Elämme aikaa, jossa opettajan ammattitaito on kovan paineen alla. Suuri haaste on kuuden O:n ongelma, sillä kuka ”opettaisi opettajan opettamaan oppilaita ja opiskelijoita oppimaan uusissa oppimisympäristöissä”? Maailma muuttuu koulujen ja oppilaitosten ympärillä ja oppilaat ja opiskelijat elävät sosiaalista elämää internetissä vuorokauden ympäri.
Oppilailla ja opiskelijoilla on taitoja, joita he eivät tiedä heillä olevan. 2010- luvun taidot, joita jo viime vuosikymmenen aikana määriteltiin, pitäisi siirtää opetuksen ja oppimisen arkikäyttöön. Koulun ja oppilaitoksen pitäisi olla läpinäkyvä ja opettaa taitoja tuleville yhteiskunnan jäsenille. Haasteena ovat opettajat, jotka erään arvion mukaan ”opettavat, kuten ovat oppineet itse”. Haasteeksi nouseekin se, miten oppimisympäristöt, johtajuus, opettaminen ja oppiminen saadaan hyödyntämään tämän vuosikymmenen teknologiaa.
Useissa peruskouluissa ja lukioissa kouluissa opettajat ovat kuitenkin hyödyntäneet oppilaiden ja opiskelijoiden tietoja ja taitoja jo vuosia. Tuota vertaisapua on hyödynnetty esimerkiksi oppimisen eriyttämisessä, ja se on toteutunut parija ryhmätyöskentelyssä ja muussa saadussa tuessa, kun vanhemmat ja kokeneemmat oppilaat ja opiskelijat voivat ohjata ja neuvoa nuorempiaan ja taitavammat voivat auttaa kokemattomampia. Samat opettajien osaamat didaktiset mallit toimivat erinomaisesti myös teknologian opettelussa. Niitä ei vain välttämättä ole osattu ottaa käyttöön.
Opetussuunnitelmien haasteet
Nyt voimassa olevat opetussuunnitelmat eivät ota selkeästi kantaa eivätkä sisällä teknologian opettamisen taitojen kehittymisen tavoitteita. Opettajilla ei olekaan yksiselitteistä tietoa siitä, mitä, milloin ja miten teknologiaa tulisi opettaa. Myöskään tavoiteltavia taitoja ei ole määritelty. Jo vuonna 1995 Suomen tietoyhteiskuntastrategiassa määriteltiin tieto- ja viestintätekniikan taidot kirjoitustaidon tasoisiksi kansalaistaidoiksi. Kirjoitustaidon opetuksen didaktiikka ja pedagogiikka on selvä kaikille opettajille, ja sitä harjoitellaan jokaisella tunnilla kaikissa oppiaineissa, mutta teknologian käyttö ei ole samalla tavalla joka päiväsessä oppimisessa ja opetuksessa mukana.
Esi- ja perusopetuksessa sekä lukiossa tulisi määritellä opetussuunnitelmallisesti teknologian taitojen tavoitteet luokka-asteittain, jotta oppilaiden ja opiskelijoiden taitojen kehittyminen ja taitojen harjoittelu varmistetaan kaikkien oppiaineiden tunnilla. Opettajien täytyy tietää, mitä teknologiaan liittyviä taitoja hänen tulisi omalla oppitunnillaan opettaa ja mitä välineitä ja palveluita he voivat käyttää oppimisen ja opetuksen tukena.
Opettajan kannalta tärkeintä on löytää omasta opetuksesta pieniä käytännön toteutuksia, joissa oppilaat tai opiskelijat voivat toteuttaa lopputuotteet tai muuta toimintaa teknologiaa hyödyntäen. Opettajan on usein löydettävä itse ne pienet askeleet ja konkreettiset oppimistehtävät tai työt, joissa teknologisia taitoja opetellaan ja harjoitellaan ja joita he voivat arvioida olemassa olevilla arviointikriteereillä. Muussa tapauksessa teknologian käyttö ja käytön harjoittelu on ylimääräistä työtä opettajan kannalta. Tämän suunnittelun tulisi olla yhtä normaalia kuin muukin opetuksen suunnittelu.
