Aikamatka oppimisympäristöjen kehittämiseen

Ella Kiesi, Opetushallitus, 31.5.2013

En­sim­mäi­set tie­to­ko­neet tu­li­vat kou­lui­hin jo 1980-lu­vun puo­li­vä­lin tie­noil­la eli lä­hes kol­me­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Mel­kein yhtä pit­kä on myös kan­sal­lis­ten ke­hit­tä­mis­hank­kei­den his­to­ria. En­sim­mäi­ses­tä hank­kees­ta ni­mel­tään Tie­to­kone ope­tuk­ses­sa eli TOP on jo 25 vuot­ta. Sen, ku­ten myö­hem­pien­kin hank­kei­den, ta­voit­tee­na oli tuo­da tie­to­kone­poh­jai­nen ope­tus jo­kai­seen kou­luun ja oppi­lai­tok­seen. Sil­loin ei vie­lä tun­net­tu ter­miä e-ope­tus tai mui­ta vas­taa­via, vaan pu­hut­tiin tie­to­kone­poh­jai­ses­ta ope­tuk­ses­ta. TOP -hank­keen myö­tä kou­lu­jen lai­te­han­kin­nat sai­vat ai­ka­naan uut­ta vauh­tia. In­ves­toin­nit oli­vat 80-lu­vun lo­pul­la nyky­ra­haan suh­teu­tet­tu­na suu­rem­pia kuin kos­kaan sen jäl­keen, sil­lä sil­loi­set tie­to­ko­neet mak­soi­vat mo­nin­ker­tai­ses­ti tä­hän päi­vään ver­rat­tu­na.

Tie­to­tek­nii­kan ope­tus tuli pa­kol­li­sek­si am­ma­til­li­siin oppi­lai­tok­siin ja va­lin­nai­sek­si ylä­as­teil­le. Myös ope­tus­oh­jel­mien suun­nit­te­lu käyn­nis­tyi, vaik­ka ol­tiin vie­lä kau­ka­na kau­pal­li­ses­ta tuo­tan­nos­ta. Poh­jois­mai­nen yh­teis­työ oli voi­mis­saan. Jär­jes­tet­tiin yh­teis­tä te­ki­jöi­den kou­lu­tus­ta, ja kym­me­nen vuo­den ajan pyö­ri­tet­tiin yh­teis­tä ope­tus­oh­jel­mien vaih­to-oh­jel­maa, jon­ka ai­ka­na suo­mek­si­kin kään­net­tiin ja lo­ka­li­soi­tiin kym­me­nit­täin pie­ni­muo­toi­sia ope­tus­oh­jel­mia muis­ta mais­ta. Niis­tä mo­net oli­vat pe­da­go­gi­ses­ti hy­vin edis­ty­nei­tä ja kel­pai­si­vat käyt­töön tä­nä­kin päi­vä­nä, mut­ta tek­ni­ses­ti ne oli­vat mel­ko köm­pe­löi­tä ja vai­ke­a­käyt­töi­siä.

Myös opet­ta­jien täy­den­nys­kou­luk­seen pa­nos­tet­tiin pal­jon, mut­ta ajoi­tuk­sen kans­sa oli usein on­gel­mia. Ei ol­lut har­vi­nais­ta, että opet­ta­jat kä­vi­vät kou­lu­tuk­ses­sa, mut­ta en­sim­mäi­siä lait­tei­ta jou­dut­tiin odot­ta­maan kou­luun vie­lä vuo­den­kin sen jäl­keen, tai sit­ten kävi päin­vas­toin, eli lait­teet saa­pui­vat mut­ta kou­lu­tus ei. Osa opet­ta­jis­ta kou­lu­tet­tiin tie­to­tek­nii­kan opet­ta­jik­si, mut­ta kou­lu­tus oli hy­vin ky­syt­tyä myös kou­lun ulko­puo­lel­la ja osa opet­ta­jis­ta siir­tyi­kin muun työ­e­lä­män pal­ve­luk­seen.

