2. Yhteistyöllä arjen onnistumisiin

Osal­lis­tu, pe­laa ja opi! –han­ke aloit­ti toi­min­tan­sa hel­mi­kuus­sa 2012. Hank­keen vas­tuul­li­se­na joh­ta­ja­na toi­mii Hel­sin­gin nor­maa­li­ly­se­on joh­ta­va reh­to­ri Mark­ku Pyysiäinen. Sa­mal­la ”rata­ka­dun nors­si” toi­mii myös hank­keen tes­ti­ym­pä­ris­tö­nä. Hank­keen ta­voit­tee­na on luo­da pe­da­go­gi­ses­ti ja pe­lil­li­ses­ti kor­ke­a­ta­soi­sia oppi­mis­pe­le­jä aluk­si lau­ta­pe­leik­si ja myö­hem­min digi­pe­leik­si yh­teis­työs­sä peli­tut­ki­joi­den, pe­lin­te­ki­jöi­den, opet­ta­jien ja op­pi­joi­den kans­sa. Hank­keen pe­da­go­gi­se­na sel­kä­no­ja­na toi­mii nor­maa­li­ly­se­on opet­ta­jien li­säk­si Hel­sin­gin yli­o­pis­ton Kou­lu kaik­ki­al­la –han­ke, joka on mm. joh­ta­nut hank­kees­sa teh­tä­vää vi­de­o­tut­ki­mus­ta. Peli­suun­nit­te­lus­ta vas­taa taas Eduplus Oy. Hank­keen tuo­tok­sia le­vit­tää Ker­ho­kes­kus – kou­lu­työn tuki ry.

Tämä ta­ri­na al­kaa maa­lis­kuus­ta 2012 nor­maa­li­ly­se­on opet­ta­jien ko­koon­tu­mi­sel­la Mar­ko van den Ber­gin joh­dol­la. Pai­kal­la oli myös Eduplus Oy ja peli­suun­nit­te­li­ja Tou­ko Tah­ko­kal­lio. Liik­keel­le läh­det­tiin mää­rit­te­le­mäl­lä ope­tus­suun­ni­tel­man kan­nal­ta kes­kei­siä ai­hei­ta, joi­ta on ny­kyi­sil­lä opet­ta­jan työ­ka­luil­la vai­kea opet­taa. Täl­lai­sik­si näh­tiin eten­kin aihe­ko­ko­nai­suu­det, ku­ten kes­tä­vä ke­hi­tys, ja ylei­ses­ti eri oppi­ai­nei­den yh­tey­det toi­siin­sa. Lo­pul­ta pää­dyt­tiin ”maa­il­man­pe­las­tus­pe­liin”, jon­ka ta­voit­tee­na oli in­teg­roi­da luon­non­tie­tei­den ja ih­mis­tie­tei­den oppi­si­säl­tö­jä sekä eh­käis­tä lu­ki­o­lai­sil­le tar­jot­ta­van tie­don sir­pa­loi­tu­mis­ta.

Kou­lu kaik­ki­al­la –han­ke jär­jes­ti jo tou­ko­kuus­sa peli-il­lan, jos­sa pääs­tiin pe­laa­maan pro­to­tyyp­pi­ver­si­o­ta ”maa­il­man­pe­las­tus­pe­lis­tä”, joka ol­tiin nyt ni­met­ty Pla­neet­ta Terraksi. Alus­ta­vis­ta gra­fii­kois­ta huo­li­mat­ta oppi­mis­pe­lis­sä näh­tiin pal­jon po­ten­ti­aa­lia. Sa­mal­la Eduplus Oy:n peli­tii­mi sai osal­lis­tu­neil­ta tär­ke­ää oh­jaus­ta ja Pla­neet­ta Terra jat­koi ke­hit­ty­mis­tä uu­del­la ra­dal­laan. Mu­ka­na oli han­ke­kump­pa­nien li­säk­si osal­lis­tu­jia OVI-koor­di­noin­ti­hank­kees­ta, yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta Rova­nie­men Ou­nas­vaa­ran ylä­as­teel­ta ja Opis­ke­li­ja­jär­jes­tö­jen tut­ki­mus­sää­tiö OTUS ry:sta.