Opettaja tarvitsee alussa rohkeutta antaa oppilaiden tai opiskelijoiden kokeilla erilaisia vaihtoehtoja töidensä toteuttamiseen. Näiden kokeilujen avulla opettajat löytävät uusia toimintamalleja oppilas- tai opiskelijatöiden toteutuksiin ja saavat näin erilaisia käytäntöjä teknologian hyödyntämisestä opetuksessa ja oppimisessa.
Oppilaat tai opiskelijat vertaisopettajina
Oppilaat ja opiskelijat ovat toimineet opettajina tai apuopettajina kautta aikojen. Teknologian käytön hyödyntämisessä ja oppimisessa tämä malli on erittäin tehokas. Eräässä peruskoulussa, jossa on käytössä kummiluokkatoiminta alkuopetuksen oppilaiden tukena, kuudesluokkalaiset ja kakkosluokkalaiset toteuttivat pienen satukirjan. Sekä 6.-luokkalaiset että 2.-luokkalaiset tutustuivat hölmöläistarinoihin etukäteen ja sen jälkeen muodostivat kummipariryhmät, joissa oli molemmista luokista kaksi oppilasta. Nämä ryhmät keksivät yhteisen hölmöläistarinan. Kun tarina oli valmis, kuudesluokkalaiset kirjoittivat tarinan tekstinkäsittelyllä ja toisluokkalaiset piirsivät tarinaan kuvituksen. Kun teksti ja kuvitus olivat valmiita, paperilla olevat kuvat skannattiin tai kuvattiin digikameralla, kännykällä tai tabletilla ja kuvat ja teksti yhdistettiin satukirjaksi. Satukirjaa tulostettiin viisi kappaletta, yksi jokaiselle ryhmän jäsenelle ja yksi kappale, joka käytiin luovuttamassa ekaluokkaan lukemistoksi. Oppilaiden motivaatio projektissa oli aina korkealla, sillä todellisuudessa he tekivät konkreettisen tuotteen, jota sitten 1.-luokkalaiset käyttävät innolla oppiakseen lukemisen perustaitoa.
Vastaavia työskentelymalleja on hyödynnetty perusopetuksen ylemmillä vuosiluokilla Vastaavia työskentelymalleja on hyödynnetty perusopetuksen ylemmillä vuosiluokilla esimerkiksi biologian ja ympäristökasvatuksen hankkeissa sekä läpäisyaihe- teemahankkeissa. Usein näistä tuotoksista on arvioinnin lisäksi toteutettu muun muassa näyttelyjä tai teemailtoja sekä huoltajille että muille ympäröivän yhteisön jäsenille.
Toinen paljon hyödynnetty didaktinen malli on vierikoulutusmalli. Yksinkertaisimmillaan mallin voi toteuttaa siten, että opettaja opettaa yhdelle oppilaalle tai opiskelijalle taidon, jota kaikki oppilaat tai opiskelijat tulevat tarvitsemaan. Näitä ovat esimerkiksi animaation lisääminen esitykseen, videon leikkaaminen ja kuvan tai videon lisääminen. Tämän jälkeen oppilas tai opiskelija opettaa taidon seuraavalle ja opettaja seuraa, että opetus menee oikein. Sitten toiseksi opetettu oppilas tai opiskelija opettaa taidon eteenpäin ja hänet opettanut oppilas tai opiskelija seuraa, että opetus menee oikein. Näin jatketaan läpi koko luokan ja mahdollisesti rinnakkaisluokkien tai vaikka koko koulun. Taidon opetuksen nopeus riippuu käytössä olevien tietokoneiden määrästä. Jos käytössä on vain yksi laite luokassa, voidaan edetä hitaasti. Mutta mitä useampi laite on käytössä, sitä useampia vierikoulutusryhmiä voidaan toteuttaa yhtä aikaa.
