Virtuaalista opiskelua lukiokursseilla

Vir­tu­aa­li­maa­ilma toi­mii eri sään­nöil­lä kuin oi­kea maa­il­ma, jo­ten se vaa­tii uu­sia, luo­via pe­da­go­gi­sia rat­kai­su­ja. Se, mikä toi­mii hy­vin to­del­li­ses­sa maa­il­mas­sa, saat­taa olla mah­do­ton­ta vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa, ja toi­sin päin. Second Lifessa opet­ta­jas­ta­kin tu­lee op­pi­las. Opet­ta­jan näkö­kul­mas­ta vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa toi­mi­mi­nen mer­kit­see vir­tu­aa­li­seen ym­pä­ris­töön ja sen sään­töi­hin tu­tus­tu­mis­ta, uu­sien ide­oi­den et­si­mis­tä ja tut­tu­jen asi­oi­den ajat­te­le­mis­ta uu­del­leen eri ta­val­la. Opet­ta­ja jou­tuu miet­ti­mään uu­sia ta­po­ja opet­taa. Uusi, osin tun­te­ma­ton ym­pä­ris­tö aset­taa opet­ta­jan ja opis­ke­li­jan tasa-ar­voi­seen ase­maan, jos­sa tär­kein­tä on yh­teis­työ sekä tie­don ja osaa­mi­sen ja­ka­mi­nen. Second Life on oma eri­lai­nen maa­il­man­sa, jos­sa opis­ke­li­jat ja opet­ta­jat aut­ta­vat toi­si­aan.

Sotunki-saa­ren kes­kus­au­kio

Sotungin etä­lu­ki­on opet­ta­jat päät­ti­vät läh­teä luo­maan luo­vaa ja seik­kai­luun kan­nus­ta­vaa op­pi­mis­ym­pä­ris­töä, jos­sa opis­ke­le­mi­nen oli­si mah­dol­li­sim­man ko­ke­muk­sel­lis­ta ja elä­myk­sel­lis­tä. Näin sai al­kun­sa Second Life -pal­ve­luun pe­rus­tet­tu Sotunki-saa­ri. Yh­des­sä so­vit­tiin saa­ren ra­ken­tees­ta, tee­mas­ta ja oppi­ai­nei­den ton­teis­ta. Tar­koi­tuk­se­na ei ol­lut jäl­ji­tel­lä to­del­lis­ta maa­il­maa, vaan hyö­dyn­tää vir­tu­aa­li­maa­il­man tar­jo­a­mia mah­dol­li­suuk­sia ja teh­dä sel­lais­ta, mitä to­del­li­ses­sa maa­il­mas­sa ei voi­da to­teut­taa.

Etä­lu­ki­o­lai­set opis­ke­le­vat pää­osin tie­to­ko­neen vä­li­tyk­sel­lä, lähi­o­pe­tus­ta ei juu­ri ole ja vuo­ro­vai­ku­tus opis­ke­li­joi­den vä­lil­lä voi usein jää­dä mel­ko vä­häi­sek­si. Vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa opis­ke­li­jat ovat kui­ten­kin etänä läs­nä. He voi­vat opis­kel­la yh­des­sä ja kes­kus­tel­la mui­den etä­lu­ki­o­lais­ten kans­sa. Opet­ta­ja voi pi­tää ”lähi­o­pe­tus­ta” myös isom­mal­le ryh­mäl­le. Riit­tää, kun kaik­ki avaa­vat oh­jel­man sa­maan ai­kaan ja teleporttaavat eli siir­tä­vät avatarinsa eli vir­tu­aa­li­hah­mon­sa saa­rel­le.