TOP -hank­keen ai­ka­na ei kui­ten­kaan oltu tyy­ty­väi­siä sii­hen, mi­ten uu­det tie­to­kone­poh­jai­set ope­tus­me­ne­tel­mät läh­ti­vät ke­hit­ty­mään ja le­vi­ä­mään. Tä­män vuok­si syn­tyi­kin idea nk. ke­hit­tä­mis­kou­lu­hank­kees­ta. Hank­keen al­ka­es­sa eri­tyis­teh­tä­vän saa­nei­ta yleis­si­vis­tä­viä sekä am­ma­til­li­sia oppi­lai­tok­sia oli kum­pi­a­kin 20. Kus­sa­kin näis­tä oppi­lai­tok­sis­ta oli ke­hit­tä­mis­vas­taa­va, joka oli saa­nut osit­tai­sen huo­jen­nuk­sen nor­maa­leis­ta ope­tus­tun­neis­taan. Tä­män hen­ki­lön teh­tä­vä­nä oli ke­hit­tää omas­sa kou­lus­saan uu­sia tie­to­tek­niik­kaa hyö­dyn­tä­viä ope­tus­me­ne­tel­miä ja le­vit­tää nii­tä mui­hin oppi­lai­tok­siin. Ke­hit­tä­mis­kou­luis­sa toi­min­ta oli­kin vil­kas­ta ja in­nos­tu­nut­ta.

Han­ke sai sil­ti epäi­li­jöi­tä jo heti alus­ta läh­tien, sil­lä kaik­ki ei­vät us­ko­neet hy­vien käy­tän­tei­den le­vi­ä­mi­seen täl­lä mal­lil­la. Esi­merk­ke­jä hei­kon­lai­sis­ta tu­lok­sis­ta oli vas­taa­van­lais­ta hank­keis­ta muun mu­as­sa Nor­jas­ta. Pa­rem­min ei lop­pu­jen lo­puk­si on­nis­tut­tu meil­lä­kään, vaik­ka mui­ta kou­lu­ja kut­sut­tiin tu­tus­tu­maan hank­kei­siin ja ra­port­te­ja lä­he­tet­tiin heil­le. In­nos­tus ei juu­ri­kaan le­vin­nyt. Jo tuol­loin tör­mät­tiin sa­mai­siin han­ke­toi­min­nan on­gel­ma­koh­tiin, joi­ta ei vie­lä­kään ole pys­tyt­ty kun­nol­la rat­kai­se­maan: mi­ten le­vit­tää tie­toa ulko­puo­lel­le ja kou­lun si­säl­lä muil­le opet­ta­jil­le ja mi­ten tur­va­ta toi­min­nan jat­ku­vuus ra­hoi­tuk­sen pää­tyt­tyä. Sen si­jaan jo sil­loin oli näh­tä­vis­sä, kuin­ka tär­ke­ää pe­da­go­gi­nen tuki kou­lun si­säl­lä on. Tänä päi­vä­nä ke­hit­tä­mis­vas­taa­via kut­sut­tai­siin­kin pe­da­go­gi­sik­si tuki­hen­ki­löik­si.

Opetusministeriön ohjauksessa ja seurannassa

Seu­raa­vak­si tu­li­kin lama 1990-lu­vun alus­sa, mikä nä­kyi kou­luis­sa in­ves­toin­tien vä­he­ne­mi­se­nä ja lait­tei­den van­he­ne­mi­se­na. Myös opet­ta­jien täy­den­nys­kou­lu­tus oli py­säh­dyk­sis­sä. Niin­pä 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä ol­tiin­kin lä­hes alku­ti­lan­tees­sa.