Pilvipalvelujen käytön myötä oppilaat ja opiskelijat kokeilevat aktiivisesti käytettävien ohjelmistojen mahdollisuuksia ja löytävät uusia tapoja toteuttaa erilaisia toimintoja. Näitä taitoja ja toimintamalleja oppilaat ja opiskelijat mielellään opettavat toisilleen ja opettajille. Opettajan on vain rohkaistuttava kysymään: ”Miten sinä Jussi teit tuon? Voisitko neuvoa sen minulle ja muille?” Kokeneet oppilasvierikouluttajat ovat mainioita opettajien vierikouluttajia ja tukihenkilöitä näissä erityistaidoissa.
Yhä useammin oppilaat tai opiskelijat toimivat opettajien tukena sekä laiteylläpidossa että taitojen kehittämisessä. Useissa kouluissa ja oppilaitoksissa vertaisopetusta käytetään kerhotoiminnassa tai valinnaiskursseilla, esimerkiksi perusopetuksen ylimmillä vuosiluokilla tukioppilastoiminnassa. Erikseen on mainittava ne tilanteet, joissa teknologista tukea antaa oppilaskunta tai esimerkiksi oppilaiden tai opiskelijoiden osuuskunta osana yrittäjyyskasvatusta. Tämä tietenkin vaatii innostuneita opettajia ohjaamaan toimintaa.
Tulevaisuuden haasteet
Muuttuva teknologinen toimintaympäristö ja osaaminen ovat muodostuneet vaativiksi koulujen ja oppilaitosten ulkopuolella, mutta kouluissa ja oppilaitoksissa se tuntuu monen mielestä lähes ylittämättömältä haasteelta. Koulun ja oppilaitoksen työyhteisön voimavarana on sen jäsenten moniosaaminen. Opettajat voivat hyödyntää oppilaiden ja opiskelijoiden kokeilunhalua, osaamista ja taitoja oppimisprosessien toteutuksessa. Uudet toimintamallit ja välineet tulee ottaa käyttöön niissä töissä, joihin ne soveltuvat parhaiten. Esi- ja perusopetuksen ja lukion tavoitteena on antaa oppilaille ja opiskelijoille yhteiskunnassa vaadittavat kansalaistaidot. Perinteisten lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi jo alemmilla vuosiluokilla pitää opettaa myös monilukutaitoa ja taitoa hyödyntää teknologiaa ja sen tarjoamia välineitä oppilaan oppimisprosessin tukena.
Erilaiset palvelut ja ohjelmat vaativat erilaisia taitoja ja toisaalta oppilaiden ja opiskelijoiden on omaksuttava sosiaalisen median mukanaan tuomia aktiivisen osallistumisen, kuuntelemisen ja tietosuojaan ja yksityisyyteen liittyviä taitoja. Kouluissa ja oppilaitoksissa vaatimustason tulisikin nousta taitojen kehittyessä. Kyse on oppilaan ja opiskelijan kannalta pienin askelin etenemisestä siten, että taidot karttuvat tekemällä konkreettisia töitä ja toisaalta siitä, että saa hyödyntää jo olemassa olevia taitojaan opiskelussa.
On siis mietittävä, miten teknologia näkyy esi- ja perusopetuksen ja lukion toiminnassa ja eri oppiaineissa. Sen tulee tukea oppilaiden ja opiskelijoiden todellisten teknologisten taitojen kehittymistä siten, että tulevaisuudessa kaikilla lukiolaisilla on tasavertainen mahdollisuus osallistua sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin.
Linkit:
Oppimispelit ja virtuaaliset ympäristöt (OVI)
KOKEMUKSET KIERTOON – ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseenTina Heino (toim.), Oppaat ja käsikirjat 2013:8, © Opetushallitus, ISSN 1798-8969 (verkkojulkaisu), Kansikuva: Markku Lang, Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy, Zine: Konneveden lukio24.11.2013