Kieltenopetus lennähti verkkoon

Suo­mes­sa olem­me aina voi­neet olla yl­pei­tä moni­puo­li­ses­ta kie­li­tai­dos­tam­me. Tuon tai­don ta­ka­na on tie­tys­ti hyvä ja kat­ta­va kiel­ten­o­pe­tus, joka tuo op­pi­laat pie­nes­tä pi­tä­en eng­lan­nin, rans­kan tai vaik­ka­pa es­pan­jan opis­ke­lun ää­rel­le. Vii­me vuo­si­na kiel­ten­o­pis­ke­lun suo­sio on kui­ten­kin las­ke­nut, ja mo­nis­sa kun­nis­sa kiel­ten­o­pe­tuk­sen moni­puo­li­suus on vaa­ras­sa ka­ven­tua. Va­paa­va­lin­tai­set kie­let ei­vät enää hou­kut­te­le op­pi­lai­ta, ja ryh­mät jää­vät usein lii­an pie­nik­si, jot­ta ope­tus­ta voi­tai­siin to­teut­taa. Ryh­mä­ko­ko­jen ala­ra­jat nou­se­vat ja yhä har­vem­pia ope­tus­ryh­miä muo­dos­te­taan. Sa­maan ai­kaan kun­nis­sa on myös et­sit­ty eri­lai­sia rat­kai­su­ja kiel­ten ope­tuk­sen jär­jes­tä­mi­seen. Esi­mer­kik­si Tu­rus­sa alet­tiin poh­tia uu­sia ope­tuk­sen jär­jes­tä­mi­sen vaih­to­eh­to­ja pe­rin­teis­ten rat­kai­su­jen rin­nal­le. Tek­no­lo­gia ja su­ju­vat verk­ko­yh­tey­det ovat­kin jo vuo­des­ta 2008 läh­tien tar­jon­neet mah­dol­li­suu­den yllä­pi­tää ja osit­tain jopa laa­jen­taa A2-valinnaiskielien ope­tus­ta.

Oppitunnille netin välityksellä

Verk­ko­ko­kous­oh­jel­mal­la saa­daan hel­pos­ti videoja ääni­yh­teys toi­siin osal­lis­tu­jiin in­ter­ne­tin kaut­ta. Ko­kous­käyt­töön suun­ni­tel­tu­ja oh­jel­mia voi­daan pie­nel­lä so­vel­ta­mi­sel­la käyt­tää myös etä­o­pe­tuk­seen.

Tu­rus­sa etä­o­pe­tuk­sen käyt­töön val­jas­tet­tiin Adobe Connect -oh­jel­ma, joka mah­dol­lis­taa mo­nia eri vuo­ro­vai­ku­tus­ta­po­ja opet­ta­jan ja op­pi­lai­den vä­lil­lä. A2-kie­li­ryh­män syn­ty­mi­sel­le ase­tet­tu mi­ni­mi­op­pi­las­mää­rä voi­daan ke­rä­tä use­as­ta kou­lus­ta; etä­tun­nil­le osal­lis­tuu­kin tyy­pil­li­ses­ti op­pi­lai­ta use­am­mas­ta eri kou­lus­ta. Pe­rus­o­pe­tus­lain vaa­ti­mus tur­val­li­ses­ta op­pi­mis­ym­pä­ris­tös­tä täy­te­tään jär­jes­tä­mäl­lä etä­oppi­lail­le kou­lu­a­vus­ta­jan val­von­ta.