Sil­loi­nen ope­tus­mi­nis­te­ri käyn­nis­ti sit­tem­min 10 vuot­ta kes­tä­neen oh­jel­man, jota vä­lil­lä kut­sut­tiin Suo­mi tie­to­yh­teis­kun­nak­si – ja vä­lil­lä Kou­lu­tus tie­don val­ta­tiel­le -oh­jel­mak­si. 2000-lu­vun puo­lel­la puo­les­taan alet­tiin pu­hua Vir­tu­aa­li­kou­lu­hank­kees­ta. Yh­teis­tä näil­le hank­keil­le oli se, että nii­tä oh­jat­tiin ope­tus­mi­nis­te­ri­ön stra­te­gia-asia­kir­joil­la. Ke­hit­tä­mis­työ­tä seu­rat­tiin kiin­te­äs­ti. Tämä tar­koit­ti myös sitä, että toi­min­taa voi­tiin suun­ni­tel­la pit­kä­jän­tei­ses­ti, kos­ka ra­hoi­tus oli tur­vat­tu koko kau­den ajak­si. Pai­no­pis­te oli aluk­si lai­te­han­kin­nois­sa ja tie­to­lii­ken­ne­yh­teyk­sien ra­ken­ta­mi­ses­sa. Lai­te­ti­heys kas­voi reip­paas­ti, ja alaasteetkin sai­vat en­sim­mäi­set lait­teen­sa. Ta­voit­tee­na oli liit­tää kaik­ki kou­lut in­ter­ne­tiin vuo­teen 2000 men­nes­sä. Täs­sä ta­voit­tees­sa myös on­nis­tut­tiin. On jopa mah­dol­lis­ta, että Suo­mi oli en­sim­mäi­nen maa maa­il­mas­sa, jos­sa kai­kil­la kou­luil­la oli jonkintasoinen in­ter­net­yh­teys. Kun tie­to näis­tä saa­vu­tuk­sis­ta yh­dis­tet­tiin sil­loi­seen No­ki­an no­pe­aan nou­suun, syn­tyi maa­il­mal­la kä­si­tys Suo­mes­ta tie­to­tek­nii­kan ihme­maa­na, mikä siis kos­ki myös kou­lu­ja.

Tä­nä­kin päi­vä­nä on 1990-lu­vun pe­rin­tö näh­tä­vis­sä. Tie­to­lii­ken­ne­yh­teyk­siin on in­ves­toi­tu edel­leen eri­tyi­ses­ti kan­sal­li­sen laa­ja­kais­ta­stra­te­gi­an osa­na, jo­ten Suo­men kou­lu­jen tie­to­lii­ken­ne­yh­tey­det ovat edel­leen­kin maa­il­man kär­ki­luok­kaa ja lai­te­va­rus­te­lu­kin vie­lä kes­ki­ta­soa. Mut­ta olem­me­ko edis­ty­neet 1990-lu­vul­ta tie­to­tek­nii­kan hyö­dyn­tä­mi­ses­sä ope­tuk­ses­sa? Näyt­tää sil­tä, että ko­vin­kaan pal­jon ei ole ta­pah­tu­nut ai­na­kaan koko maan mit­ta­kaa­vas­sa.

Vir­tu­aa­li­kou­lu­hank­keen ta­voit­tee­na oli teh­dä jo­kai­ses­ta kou­lus­ta vir­tu­aa­li­kou­lu, ja ope­tus­mi­nis­te­ri­ön iso­na stra­te­gi­se­na ta­voit­tee­na oli, että kaik­ki kou­lut käyt­täi­si­vät tie­to- ja vies­tin­tä­tek­niik­kaa joka­päi­väi­ses­sä ope­tuk­ses­saan. Strategiaasiakirjat oh­ja­si­vat ai­kai­sem­pien ko­ke­mus­ten vuok­si suo­si­maan yk­sit­täis­ten hank­kei­den si­jas­ta laa­jo­ja ala- tai aine­koh­tai­sia ke­hit­tä­mis­ver­kos­to­ja, jois­sa saat­toi olla mu­ka­na usei­ta kym­me­niä kou­lu­tuk­sen jär­jes­tä­jiä. Hy­vien käy­tän­tö­jen le­vit­tä­mi­nen ta­pah­tui ver­kos­to­jen kaut­ta. Pai­no­pis­te oli toi­sel­la as­teel­la ja ai­kuis­kou­lu­tuk­ses­sa. Pe­rus­kou­lu ei ol­lut vie­lä eh­ti­nyt kun­nol­la mu­kaan, kun vii­mei­nen­kin stra­te­gi­a­kau­si päät­tyi.

