En­sim­mäi­sel­lä lähi­o­pe­tus­ker­ral­la kat­se­lim­me opis­ke­li­joi­den kans­sa saar­ta esit­te­le­vän vi­de­on ja toi­sel­la lähi­o­pe­tus­tun­nil­la opis­ke­li­joi­den kans­sa saa­rel­la yh­des­sä. Opis­ke­li­joi­den re­ak­ti­ot vaih­te­li­vat in­nos­tu­nees­ta va­ro­vai­seen.

Saim­me ti­lai­suu­den ko­keil­la pol­kua vä­hän isom­man ryh­män (11 opis­ke­li­jaa) kans­sa. Val­mis­tau­duin tun­tiin te­ke­mäl­lä saa­ren kar­tan ja ly­hy­et oh­jeet avatarin ja saa­ren pis­tei­den käyt­töön. Tar­koi­tus oli, että opis­ke­li­joi­den oli­si help­po siir­tyä it­se­näi­seen työs­ken­te­lyyn. Tämä pie­ni val­mis­tau­tu­mi­nen osoit­tau­tui hy­väk­si aja­tuk­sek­si. Ja­oin kar­tan ja oh­jeet opis­ke­li­joil­le tun­nin alus­sa. Opis­ke­li­jat op­pi­vat var­sin no­pe­as­ti käyt­tä­mään avatariaan ja läh­ti­vät et­si­mään vas­tauk­sia ky­sy­myk­siin.

Osa opis­ke­li­jois­ta il­moit­ti pa­laut­tees­sa eni­ten pi­tä­neen­sä tie­don et­si­mi­ses­tä eri pai­kois­ta. Osaa tie­to­ko­nei­den hi­taus tur­haut­ti, osa taas oli sii­hen tot­tu­nut. Opis­ke­li­jat pi­ti­vät saar­ta mie­len­kiin­toi­se­na, kau­nii­na ja vä­rik­kää­nä. Len­tä­mi­nen oli eri­tyi­sen suo­sit­tu liik­ku­mis­ta­pa. Ky­se­lyn mu­kaan suu­rin osa te­ki­si mie­lel­lään osan kurs­si­teh­tä­vis­tä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa, muu­ta­ma läh­ti­si vir­tu­aa­li­maa­il­maan pe­reh­ty­mään kurs­sin asi­oi­hin ja osa val­mis­tau­tui­si saa­ren avul­la ko­kei­siin­kin. Var­sin­kin ro­man­tii­kan hau­taus­maa, va­lis­tuk­sen au­ti­o­saa­ri ja mo­der­nis­min ma­jak­ka ko­et­tiin hyö­dyl­li­sik­si op­pi­mis­ai­hi­oik­si. Suu­rin osa mer­kit­si ro­man­tii­kan hau­taus­maan ”mie­len­kiin­toi­sim­mak­si pai­kak­si”. Nämä mai­ni­tut op­pi­mis­ai­hi­ot ovat myös mui­ta val­miim­pia, jo­ten se nä­kyi heti ky­se­lyn tu­lok­sis­sa.

Ko­ke­muk­sel­li­nen op­pi­mi­nen aut­taa asi­oi­ta jää­mään pa­rem­min mie­leen. Kah­ta viik­koa myö­hem­min opis­ke­li­joi­den kans­sa kes­kus­tel­tu­a­ni he muis­ti­vat edel­leen hel­pos­ti esi­mer­kik­si sen, mitä vai­kei­ta asi­oi­ta
mo­der­nis­tit kä­sit­te­li­vät ja mit­kä asi­at muok­ka­si­vat senaikaista maa­il­man­ku­vaa. Ko­et­tu oli opit­tu ja opis­ke­li­jat kiit­te­li­vät eri­lais­ta ta­paa opis­kel­la. Sotunki-saa­rel­la kul­ke­mi­nen oli ol­lut mie­le­käs­tä vaih­te­lua oppi­kir­jan lu­ke­mi­sel­le.

Saa­ren elä­myk­sel­li­syys on tul­lut näh­tyä ja ko­et­tua. Sotunki-saa­ri on eri­lai­nen ja seik­kai­luun kan­nus­ta­va. Jo kar­tal­ta se näyt­tää eri­lai­sel­ta, kos­ka suo­rat ka­dut ja nur­met puut­tu­vat ja ra­ken­nuk­set ovat kaik­kea muu­ta kuin ta­van­o­mai­sia. Olen kes­kus­tel­lut usei­den saa­rel­la vie­rai­li­joi­den kans­sa ja osa on sa­no­nut tu­le­van­sa saa­rel­lem­me ihan vain kä­ve­le­mään ja ole­maan, kos­ka he viih­ty­vät siel­lä. Usein myös tör­mää ”ope­tus­alan avatareihin”, jot­ka tu­le­vat eri puo­lil­ta Suo­mea (ja maa­il­maa­kin) tu­tus­tu­maan saa­reen ja hi­ve­nen eri­lai­seen ta­paan ra­ken­taa op­pi­mis­ai­hi­oi­ta.

2. Teleport your avatar to the literature pathway: a new way of teaching the history of literature in Second Life

Three years ago some of the teachers of Sotunki Distance Learning Centre set out to find a new approach to teaching different subjects in Upper Secondary School. We wanted to do this by using social me­dia and finally decided on using Second Life.