Käy­tän­nös­sä etä­tun­ti ra­ken­tuu si­ten, että en­nen tun­nin al­kua, mie­lel­lään jo edel­tä­vän väli­tun­nin ai­ka­na, käyn­nis­te­tään tie­to­ko­neet. Tar­vit­ta­es­sa kou­lu­a­vus­ta­ja tu­los­taa etä­o­pet­ta­jal­ta säh­köi­ses­ti saa­man­sa mo­nis­teet op­pi­lail­le tar­peen mu­kaan. Kul­la­kin op­pi­laal­la on käy­tös­sään tie­to­ko­neen li­säk­si kuu­lo­ke­mik­ro­fo­ni ja web-ka­me­ra, jol­la kuva ja ääni vä­li­te­tään net­ti­se­lai­men kaut­ta ”etä­luok­kaan”. Vi­de­o­ku­via tu­lee nä­ky­vil­le sitä mu­kaa, kun opet­ta­ja ja op­pi­laat eri kou­luis­ta liit­ty­vät mu­kaan. Aluk­si teh­dään pie­ni ääni­tes­ti, jot­ta var­mis­te­taan, että kaik­ki kuu­le­vat ja kuu­lu­vat. Tä­män jäl­keen tun­ti ete­nee opet­ta­jan suun­ni­tel­mia myö­täil­len. Kiel­ten tun­nil­la voi­daan kuun­nel­la ää­nit­tei­tä, kat­sel­la vi­de­oi­ta sekä piir­tää ja kir­joit­taa yh­des­sä. Kes­kus­te­lu­teh­tä­vät pien­ryh­mis­sä on­nis­tu­vat myös. Koko ajan tie­to­tek­nii­kan rin­nal­la voi­daan käyt­tää ja käy­te­tään pe­rin­tei­siä vä­li­nei­tä, ku­ten oppi­kir­jo­ja ja vih­ko­ja. Tun­nin päät­ty­es­sä kir­ja­taan läk­syt ja sul­je­taan net­ti­se­lain.

Opetusmenetelmä siinä missä muutkin

Useim­mat etä­op­pi­laat ko­ke­vat vir­tu­aa­li­sen ti­lan niin omak­seen, että esi­mer­kik­si vie­rai­ta kir­jau­tu­mis­ni­miä ih­me­tel­lään ja yh­tei­ses­tä piir­to­a­lus­tas­ta pu­hu­taan kuin luo­kan lii­tu­tau­lus­ta. Kun op­pi­laat ovat fyy­si­ses­ti etääl­lä toi­sis­taan, mo­ti­voin­tiin ja ryh­mäy­ty­mi­seen on löy­det­tä­vä uu­den­lai­sia kei­no­ja. Lähi­tun­tien ta­paan näi­hin haas­tei­siin voi­daan vas­ta­ta yh­tei­sil­lä ru­tii­neil­la, lei­keil­lä ja pe­leil­lä sekä muil­la yh­tei­söl­li­syyt­tä lu­jit­ta­vil­la kei­noil­la. Etä­tun­neil­la ei yleen­sä esiin­ny kiu­saa­mis­ta, mut­ta uu­den­tyyp­pi­seen häi­rin­tään on tör­mät­ty. Vaik­ka op­pi­laat ei­vät voi hei­tel­lä ky­nil­lä ja ku­meil­la, voi­vat he esi­mer­kik­si tees­ken­nel­lä tek­ni­sis­tä sei­kois­ta ai­heu­tu­via häi­ri­öi­tä ja sot­kea tois­ten vir­tu­aa­li­sia kir­joi­tus­a­lus­to­ja. Etä­o­pe­tus op­pi­mis­ym­pä­ris­tö­nä ei eroa suu­res­ti muis­ta op­pi­mis­ym­pä­ris­töis­tä – toi­sil­le opet­ta­jil­le ja op­pi­lail­le se so­pii pa­rem­min kuin toi­sil­le. Tu­run etä­o­pet­ta­jat ovat ker­to­neet esi­mer­kik­si op­pi­lais­ta, joi­ta etä­o­pe­tus on ak­ti­voi­nut osal­lis­tu­maan lähi­o­pe­tus­ti­lan­tei­ta enem­män.

La­dun­a­vaa­jan tai­val ei aina ole help­po, ja Tu­rus­sa­kin tek­nii­kan suk­set me­ni­vät aluk­si mo­net ker­rat ris­tiin. Verk­ko­yh­tey­det, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat etä­o­pe­tuk­sen, ovat sa­mal­la myös kriit­ti­nen pul­lon­kau­la tun­nin su­ju­vuu­des­sa. Tie­to­lii­ken­teen on toi­mit­ta­va. Tie­to­ko­nei­den ja mui­den lai­tei­den toi­mi­vuus pi­tää tes­ta­ta, ja etä­o­pe­tuk­seen osal­lis­tu­vil­la tu­lee olla hy­vät lait­teet käy­tös­sään. Etä­o­pe­tuk­sen kei­noin voi­daan an­taa laa­du­kas­ta ope­tus­ta. Etä­o­pet­ta­jien työ vaa­tii myös pe­da­go­gii­kan uu­dis­ta­mis­ta ja uu­sien ope­tus­me­ne­tel­mien ke­hit­tä­mis­tä. Toi­si­naan myös kou­lun mui­den opet­ta­jien, reh­to­rin, huol­ta­jien ja myös op­pi­lai­den osaa­mis­ta tu­lee ke­hit­tää ja hei­dän asen­tei­siin­sa tu­lee vai­kut­taa li­sää­mäl­lä etä­o­pe­tus­ta kos­ke­vaa tie­toa.