Mo­nen hy­vin toi­mi­neen ver­kos­ton toi­min­ta hii­pui ra­hoi­tuk­sen lo­put­tua, mut­ta moni ver­kos­to toki toi­mii tä­nä­kin päi­vä­nä. Vaik­ka vir­tu­aa­li­kou­lua ei syn­ty­nyt, on hank­keen an­si­o­na kui­ten­kin verk­ko-ope­tuk­sen ke­hit­ty­mi­nen. Voi sa­noa, että olem­me ol­leet edel­lä­kä­vi­jöi­tä verk­ko­poh­jai­sen ope­tuk­sen käyt­töön­o­tos­sa, niin am­ma­til­li­ses­sa kou­lu­tuk­ses­sa kuin lu­ki­ois­sa­kin. Myös pe­rus­o­pe­tuk­ses­ta löy­tyy hy­viä esi­merk­ke­jä. Saa­tu­ja hy­viä ko­ke­muk­sia ver­kos­to­mai­ses­ta kehittämis- ja le­vit­tä­mis­työs­tä kan­nat­tai­si hyö­dyn­tää uu­sis­sa­kin ke­hit­tä­mis­hank­keis­sa.

Toi­nen mer­kit­tä­vä pa­nos­tus oli täy­den­nys­kou­lu­tus­oh­jel­ma OPE.FI kol­mi­ne ta­soi­neen. Vuo­teen 2006 men­nes­sä peri­aat­tees­sa kaik­ki opet­ta­jat sai­vat mah­dol­li­suu­den käy­dä läpi pe­rus­ta­son kou­lu­tuk­sen ja yli puo­let pit­kä­kes­toi­sem­man pe­da­go­gi­sen kou­lu­tuk­sen tie­to- ja vies­tin­tä­tek­nii­kan käy­tös­sä. Mer­ki­tys­tä oli myös tie­to­stra­te­gia-ajat­te­lun tuo­mi­sel­la kou­lui­hin ja kun­tiin.

Laaja-alaisten oppimisympäristöjen kehittämisen aika ja tulosten levittäminen

Vuo­des­ta 2007 läh­tien val­tio on siir­ty­nyt op­pi­mis­ym­pä­ris­tö­jen ke­hit­tä­mi­ses­sä ta­kai­sin han­ke­koh­tai­seen tu­keen. Pa­ri­na en­sim­mäi­se­nä vuon­na tu­et­tiin hy­vin mo­nen­lai­sia hank­kei­ta, mut­ta sit­ten pai­no­pis­te siir­tyi tie­to­tek­nii­kan käyt­töön ope­tuk­ses­sa. Myö­hem­min on pa­lat­tu ta­kai­sin myös lai­te­han­kin­to­jen tu­ke­mi­seen. Hank­kei­ta on ol­lut usei­ta sa­to­ja, ja nii­den jou­kos­sa on mo­nia sel­lai­sia mal­le­ja, joi­ta pys­tyt­täi­siin hyö­dyn­tä­mään muis­sa­kin kou­luis­sa. Tie­don ja­ka­mi­nen ja hank­ki­mi­nen on ai­na­kin peri­aat­tees­sa hel­pom­paa tänä päi­vä­nä kuin 1990-lu­vul­la eri­lais­ten por­taa­lien ja so­si­aa­li­sen me­di­an an­si­os­ta. Tie­toa on saa­ta­vil­la ja löy­det­tä­vis­sä. Sii­tä huo­li­mat­ta hy­vien käy­tän­tö­jen le­vit­tä­mi­ses­sä tar­vi­taan edel­leen­kin uu­sia ide­oi­ta. Mi­ten he­rä­te­tään kiin­nos­tus ha­kea tätä tie­toa? Mi­ten saa­daan kaik­ki kou­lut ja oppi­lai­tok­set mu­kaan ke­hit­tä­mis­työ­hön? Ehkä ti­lan­ne on kui­ten­kin nyt toi­sen­lai­nen. Uu­det ope­tus­suun­ni­tel­mat ja yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten säh­köis­ty­mi­nen luo­vat ai­na­kin ul­koi­sia pai­nei­ta. Muu­ten­kin mo­nis­sa kun­nis­sa ale­taan ym­mär­tää, että 2000-lu­vun op­pi­joi­den tu­lee saa­da kun­nol­li­set tie­to­tek­ni­set val­miu­det jo kou­lu­ai­ka­naan. Kou­lu­ja on­kin alet­tu va­rus­taa sen mu­kai­sik­si ja opet­ta­jien osaa­mi­seen­kin on alet­tu pa­nos­taa.