Opettajat oppilaina

Jo­kai­sel­le mu­kaan ha­lu­a­val­le opet­ta­jal­le tar­jo­taan kou­lu­tus­ta, jon­ka ai­ka­na he op­pi­vat avatarilla toi­mi­mi­sen pe­rus­tai­dot, et­si­mään esi­nei­tä ja paik­ko­ja, os­ta­maan, muok­kaa­maan avatarinsa vaa­te­tus­ta ja ulko­nä­köä sekä käyt­tä­mään inventoryaan eli mat­ka­lauk­ku­aan. Li­säk­si opet­ta­jat op­pi­vat ra­ken­ta­mi­sen al­kei­ta. He tu­tus­tu­vat myös mui­hin saa­riin ja opet­te­le­vat Second Life -se­lai­men toi­min­to­ja. Opet­ta­jien käyt­töön on han­kit­tu hy­vät tie­to­ko­neet, sil­lä jos ko­neen näy­tön­oh­jain ei rii­tä oh­jel­man pyö­rit­tä­mi­seen, vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa työs­ken­te­lys­tä tu­lee tus­kal­lis­ta. Kou­lu­tuk­sen jäl­keen opet­ta­jat suun­nit­te­le­vat oman to­teu­tet­ta­van op­pi­mis­ai­hi­on saa­rel­le ja ko­kei­le­vat sitä opis­ke­li­joi­den kans­sa. Li­säk­si ke­hit­tä­mis­hank­keen koor­di­naat­to­ri on jär­jes­tä­nyt opet­ta­jil­le jat­ko­kou­lu­tuk­sia ja Second Life -ret­kiä. Ret­kil­lä lii­ku­taan ym­pä­ri vir­tu­aa­li­maa­il­maa ke­rää­mäs­sä tie­toa ja ide­oi­ta sekä har­joi­tel­laan maa­il­mas­sa toi­mi­mis­ta.

Sotungin opet­ta­jia jat­ko­kou­lu­tuk­ses­sa

Opettelua ja uusia tapoja toimia

Täl­lä het­kel­lä Sotungin kah­del­le saa­rel­le on ke­hi­tet­ty yli 30 eri­lais­ta op­pi­mis­ai­hi­o­ta yh­teen­tois­ta eri oppi­ai­nee­seen. Kaik­ki op­pi­mis­ai­hi­ot ovat avoi­mia ja il­mai­sia, jo­ten kuka ta­han­sa opet­ta­ja voi tuo­da ryh­män­sä saa­ril­le ja käyt­tää ai­hi­oi­ta ope­tuk­ses­saan. Mo­net opet­ta­jat ovat saa­rien avul­la in­nos­tu­neet ko­kei­le­maan uut­ta ta­paa opet­taa.

Saa­ren käyt­tö ei ol­lut kui­ten­kaan aluk­si kai­kil­le käyt­tä­jil­le on­gel­ma­ton­ta. Koko pro­jek­tin ajan on käy­ty kes­kus­te­lu­ja kau­pun­gin tie­to­hal­lin­non kans­sa, ja tu­lok­set ovat ol­leet hy­viä. Aluk­si on­gel­ma­na oli esi­mer­kik­si se, että kau­pun­gin palo­muu­ri­a­se­tus­ten vuok­si ope­tus­ver­kon kaut­ta ei pääs­syt Second Lifeen. On­gel­ma rat­kais­tiin hank­ki­mal­la oppi­lai­tok­sel­le oma tie­to­lii­ken­ne­yh­teys. Li­säk­si osa saa­rel­le luo­duis­ta oppi­ma­te­ri­aa­leis­ta, ku­ten vi­de­ois­ta tai verk­ko­si­vuis­ta, ei nä­ky­nyt ope­tus­ver­kos­sa. Nyt tie­to­hal­lin­to on avan­nut palo­muu­ria niin, että kai­kis­ta mu­ka­na ole­vis­ta oppi­lai­tok­sis­ta pää­see saa­rel­le ja op­pi­mis­ai­hi­oi­den ma­te­ri­aa­lit nä­ky­vät hy­vin.

Opet­ta­jien ajan­käyt­tö oli aluk­si on­gel­mal­lis­ta. He työs­ken­te­li­vät jon­kin ver­ran myös il­tai­sin ja öi­sin, kos­ka kaik­ki oli uut­ta ja vir­tu­aa­li­maa­il­man sään­nöt piti op­pia. Vir­tu­aa­li­maa­il­moi­den toi­min­ta­kult­tuu­riin kuu­luu neu­vo­mi­nen ja mui­den aut­ta­mi­nen. Esi­mer­kik­si Second Lifessä saa hel­pos­ti apua muil­ta avatareilta. Kun käyt­tö­kou­lu­tus­ta ke­hi­tet­tiin, opet­ta­jat in­nos­tui­vat enem­män vir­tu­aa­li­maa­il­man käy­tös­tä ope­tuk­ses­saan. Tä­män jäl­keen opet­ta­jat ovat saa­neet kaik­ki tar­peel­li­set tie­dot koor­di­naat­to­rin jär­jes­tä­mis­sä kou­lu­tuk­sis­sa ja jat­ko­kou­lu­tuk­sis­sa työ­a­jal­laan.