Mitä tu­lok­sia Tu­rus­sa sit­ten on saa­vu­tet­tu vii­meis­ten va­jaan vii­den vuo­den ai­ka­na? Kes­kei­sin tu­los on, että tä­män­kal­tais­ta etä­o­pe­tus­ta voi­daan jär­jes­tää pe­rus­kou­lus­sa ja sen kaut­ta voi­daan tar­jo­ta laa­du­kas­ta kiel­ten­o­pe­tus­ta. Op­pi­lai­den op­pi­mis­tu­lok­set ei­vät kal­pe­ne ver­tai­lus­sa vas­taa­viin lähi­ryh­miin. Huo­mi­on­ar­vois­ta kui­ten­kin on, että etä­o­pe­tus vai­kut­taa häm­mäs­tyt­tä­vän laa­jas­ti kou­lun re­surs­sien käyt­töön, käy­tän­nön jär­jes­te­lyi­hin ja jopa koko toi­min­ta­kult­tuu­riin.

Ai­na­kaan kiel­ten­o­pe­tuk­ses­sa etä­o­pe­tus ei vält­tä­mät­tä ole sääs­tö­jä tuot­ta­va rat­kai­su. Mu­ka­na on opet­ta­ja, kou­lu­a­vus­ta­jia, tuki­hen­ki­lös­töä, lait­tei­ta ja oh­jel­mia – siis pal­jon kus­tan­nus­te­ki­jöi­tä. Ku­lu­jen vas­ta­pai­nok­si voim­me aset­taa esi­mer­kik­si op­pi­laan mah­dol­li­suu­den opis­kel­la har­vi­nais­ta vie­ras­ta kiel­tä ja sii­tä hä­nel­le koi­tu­van hyö­dyn. Se, mi­ten etä­o­pe­tuk­sen hyö­ty­jen ja hait­to­jen vaa­ka­ku­pit aset­tu­vat, riip­pu­vat mo­nis­ta asi­ois­ta. Esi­mer­kik­si ar­vois­tam­me, ja sii­tä, kuin­ka pal­jon ha­lu­am­me pa­nos­taa laa­jan kie­li­tai­don säi­lyt­tä­mi­seen tai laa­duk­kaa­seen ja moni­puo­li­seen ope­tuk­seen syr­jä­seu­duil­la? Etä­o­pe­tus tar­jo­aa poik­keuk­sel­li­sia mah­dol­li­suuk­sia, joil­la voi olla suu­ri mer­ki­tys op­pi­lai­den tu­le­vai­suu­del­le. Sa­mo­ja vä­li­nei­tä voi­daan myös käyt­tää muus­sa ope­tuk­ses­sa.

Olem­me tot­tu­neet oppi­tun­tei­hin, joil­le op­pi­laat va­el­ta­vat väli­tun­nil­ta ja opet­ta­ja opet­ta­jain­huo­nees­ta. Pul­pet­tien ko­lis­tua het­ki­sen ja pa­him­man me­lun vai­et­tua tun­ti al­kaa. Yh­teys opet­ta­jan ja op­pi­lai­den vä­lil­lä on luon­nol­li­nen ja vä­li­tön. Etä­tun­nin ru­tii­nit ovat tyys­tin eri­lai­set, mut­ta yh­teys syn­tyy yhtä kaik­ki. Tun­ti ei aina suju suun­ni­tel­man mu­kaan, ja – ku­ten ta­val­li­sel­la­kin oppi­tun­nil­la – kes­key­tyk­sil­tä ja on­gel­mil­ta väl­ty­tään har­voin, mut­ta vä­lil­lä tu­lee iha­nia yl­lä­tyk­siä. Ope­tus­me­ne­tel­män arvo ei ole­kaan sen on­gel­mis­sa, vaan lop­pu­tu­lok­sis­sa. Ja nii­tä tut­kit­ta­es­sa etä­o­pe­tus lu­nas­taa paik­kan­sa pe­rin­tei­sem­pien me­ne­tel­mien rin­nal­la.