I think social me­dia like Second Life can offer a lot to our students who study via in­ter­net and rarely meet each other or their teachers. In Second Life students can meet their teachers, guidance counselors and fellow students face to face and in real time. This brings more interaction to the learning process and gives the students a chance to get to know each other. Also the interaction in Second Life is slightly different – it gives us teachers a different kind of chance to get to know our students better in a more informal way.

There were many decisions to make when we first started building our school. We started by deciding on whether we wanted to have a traditional school building with traditional classrooms in it – and decided against it. Why repeat the real world in Second Life? What is the point of using a virtual world if not to benefit from the possibilities that the real world does not have? So we set out to do something new and extraordinary: instead of a school house we have a mountainous jungle waiting for explorers, and instead of classrooms we have lots of different innovations customized to fit the virtual world. It is important to us that students want to explore our is­land and learn while exploring it: learning can be a real adventure.

I chose the course of history of literature as my project because Second Life has wonderful tools for creating historical settings. Building a pathway came naturally too: the history of literature is linear by nature, a pathway is its natural form. There are plenty of time periods in literature that have distinctive styles but I could not include them all. Finally I decided to build information points for eight different stylistic periods.

Information points:
◦    amphitheatre and Mount Olympus for Ancient Greece and Rome
◦    Medieval tavern for Medieval literature
◦    Midsummer Night’s fairy cave for Renaissance
◦    Robinson Crusoe’s is­land for 18th century Enlightenment
◦    cemetery and crypt for Romanticism
◦    a  small, poor cottage for Realism
◦    a lighthouse (as in Vir­gi­nia Woolf’s novel) for Modernism
◦    a hobbit’s home for Postmodernism

It was crucial that the information points were in chronological order – that way students can “walk” through the history of Wes­tern literature themselves instead of just reading about it from a book and chronological order makes it is easier to remember the order of different time periods.

I wanted the information points to reflect the stylistic periods they presented so it would be easy to learn something of a stylistic period by just looking around: it activates visual memory and helps to connect information with the place where it was found. For instance, students can learn things about 19th century Romanticism in a cemetery and in a mad scientist’s lab and remember that the era was not all about sweet, romantic dreams about love and more about monsters, death and mad scientists – and love with ruinous consequences.

On every information point there are both theory and exercises available. There is at least one big board that holds the most important information about that time period written on it.  When a student clicks on a board he gets an English translation and all the board’s information on a Notecard that can be saved in the student’s personal inventory. Then he can for instance go to sit on a beach, watch a sunset and study.

Most of the information points have “talking” objects, by which I mean objects with scripts in them: when you click them, the object sends a chat-message with some information about literature.

Below every information board there is an object (usually an apple) and by clicking it a student gets a set of questions about that time period. Student will find answers to those questions by walking around that information point: the information is written in the info boards and hidden as chat-messages in different objects.  After finding all the answers, students write them on a Note card and send that to the teacher.

All of these tools work independently without teacher’s presence 24 hours a day, which is necessary as our students are mainly adults with jobs, children and busy lives.

Adventure is a big part of the theme of our is­land and in our project the emphasis was on learning by experiencing. The literature history pathway needed to fit the general atmosphere of the is­land and every information point had to contain not only information but also humor and interesting details that help the student stay motivated and eager to learn more.

One of the ways in which I hoped to create the feeling of an adventure is that all the information points are located on different places on the is­land; you cannot see the next information point from the previous one. A student follows the red brick path from one “classroom” into the other though forests, mountains and caves: the is­land around him is visually beautiful and versatile with plenty to see and experience. Sometimes it is also possible to add a little adventure with a simple decision: a student can choose alternative way of travelling. For instance, he can take a raft from Robinson Crusoe’s is­land to the mainland or ride on a seahorse from Renaissance to Enlightenment.

The literature history pathway is very much about interaction: you can study with a fellow student and have an educating adventure together. It is more fun studying together and it helps the learning process if you discuss the topics with somebody. Meeting in Second Life should not be a problem even if you live far away from each other: it is easy to agree on the time when to turn the computer on and meet in Second Life. There is no need to travel in real life.

When we tried this with our students, I prepared some materials for them beforehand on about how to function in Second Life. These preparations proved useful.  Students also gave me plenty of feed-back. Most of them said that they liked the experience and would gladly do more exercises in the virtual world. When I tested their learning two weeks later, I was surprised by the results.

There were a lot of things to be learned from this project. It did not take us long to learn the value of a good builder. The second thing we learned fairly quickly was that very different rules apply when you teach in Second Life: it is pioneering kind of work and it always pays to be creative and willing to think new approaches to teaching as many of the methods used in real life simply do not work in a virtual world.

Ko­ke­muk­sel­li­sen op­pi­mi­sen uu­det ta­vat vir­tu­aa­li­ses­sa op­pi­mis­ym­pä­ris­tös­sä: SECOND LIFETer­ve­tu­loa Sotunki-saa­ril­le seik­kai­le­maan ja opis­ke­le­maan! Täs­sä te­ok­ses­sa Sotungin lu­ki­on opet­ta­jat ker­to­vat ko­ke­muk­sis­taan. Sotunki-saa­ret ovat avoin­na kai­kil­le vuo­ro­kau­den jo­kai­se­na tun­ti­na.