Op­pi­mis­ai­hi­oi­den te­ke­mi­nen vaa­tii työ­tä ja ai­kaa. Opet­ta­jil­le pää­tet­tiin tar­jo­ta luku­vuo­des­sa nel­jä ko­ko­nais­ta työ­päi­vää, joi­den ai­ka­na he saa­vat suun­ni­tel­la omia op­pi­mis­ai­hi­oi­taan ja teh­dä nii­hin ma­te­ri­aa­le­ja. Li­säk­si etä­lu­kio on tar­jon­nut opet­ta­jil­leen mah­dol­li­suu­den osal­lis­tua nel­jäs­ti vuo­des­sa vir­tu­aa­li­työ­paja­päi­vään, jo­hon kaik­ki pro­jek­tin opet­ta­jat ko­koon­tui­vat te­ke­mään omia ai­hi­oi­taan. Sa­mal­la vaih­det­tiin tie­to­ja ja ko­ke­muk­sia. Yleen­sä vir­tu­aa­li­pa­jas­sa on tar­jol­la myös jat­ko­kou­lu­tus­ta tai Second Life -ret­kei­lyä, ja ra­ken­ta­ja­kin kut­su­taan pai­kal­le kes­kus­te­le­maan opet­ta­jien kans­sa. Tämä tuki­muo­to on ha­vait­tu toi­mi­vak­si.

Koko hank­keen ajan opet­ta­jien tu­ke­na oli koor­di­naat­to­ri-opet­ta­ja, joka hal­lit­si Second Lifen käy­tön hy­vin ja osa­si neu­voa mui­ta vir­tu­aa­li­maa­il­maan liit­ty­vis­sä ky­sy­myk­sis­sä. Yksi tär­keim­piä koor­di­naat­to­rin teh­tä­viä oli olla mu­ka­na eri oppi­ai­nei­den ai­hi­oi­den suun­nit­te­lus­sa, sil­lä hän toi­mi tulk­ki­na ra­ken­ta­jan ja opet­ta­jien vä­lil­lä. Koor­di­naat­to­ri se­lit­ti pe­da­go­gis­ta näkö­kul­maa ra­ken­ta­jal­le ja Second Lifen sään­tö­jä ja mah­dol­li­suuk­sia opet­ta­jil­le. Täl­lai­nen ”tul­kit­se­mi­nen” osoit­tau­tui hy­vin tar­peel­li­sek­si kah­den am­mat­ti­ryh­män vä­li­sis­sä neu­vot­te­luis­sa, jot­ta kaik­ki pu­hui­vat sa­mois­ta asi­ois­ta sa­moil­la ni­mil­lä ja vää­rin­kä­si­tyk­siä tuli vä­hem­män. Koor­di­naat­to­ri avus­ti opet­ta­jia suun­nit­te­lu­vai­heen li­säk­si tar­vit­ta­es­sa myös to­teu­tus­vai­hees­sa, eli ke­nen­kään ei tar­vin­nut teh­dä ai­hi­o­taan yk­sin, joll­ei itse niin ha­lun­nut. Myös ope­tus­ko­kei­lui­hin opet­ta­ja sai koor­di­naat­to­rin tu­ek­seen. Tär­kein koor­di­naat­to­rin töis­tä oli kui­ten­kin opet­ta­jien kan­nus­ta­mi­nen ja tu­ke­mi­nen.

