Ensi silmäyksellä näyttää siltä, että tämän luvun artikkeleissa käsitellään hyvinkin erilaisia aiheita ja työtapoja: opinto-ohjausta, nukketeatteria, kansainvälistä yhteistyötä, oppilaiden omien digitaalisten välineiden hyödyntämistä, verkottumista ja itseohjautuvuuden merkitystä sosiaalisen median käytössä. Näille esimerkeille on kuitenkin yhteistä se, että ne liittyvät luoviin ja yhteistyöpohjaisiin menetelmiin, joissa hyödynnetään digitaalisia työskentelytapoja ja otetaan ympäröivä maailma mukaan kouluun. Menetelmillä asetetaan sekä koulu että oppiminen suurempaan kontekstiin ja edistetään rajatonta oppimista.
Kuten luvussa kolme havainnollistetaan, rajattomaan oppimiseen on monta tietä. Joskus tarvitaan vain pieniä askelia, jotta opetuksesta ja oppimisesta saadaan innovatiivisempaa: Ilmiöpohjainen oppiminen on yhdessä esimerkeistä avannut mahdollisuuden oppimiseen kaikilla aisteilla; oppilaat maistavat, haistavat ja tunnustelevat opittavaa asiaa. QR-koodien käyttäminen soveltuu erinomaisesti liikuntatunneille, mutta yhdessä muiden oppiaineiden kanssa se voi edistää oppimisen harppaamista ulos sekä jumppasalista että oppikirjasta. Myös olemassa olevien työtapojen muuttaminen voi antaa suurta lisäarvoa. Tästä on esimerkkinä tapaus, jossa koulun yhteistyö ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa digitoitiin, mikä nyt ajan mittaan säästää sekä aikaa että ympäristöä, ilman että oppilaat jäävät ilman niitä uusia näkökulmia ja ratkaisumalleja sekä autenttisuutta, jotka ulkopuolinen asiantuntija voi antaa.
Kansainvälinen kouluyhteistyö on nykyään helpompaa kuin koskaan. Opettajilla ja kouluilla on digitaalisia mahdollisuuksia sekä löytää toisensa että käyttämällä erilaisia työkaluja luoda yhteistyöareenoita, joilla sekä opettajat että oppilaat viestivät, tekevät yhteistyötä ja kehittävät yhdessä tietoja ja taitoja. Erityisesti yhteistyöpohjaisten digitaalisten työkalujen avulla kansainvälistä yhteistyötä voidaan toteuttaa niin, että koulut käyttävät toisiaan resurssina eivätkä yleisönä. Rajatonta oppimista voidaan tietenkin toteuttaa myös yhdistämällä oppimissisältö ”oikeassa elämässä” tehtäviin matkoihin. Kuten luvussa annettu esimerkki kuitenkin osoittaa, digitaalinen työskentelytapa on tässäkin tapauksessa olennainen osa yhteistyön muotoja, kun suunnittelu, dokumentointi ja oppiminen eri maantieteellisissä ympäristöissä yhdistetään hallittavaksi kokonaisuudeksi.
Rajaton oppiminen sivuaa myös kysymystä siitä, pitäisikö koulussa hyödyntää oppilaiden omia välineitä entistä enemmän myös perusopetuksessa – antaa tietokoneelle samankaltainen rooli kuin penaalille tai oppikirjalle. Sosiaalinen media on luonteeltaan rajatonta, ja näin ollen koululla on haaste kasvattaa oppilaita itsesäätelyyn ja itsenäisyyteen verkossa rajoittamatta heidän mahdollisuuksiaan liikkumatilaan ja ilmaisuareenoihin. Koulun toimintakulttuuri ja tapa lähestyä oppimista vaikuttaa myös koulun arkkitehtonisiin ratkaisuihin. Monipuoliset työskentelytavat edellyttävät myös monipuolista oppimaisemia – esimerkiksi paikkoja, jotka on tarkoitettu yksilötyöskentelyyn, ryhmätyöskentelyyn ja vuorovaikutukseen opettajan kanssa.
Luvussa kolme käsitellään menetelmiä, jotka antavat oppilaille mahdollisuuden oppia vuorovaikutuksessa toisten kanssa monilla eri areenoilla – autenttisia oppimistilanteita ja olennaisia digitaalisia työskentelytapoja, jotka rikastuttavat oppimista sekä oppilaiden että opettajien kannalta.
KOKEMUKSET KIERTOON – ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseenTina Heino (toim.), Oppaat ja käsikirjat 2013:8, © Opetushallitus, ISSN 1798-8969 (verkkojulkaisu), Kansikuva: Markku Lang, Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy, Zine: Konneveden lukio24.11.2013