Tietotekniikan käyttö suomalaisissa kouluissa eurooppalaisesta näkökulmasta

Vuo­den 2011 lo­pul­la EU:n ko­mis­sio ti­la­si kaik­kien ai­ko­jen laa­jim­man tut­ki­muk­sen tie­to- ja vies­tin­tä­tek­nii­kan käy­tös­tä Eu­roo­pan kou­luis­sa (Survey of Schools: ICT in Education). Tut­ki­mus jul­kais­tiin ke­vääl­lä 2013. Tu­los­ten mu­kaan Suo­mi on jää­nyt tie­to- ja vies­tin­tä­tek­nii­kan ope­tus­käy­tös­sä vii­meis­ten mai­den jouk­koon ja pe­rus­o­pe­tuk­ses­sa jopa vii­mei­sek­si. Myös täy­den­nys­kou­lu­tus­ta saa­nei­den opet­ta­jien mää­rä on Eu­roo­pan al­hai­sim­pia.

Edel­lä mai­nit­tu tut­ki­mus ker­too myös, että tie­to­tek­niik­kaa hyö­dyn­tä­vien op­pi­mis­ym­pä­ris­tö­jen ke­hit­tä­mi­seen ei ole oiko­tie­tä eikä yhtä ai­no­aa kei­noa. Va­rus­te­lu­taso ei vie­lä ker­ro kou­lun edis­ty­nei­syy­des­tä tie­to- ja vies­tin­tä­tek­nii­kan käy­tös­sä. Sen si­jaan me­nes­tyk­sel­le löy­tyy mui­ta se­li­tyk­siä esi­mer­kik­si sii­tä, kuin­ka kou­lu tu­kee muil­la ta­voin tie­to- ja vies­tin­tä­tek­nii­kan käyt­töä. Täs­tä käy­te­tään tut­ki­muk­ses­sa ter­miä Digitally Supportive School. Täl­lai­seen di­gi­taa­li­seen tu­keen kuu­luu muun mu­as­sa kou­lun tie­to­stra­te­gia ja -vi­si­ot, reh­to­rin asen­teet tie­to­tek­nii­kan käyt­töä koh­taan, opet­ta­jien saa­ma täy­den­nys­kou­lu­tus, pe­da­go­gis­ten tuki­hen­ki­löi­den saa­ta­vuus, opet­ta­jien pal­kit­se­mi­nen, käy­tet­tä­vis­sä ole­vat di­gi­taa­li­set oppi­ma­te­ri­aa­lit ja tie­dot hy­vis­tä käy­tän­teis­tä. Kun nämä asi­at ovat kun­nos­sa, se nä­kyy myös op­pi­lai­den tie­to- ja vies­tin­tä­tek­nii­kan käy­tön mää­räs­sä opis­ke­lus­saan. Ne maat, jois­sa on pa­nos­tet­tu näi­hin peh­me­äm­piin te­ki­jöi­hin, pär­jää­vät pa­rem­min ver­tail­ta­es­sa, kuin­ka pal­jon op­pi­mi­ses­sa hyö­dyn­ne­tään tek­niik­kaa.

Op­pi­mis­ym­pä­ris­tö­jen ke­hit­tä­mis­hank­kei­den hy­vien käy­tän­tei­den le­vit­tä­mi­nen val­ta­kun­nal­li­ses­ti on erit­täin tär­ke­ää. Eri kou­luis­sa ja oppi­lai­tok­sis­sa teh­dyt stra­te­gi­set toi­men­pi­teet tie­to- ja vies­tin­tä­tek­nii­kan ope­tus­käy­tön edis­tä­mi­sek­si tu­le­vat ole­maan tär­ke­äs­sä roo­lis­sa, jot­ta Suo­mi tu­le­vai­suu­des­sa on maa­il­man kär­ki­mai­ta tie­to- ja vies­tin­tä­tek­nii­kan ope­tus­käy­tös­sä.

KO­KE­MUK­SET KIER­TOON – ide­oi­ta op­pi­mis­ym­pä­ris­tö­jen ke­hit­tä­mi­seenTina Hei­no (toim.), Op­paat ja käsi­kir­jat 2013:8, © Ope­tus­hal­li­tus, ISSN 1798-8969 (verk­ko­jul­kai­su), Kan­si­kuva: Mark­ku Lang, Tait­to: Edi­ta Prima Oy/Timo Päi­vä­rin­ta/PSWFolders Oy, Zine: Kon­ne­ve­den lu­kio24.11.2013