Ke­sän jäl­keen ol­tiin val­mii­ta peli­tes­taa­maan uut­ta pro­to­tyyp­piä Pla­neet­ta Terrasta. Hank­keen koor­di­naat­to­rin Mar­ko van den Ber­gin joh­dol­la löy­det­tiin tes­ti­ryh­mät peli­tes­taus­ta var­ten. Toi­veis­ta huo­li­mat­ta uusi pro­to­tyyp­pi­ver­sio ei toi­mi­nut niin hy­vin kuin ol­tai­siin toi­vot­tu. Kävi ilmi että lau­ta­pe­laa­mi­seen si­säl­tyy pal­jon sel­lais­ta hil­jais­ta tie­toa, jota jo­kai­sen pe­laa­jan on opit­ta­va en­nen kuin oppi­mis­pe­liä pys­tyy pe­laa­maan täy­si­pai­noi­ses­ti. Luok­ka­huo­ne­ti­lan­ne taas oli haas­teel­li­nen, kos­ka yh­den opet­ta­jan piti pyö­rit­tää sa­man­ai­kai­ses­ti nel­jää tai viit­tä peli­pöy­tää. Tämä ko­ros­ti sään­tö­jen opet­te­luun liit­ty­viä on­gel­mia, vaik­ka oppi­mis­pe­lin suun­nit­te­lus­sa ol­tiin­kin otet­tu huo­mi­oon tar­ve yk­sin­ker­tai­sil­le sään­nöil­le.

Kos­ka itse oppi­mis­peli tun­tui kui­ten­kin toi­mi­van, py­rit­tiin on­gel­ma rat­kai­se­maan pa­ran­ta­mal­la sään­tö­jä ja luo­mal­la tuu­to­ri­jär­jes­tel­mä. Pe­lil­le luo­tiin uu­det in­tui­tii­vi­set sään­nöt, jois­sa oli enem­män esi­merk­ki­ku­via peli­ti­lan­teis­ta kuin teks­tiä. Nämä sään­nöt an­net­tiin pe­lin kans­sa va­paa­eh­toi­sil­le tuu­to­ri­o­pis­ke­li­joil­le, jot­ka pe­la­si­vat pe­liä ker­ran ne­lis­tään en­nen var­si­nais­ta peli­tes­taus­ta koko ryh­män kans­sa. Sen si­jaan että yksi opet­ta­ja oli­si yrit­tä­nyt opet­taa pe­lin sään­nöt nel­jäl­le ryh­mäl­le yhtä­ai­kai­ses­ti, jo­kai­sel­la peli­pöy­däl­lä oli yksi pe­liä jo pe­lan­nut tuu­to­ri­o­pis­ke­li­ja ker­to­mas­sa pe­lin sään­tö­jä ja aut­ta­mas­sa on­gel­ma­ti­lan­tei­den kans­sa.

Lop­pu­tu­los oli yl­lät­tä­vän hyvä – opis­ke­li­jat pys­tyi­vät pe­laa­maan oppi­mis­pe­liä mel­kein ko­ko­naan il­man opet­ta­jan apua. Sään­tö­jen opet­te­luun ku­lui vä­hem­män ai­kaa ja oppi­mis­pe­lin tee­moi­hin pääs­tiin sy­vem­mäl­le si­säl­le. On kui­ten­kin hyvä huo­ma­ta että oppi­mis­peli ei kui­ten­kaan kor­vaa opet­ta­jaa, vaan opet­ta­jan vas­tuul­le jää yhä nos­taa esil­le oppi­mis­pe­lis­sä ta­pah­tu­via asi­oi­ta ja var­mis­taa että kaik­ki opis­ke­li­jat yh­dis­tä­vät aihe­a­lu­eet toi­siin­sa oi­kein. Joka ta­pauk­ses­sa ni­me­tön pa­lau­te opis­ke­li­joil­ta oli roh­kai­se­vaa, ku­ten seu­raa­vis­ta lai­nauk­sis­ta nä­kyy:

• “Aluk­si peli tun­tui moni­mut­kai­sel­ta, mut­ta kun pää­si pe­liin kiin­ni niin se oli tosi haus­kaa. Ajan­ku­lua ei edes huo­man­nut.”
• “Eri­lai­nen oppi­tun­ti, mu­ka­va kun pää­si itse vai­kut­ta­maan.”
• ”Peli on ki­van ajan­koh­tai­nen ja pis­ti ajat­te­le­maan maa­il­man asi­oi­ta ja eten­kin on­gel­mia.”
• “Mie­les­tä­ni pe­lin to­teu­tus on hyvä. Sitä pe­la­tes­sa saa re­a­lis­ti­sen ku­van maa­pal­lon asi­ois­ta ja mitä ta­pah­tuu jos val­ti­ot ha­mu­a­vat yhä suu­rem­pia voit­to­ja vä­lit­tä­mät­tä maa­pal­los­ta ko­ko­nai­suu­te­na.”

Opis­ke­li­jat löy­si­vät myös pal­jon yh­ty­mä­koh­tia eri oppi­ai­nei­siin ja lu­ki­on muu­hun ope­tuk­seen:

• ”Maan­tie­dos­ta, yh­teis­kun­ta­o­pis­ta ja his­to­ri­as­ta. Pää­oman riit­tä­vyys ja yh­teis­työn vai­ku­tus val­ti­oi­den, ih­mis­ten ja maa­pal­lon hy­vin­voin­tiin.”
• ”Maan­tie­to: Il­mas­ton läm­pe­ne­mi­nen ja lii­ka­kan­soi­tus ja sen ai­heut­ta­mat ka­tast­ro­fit ja uhat. Yh­teis­kun­ta­oppi: dip­lo­ma­tia, kan­sain­vä­li­nen yh­teis­työ. Psy­ko­lo­gia: Huo­maa, mik­si päät­tä­jät te­ke­vät sel­lai­sia pää­tök­siä kuin te­ke­vät.”
• “Ruo­ka­pula, vä­es­tön­kas­vu kou­lu­tuk­sen tar­ve, ydin­voi­ma, luon­non­ka­tast­ro­fit… Pe­lis­sä nä­kyi mo­nia ai­hei­ta, jois­ta ol­laan pu­hut­tu niin mantsassa, bi­o­lo­gi­as­sa, his­to­ri­as­sa kuin myös YH:n tun­neil­la.”

Hank­keem­me kan­nal­ta yksi ta­ri­na on siis saa­vut­ta­nut pää­te­pis­teen­sä. Pla­neet­ta Terra oppi­mis­pe­lis­tä ol­laan ti­lat­tu 1 000 kap­pa­leen pai­nos, ja pe­le­jä ja­et­tiin vuo­den 2013 Educa-mes­suil­la Ker­ho­kes­kuk­sen osas­tol­la ja Hä­meen­lin­nan ITK-päi­vil­lä yh­teis­työs­sä OVI-koor­di­noin­ti­hank­keen kans­sa. Sa­mal­la opet­ta­jat tie­tys­ti kou­lu­te­taan käyt­tä­mään oppi­mis­pe­liä.

Pro­ses­sin tär­kein ope­tus on yl­lät­tä­vä. Han­ke­maa­il­mas­sa yh­teis­työl­lä ym­mär­re­tään yhä hel­pos­ti yh­teis­työ­tä vain kou­lu­jen, yli­o­pis­to­jen, jär­jes­tö­jen ja yri­tys­ten kes­ken. Vaik­ka ol­laan ra­ken­ta­mas­sa pa­rem­paa kou­lua op­pi­joil­le, hei­dät jä­te­tään hel­pos­ti yh­teis­työs­tä si­vuun. Ra­ken­sim­me hy­vän oppi­mis­pe­lin, mut­ta yri­tim­me juur­rut­taa sitä yhä opet­ta­ja­läh­töi­ses­ti luok­ka­huo­nee­seen. Vas­ta kun va­lit­sim­me uu­den op­pi­ja­läh­töi­sen pers­pek­tii­vin ja luo­tim­me ver­tais­op­pi­mi­seen voi­ma­va­ra­na, oppi­mis­pe­lin to­del­li­nen po­ten­ti­aa­li pää­si esil­le.

Lo­pul­ta ta­ri­nan ope­tus on jopa it­ses­tään sel­vä: van­hoil­la kei­noil­la on vai­kea saa­vut­taa uu­sia pää­mää­riä.