Opettajat työskentelevät usein erittäin itsenäisesti, eivätkä siksi välttämättä aina jaa tietämystään ja asiantuntemustaan kollegoilleen. Tämä työskentelykulttuuri johtaa helposti myös siihen, että toteutettujen kehittämishankkeiden yhteydessä saatua tietämystä ja kokemuksia ei levitetä kaikille kollegoille omassa koulussa tai oppilaitoksessa tai että projektissa aikaansaadut hyvät mallit jäävät vain hankeen piirissä olevien käyttöön. Meillä on maan eri osissa opetushenkilökuntaa, joka tahoillaan painiskelee sellaisten ongelmien kanssa, jotka oikeastaan ovat yhteisiä, ja kaikki puuhaavat samankaltaisten kehittämishankkeiden parissa. Lisäämällä yhteistyötä ja tietämyksen vaihtoa saataisiin aikaan parempia tuloksia, ja kehittämistyö olisi huomattavasti tehokkaampaa kuin monin paikoin tällä hetkellä. Yhteistyön lisäämisen mahdollisuuksia olisi edistettävä kuntatason toimenpiteillä, ja niiden pitäisi kiinnostaa kuntien päättäjiä. Tiedon jakamatta jättäminen riippuu harvoin opettajien kiinnostuksen puutteesta. Usein kyse on siitä, ettei ole olemassa käytäntöä eikä mahdollisuuksia luoda foorumeita ja verkostoja tietämyksen jakamista varten.
Kokemukset vaihtoon
Kokemuksia voidaan vaihtaa oman opettajakunnan sisällä, oman kunnan sisällä tai kuntarajat ylittävän yhteistyön avulla tai valtakunnallisesti. Tärkeää on myös vaihtaa kokemuksia kansainvälisen yhteistyön avulla ja kansainvälisten verkostojen sisällä. Esimerkki kollegiaalisesta kokemustenvaihdosta ja tietämyksen jakamisesta kunnan sisällä on toteutettu Luodossa TIP-projektissa (Teknikstödd Individcentrerad Pedagogik, tekniikka-avusteinen yksilökeskeinen pedagogiikka). Kunnan sisällä on perustettu niin kutsuttu TIP-työryhmä, joka tapaa säännöllisesti. Työryhmä koostuu kunnan kaikkien koulujen opettajaedustajista. Työryhmän tehtävänä on ollut johtaa projektia ja toimia teknologian opetuskäytön innoittajana kouluissa. Jäsenet ovat osallistuneet erilaisiin koulutuksiin ja jakaneet kokemuksiaan kunnan kouluissa esimerkiksi järjestämällä jatkokoulutusta tablettien käytössä. Tiedon levittämiseen on käytetty myös sosiaalista mediaa. Kunnan kaikille opettajille on perustettu suljettu Facebookryhmä. Ryhmässä TIP-työryhmä kertoo kokemuksistaan, ja lisäksi jäsenet voivat esittää toisilleen teknologian opetuskäyttöön liittyviä kysymyksiä. Ensimmäisen vuoden kokemukset ovat osoittaneet, että TIP-työryhmän jäsenet ovat olleet Facebook-ryhmässä aktiivisimpia erilaisten vinkkien jakamisessa. Muut opettajat ovat osoittaneet kiinnostustaan lähinnä esittämällä vinkkeihin liittyviä jatkokysymyksiä. Noin 90 prosenttia kunnan opettajista on Facebookin käyttäjiä, ja osa on liittynyt Facebookiin ainoastaan osallistuakseen tähän ryhmään. Pieni vähemmistö, joka ei ole kuulunut ryhmään, on kuitenkin tuntenut olevansa hieman toiminnan ulkopuolella.
Kielirajat ylittävää yhteistyötä voidaan myös suositella. Sipoossa toteutettiin projekti Sipoon oppimisympäristöjen kehittäminen ja eriyttäminen kunnan ruotsin- ja suomenkielisten koulujen yhteistyönä. Projektissa haluttiin lisätä opettajien oppimisympäristöihin liittyvää teknistä ja pedagogista osaamista. Projekti toteutettiin eri tasoilla, ja aluksi koulutettiin hallinnoijia eri oppimisalustoille. Tämän jälkeen koulutettiin avainhenkilöitä kunnan kouluissa niin että jokaisessa koulussa oli vähintään yksi henkilö, jolla oli tarvittava tekninen osaaminen ja joka pystyi kouluttamaan omia kollegoitaan ja levittämään tietämystä omassa koulussaan. Kunnassa järjestettiin myös koulutuspäiviä, jotka olivat yhteisiä molempien kieliryhmien opetushenkilökunnalle. Projektin lopussa voitiin muun muassa todeta digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöasteen nousseen kunnan kouluissa.
Osaamisen resurssit hyötykäyttöön
Yhteistyö kansallisella tasolla aloitettiin ruotsinkielisessä koulutuksessa keväällä 2011 jolloin Opetushallituksen rahoittama koordinointiprojekti käynnistyi. Kaikkien kansallisten koordinointiprojektien tavoite oli muun muassa tukea Opetushallituksen rahoittamia oppimisympäristöhankkeita, kerätä projektin yhteydessä syntyneitä hyviä pedagogisia malleja ja menettelyjä sekä levittää tietoa niistä.
Lisäksi koordinointiprojektin tarkoituksena oli tarjota kentällä hajallaan oleville projektin toimijoille verkosto ja foorumi, joiden puitteissa he voivat tavata ja jakaa projekti kokemuksiaan. Ruotsinkielisessä koulutuksessa havaittiin pian, että kansalliselle koordinoinnille oli tarvetta. Projektin toteuttajille järjestettiin projektitapaamisia kerran lukukaudessa koordinointiprojektin koko toteutuskaudella. Tapaamisten aikana opettajat, rehtorit, koulunjohtajat sekä koulujen ATK-tukihenkilöt pääsivät kosketuksiin keskenään, sillä niissä tarjottiin mahdollisuuksia koulujen ja kuntien väliseen tietämyksen vaihtoon. Projektitapaamiset myös lisäsivät yhteistyötä kentällä, ja 49 prosenttia projektitapaamisiin osallistuneista ilmoitti niiden johtaneen yhteistyön lisääntymiseen Suomen ruotsinkielisten alueiden muiden projektitoimijoiden kanssa. Näin todettiin tutkimuksessa, joka tehtiin toukokuussa 2013.
Eri kehittämisprojekteissa syntynyt tietämys ja kehitetyt hyvät mallit ovat kunnissa usein hyödyntämätön resurssi. Oppimisympäristöjen kehittämishankkeissa ja muissa hankkeissa saatua teknistä tietämystä ja kokemuksia voitaisiin käyttää aktiivisemmin esimerkiksi kuntien omassa opettajien jatkokoulutuksessa. Kun kunta on rahoittanut kehittämisprojektin, miksei otettaisi hyötyä irti lisäresursseista ja kokemuksesta, joka projektin lopussa on olemassa omassa kunnassa?
KOKEMUKSET KIERTOON – ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseenTina Heino (toim.), Oppaat ja käsikirjat 2013:8, © Opetushallitus, ISSN 1798-8969 (verkkojulkaisu), Kansikuva: Markku Lang, Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy, Zine: Konneveden lukio24.11.2013