Visuaalisia oppimispolkuja ja elämyksellistä oppimista

Etä­lu­ki­on opis­ke­li­jat ovat pää­osin ai­kui­sia, joil­la on työ­kii­rei­tä, har­ras­tuk­sia, mah­dol­li­ses­ti lap­sia, ja jot­ka käyt­tä­vät ai­kaa opis­ke­luun usein il­tai­sin tai öi­sin. Opet­ta­jien laa­ti­mat ai­hi­ot toi­mi­vat it­se­näi­ses­ti ja opis­ke­li­jat voi­vat käy­dä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa opis­ke­le­mas­sa sil­loin, kun heil­le it­sel­leen so­pii. Sotunki-saa­ril­la on äi­din­kie­len, S2-kie­len, eng­lan­nin, ruot­sin, rans­kan, bi­o­lo­gi­an, maan­tie­teen, his­to­ri­an, opinto-oh­jauk­sen, fy­sii­kan ja ke­mi­an ai­hi­oi­ta. Ai­hi­ot ovat eri­lai­sia, mut­ta suu­rim­mas­sa osas­sa käy­te­tään apu­na notecardeja eli pie­niä teks­ti­tie­dos­to­ja, ope­tus­vi­de­oi­ta tai ääni­tie­dos­to­ja, net­ti­si­vu­ja tai esi­nei­tä, joi­ta klik­kaa­mal­la opis­ke­li­ja saa chat-vies­tin ruu­dun va­sem­paan ala­kul­maan. Tie­toa et­si­tään ja kä­si­tel­lään eri ai­hi­ois­sa hie­man eri ta­val­la. Osa opet­ta­jis­ta on li­sän­nyt ai­hi­oi­hin­sa myös pe­lil­li­siä ele­ment­te­jä. Op­pi­mis­po­luis­ta ja ai­hi­ois­ta on teh­ty vi­su­aa­li­sia ja sel­lai­sia, että niis­tä voi­si op­pia ai­na­kin jo­tain jo pel­käs­tään kat­se­le­mal­la ym­pä­ril­leen.

Kiel­ten ho­tel­lis­sa voi opis­kel­la eng­lan­tia ja rans­kaa.

Kir­jal­li­suus­his­to­ri­an puna­tii­li­nen pol­ku al­kaa Olympos-vuo­rel­ta. Pol­ku on jät­ti­ko­koi­nen aika­jana, jota pit­kin opis­ke­li­ja voi kul­kea aika- ja tyy­li­kau­des­ta toi­seen. Aika­ja­nal­la on tie­to­pis­tei­tä, jois­sa on ky­sy­myk­siä ja teh­tä­viä. Tie­to­pis­teis­sä opis­ke­li­ja saa teh­tä­viä ns. notecardilla. Opis­ke­li­ja et­sii ai­hi­os­ta vas­tauk­set ky­sy­myk­siin, kir­joit­taa ne notecardiin ky­sy­mys­ten alle ja pa­laut­taa notecardin pos­ti­laa­tik­koon, jos­ta opet­ta­ja saa opis­ke­li­joi­den vas­tauk­set it­sel­leen. Jo­kai­nen tie­to­pis­te toi­mii it­se­näi­ses­ti: nii­tä voi teh­dä niin mon­ta ker­ral­laan kuin ha­lu­aa ja pa­la­ta jat­ka­maan seu­raa­va­na päi­vä­nä.

Esi­mer­kik­si kir­jal­li­suus­his­to­ri­an pol­ku si­säl­tää yh­dek­sän eri op­pi­mis­ai­hi­o­ta. Opis­ke­li­joi­den kans­sa voi­daan kä­si­tel­lä an­tii­kin Kreik­kaa (Olympos-vuo­ri), kes­ki­ai­kaa (ta­ver­na ja si­mul­taa­ni­te­at­te­ri), re­nes­sans­sia (Kesä­yön kei­ju­luo­la), va­lis­tus­ta (Robinson Crusoen au­ti­o­saa­ri), ro­man­tiik­kaa (hau­taus­maa, kryp­ta ja hul­lun tie­de­mie­hen la­bo­ra­to­rio), re­a­lis­mia (köy­hä mök­ki), mo­der­nis­mia (ma­jak­ka) ja post­mo­der­nis­mia (Tai­ka­puu).

Bi­o­lo­gi­an opis­ke­luun on ole­mas­sa usei­ta op­pi­mis­ai­hi­oi­ta, ku­ten kas­vi­huo­ne, jos­sa voi käy­dä kat­so­mas­sa ope­tus­vi­de­oi­ta ih­mi­sen bi­o­lo­gi­as­ta, ja puis­to, jos­sa on es­see­teh­tä­viä lin­nun­pön­töis­sä. Puu­ma­jas­sa voi käy­dä kat­so­mas­sa vi­de­on supi­koi­ran ruu­miin­a­vauk­ses­ta. Bi­o­lo­gi­aa voi opis­kel­la myös stu­di­os­sa, jos­sa on rii­mi­muo­toi­sia drilliharjoituksia lu­ki­on bi­o­lo­gi­an oppi­si­säl­löis­tä. Li­säk­si on juke­bok­si, jon­ka ää­rel­lä voi funkata ja salsata bi­o­lo­gi­sia oppi­si­säl­tö­jä ja lau­laa nii­tä ka­ra­o­ke­na tai tu­tus­tua tai­vaal­la lei­ju­vaan val­tai­saan DNA-rih­maan, jos­sa on teh­tä­viä ja tie­toa DNA:sta.

Opetuskokeiluista opittua: näin kannattaa aloittaa

En­nen en­sim­mäis­tä Second Life -oppi­tun­tia kan­nat­taa teh­dä hy­vät ohje­ma­te­ri­aa­lit val­miik­si. Li­säk­si opis­ke­li­ja­ryh­mien oh­jeis­tus en­nen tun­nin al­kua on tar­peel­lis­ta ja jär­ke­vää. Opis­ke­li­joil­le kan­nat­taa laa­tia mo­nis­tei­ta, jois­sa ker­ro­taan avatarin luo­mi­ses­ta, oh­jel­man la­taa­mi­ses­ta ja sii­tä, mi­ten saa­rel­le pääs­tään ja mi­ten siel­lä lii­ku­taan ja siir­ry­tään. Myös tek­niik­kaan liit­ty­viä oh­jei­ta kan­nat­taa ke­rä­tä yh­teen. Hyvä oh­jeis­tus en­nen po­lul­le siir­ty­mis­tä mer­kit­see no­pe­aa ete­ne­mis­tä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa, tur­hau­tu­mi­sen vä­he­ne­mis­tä ja pa­rem­paa opis­ke­lu­mo­ti­vaa­ti­o­ta.

Päi­vä­lu­ki­on oppi­tun­nil­la apu­o­pet­ta­ja on osoit­tau­tu­nut hyö­dyl­li­sek­si. En­sim­mäi­sel­lä Second Life -tun­nil­la so­pi­va mää­rä on noin seit­se­män opis­ke­li­jaa yhtä opet­ta­jaa koh­ti. Yleen­sä opis­ke­li­jat op­pi­vat käyt­tä­mään oh­jel­maa noin 15–20 mi­nuu­tis­sa, min­kä ai­ka­na moni tar­vit­see neu­voa. Sen jäl­keen opet­ta­jan työt kui­ten­kin vä­he­ne­vät no­pe­as­ti. Hä­nes­tä tu­lee opet­ta­jan si­jaan oh­jaa­ja, eikä hä­nel­le yleen­sä tule kii­reis­tä. Hyvä oh­jeis­tus etu­kä­teen aut­taa pal­jon. Opis­ke­li­jat mo­ti­voi­tu­vat avatarin luo­mi­seen pa­rem­min, kun opet­ta­ja hei­jas­taa Second Life -tun­tia edel­tä­väl­lä oppi­tun­nil­la net­ti­nä­ky­män val­ko­kan­kaal­le ja näyt­tää, mi­ten avatar teh­dään. Opet­ta­jan kan­nat­taa myös juu­ri en­nen oppi­tun­tia näyt­tää, mis­tä ku­vak­kees­ta Second Life -oh­jel­ma käyn­nis­tyy, mi­ten avatar siir­tyy ter­ve­tulo­kes­kuk­ses­ta Sotunki-saa­rel­le ja mis­tä opis­ke­li­ja löy­tää ky­sei­sen oppi­ai­neen ai­hi­on. Te­hok­kaak­si on ha­vait­tu se­kin, että opet­ta­ja kä­ve­lee avatarillaan ai­hi­on läpi ja näyt­tää, mis­tä löy­tyy mi­tä­kin ja mitä mis­sä­kin koh­das­sa pi­tää teh­dä. Mo­nis­teet tu­ke­vat täs­sä hy­vin opet­ta­jan näyt­tä­miä asi­oi­ta, kos­ka ai­van kaik­ki ei kui­ten­kaan jää mie­leen.

Hyvä tietää

Second Lifen omis­ta­ja Lin­den Lab ei sal­li kuin noin kym­me­nen avatarin luo­mi­sen sa­mal­ta pal­ve­li­mel­ta sa­man päi­vän ai­ka­na, eli opis­ke­li­joi­den pi­tää teh­dä avatar usein ko­to­na. Lu­ki­os­sa ei voi oppi­tun­tien ai­ka­na luo­da kuin yh­dek­sän tai kym­me­nen avataria. Alle 16-vuotias ei saa teh­dä avataria, ja ala­i­käis­ten ko­tiin tu­lee lä­het­tää ky­se­ly sii­tä, saa­ko opis­ke­li­ja teh­dä hen­ki­lö­tie­to­ja vaa­ti­van profi ilin. Opet­ta­ja voi hei­jas­taa Second Life -nä­ky­män luo­kas­sa myös val­ko­kan­kaal­le ja esi­tel­lä vir­tu­aa­li­sia op­pi­mis­ai­hi­oi­ta omal­la avatarillaan, vaik­ka koko ryh­mäl­le. Lu­ki­o­i­käi­set opis­ke­li­jat va­lit­se­vat usein avatarikseen eläin­hah­mon. Olem­me neu­vo­neet opis­ke­li­joi­ta vält­tä­mään liikennevälineavatareja eli vehiclesejä, sil­lä nii­den oh­jaa­mi­nen on vai­ke­am­paa, ne tu­le­vat hel­pos­ti ka­me­ran ja te­o­ri­a­tau­lun vä­liin ja ne saat­ta­vat jää­dä ju­miin esi­mer­kik­si oven­pie­liin. Sotunki-saa­ril­la on ”jul­ki­nen teleportteriliikenne”, eli mo­lem­mil­la saa­ril­la on iso kart­ta, jos­sa nä­ky­vät kaik­ki op­pi­mis­ai­hi­ot. Kart­taa klik­kaa­mal­la pää­see siir­ty­mään pai­kas­ta toi­seen. Hel­poin tapa tu­tus­tua saa­riin on men­nä Sotunkisaaren isoon amfi te­at­te­riin, jon­ka pyl­väis­sä on ku­vat kai­kis­ta op­pi­mis­ai­hi­ois­ta. Ku­via klik­kaa­mal­la pää­see eri ai­hi­oi­hin, ja ta­kai­sin amfi te­at­te­riin klik­kaa­mal­la mus­taa kivi­pat­sas­ta. Li­säk­si ter­ve­tulo­kyl­teis­tä saa mo­lem­mil­la saa­ril­la kli­kat­tua it­sel­leen notecardin, jos­sa on kaik­kien saar­ten koh­tei­den osoit­teet. Notecardin käyt­tö on se­kin help­poa ja no­pe­aa.

Opiskelijoiden mielipiteitä

Suu­rin osa opis­ke­li­jois­ta suh­tau­tuu hy­vin myön­tei­ses­ti vir­tu­aa­li­o­pis­ke­luun. Opis­ke­lu on yhtä ai­kaa sekä haus­kaa että te­ho­kas­ta. Opis­ke­li­jat ko­ke­vat opis­ke­lu­ti­lan­teen au­tent­ti­sek­si, kun he pys­ty­vät ole­maan esi­mer­kik­si kes­ki­ai­kai­ses­sa ta­ver­nas­sa. Opis­ke­lu ko­e­taan to­del­la eri­lai­sek­si, kun ei ole kir­jo­ja, eikä opet­ta­jan lu­en­noin­tia ja ky­sy­myk­siin vas­taa­mi­nen on help­poa. Saa­ri ym­pä­ris­tö­nä on haus­ka ja mie­len­kiin­toi­nen. Opis­ke­lu yh­des­sä ka­ve­rin kans­sa on mu­ka­vaa. Osa opis­ke­li­jois­ta on käyt­tä­nyt op­pi­mis­pol­kua myös ko­kei­siin lu­ke­mi­seen. Päi­vä­lu­ki­o­lais­ten vas­tauk­sis­sa nä­kyy aika­pula, kos­ka heil­lä on yleen­sä vä­hän oppi­tun­te­ja käy­tet­tä­väk­si tä­hän. Kom­men­teis­sa nä­kyy myös ero­ja. Se, mikä on yh­del­le help­poa, te­ho­kas­ta ja haus­kaa, on toi­sel­le vai­ke­aa, te­ho­ton­ta ja han­ka­laa. Suu­rin osa opis­ke­li­jois­ta so­peu­tuu vir­tu­aa­li­maa­il­maan mel­ko no­pe­as­ti ja naut­tii siel­lä toi­mi­mi­ses­ta, vaik­ka tek­no­lo­gi­an kans­sa on­kin vä­lil­lä on­gel­mia.

Sotunki -saa­ren au­di­to­rio

http://www.youtu.be.com/watch?v=mDF-AD9R6jo