Oppimisympäristöt monipuolistuvat ja monimuotoistuvat koko ajan, ja koulujen toimintakulttuurin murroksessa erilaisten oppimisympäristöjen luonne on voimakkaassa muutoksessa. Nykyisen oppimis- ja tiedonkäsityksen mukaan opiskelussa rohkaistaan yhä enemmän yhteistoiminnallisten opiskelumenetelmien käyttöön sekä tiedon ja sisällön tuottamiseen yhdessä. Kun opiskelumenetelmät ja opiskelussa käytetty aineisto monipuolistuvat, oppimaan oppimisen taitoihin olennaisesti kuuluvan itsesäätelykyvyn kehittyminen ja kehittäminen korostuvat. Itsesäätelyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä oppilaan kykyä suunnitella, tarkastella ja arvioida omaa oppimisprosessiaan.
Nämä tekijät ovat johtaneet siihen, että mielenkiinto erilaisia oppimisympäristöjä ja niiden kehittämistä kohtaan on kasvanut. Oppimisympäristön käsitettä on ollut pakko laajentaa perinteisestä luokkahuoneen muodostamasta oppimisympäristöstä kohti moniulotteisempia ympäristöjä ja luokkahuoneessa tapahtuvasta oppimisesta kohti monipaikkaista oppimista.
Oppilaan fyysinen oppimisympäristö koostuu yhä enemmän formaaliin opetukseen ja oppimiseen tarkoitettujen tilojen lisäksi erilaisista informaaleista eli arkioppimisen paikoista ja tiloista. Arkioppimisen tiloina on perinteisesti pidetty esimerkiksi tiedekeskuksia tai työpaikkoja. Tällä hetkellä Suomessa tutkitaan mahdollisuuksia rakentaa arkioppimisen tiloja kouluihinkin. Näyttää siltä, että tulevaisuudessa nämä erityyppiset oppimisympäristöt olisivat sulautumassa ehyemmäksi ja oppilaan näkökulmasta ubiikiksi kokonaisuudeksi.
Avoimen pedagogian periaatteen mukaan oppilaiden täytyy pystyä rakentamaan ja muokkaamaan tietoa sekä yksin, ryhmässä että yhdessä opettajan kanssa. Tähän tarvitaan monipuolista ja pedagogista oppimisympäristöjen kokonaisuutta, jossa tilat tekevät mahdolliseksi käyttää erilaisia opiskelutapoja joustavasti.
Oppimisympäristöjen kokonaisuudesta voidaan käyttää termiä oppimaisema. Oppimaisema voi sisältää useita eritasoisia ja -laatuisia oppimisympäristöjä, ja se voidaan nähdä erilaisista sulautuneista tai erillisistä oppimisympäristöistä koostuviksi tarjoumiksi. Näistä tarjoumista opettaja ja oppilaat voivat valita erilaisia vaihtoehtoja opetuksen ja oppimisen tueksi. Se on alueellinen ja moniaistisesti havaittava kokonaisuus, joka havaintohetkellä ympäröi oppilasta ja mahdollistaa sekä tukee oppimista. Oppimaisemassa oppimista tapahtuu myös ilman opettajan suoranaista ohjeistusta ja tukitoimia, ja tämän vuoksi sitä onkin vaikea rajata perinteisen oppimisympäristöajattelun keinoin. Opettaja suunnittelee ja toteuttaa opetustaan oppimaiseman tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa sekä hyödyntää sitä omasta pedagogista näkökulmastaan mahdollistaen samalla oppilaiden joustavan työskentelyn.
Oppimaisema-ajattelu antaa uuden lähtökohdan ja tarkastelunäkökulman suunniteltaessa ja kehitettäessä koulun toimintakulttuuria sekä erilaisia oppimisympäristöjä. Koulun toimintakulttuuri suuntaa oppimaiseman rakentamista ja rakentumista. Toimintakulttuuri määrittelee oppilaan kokeman oppimaiseman laadun ja kokonaisvaltaisuuden asteen. Jos koulun toimintakulttuuri pohjautuu avoimeen pedagogiikkaan ja se myös toteutuu käytännössä, oppilaan kokema ja käyttämä oppimaisema on laajempi ja monipuolisempi kuin suljettuun pedagogiikkaan pohjautuvassa koulussa.
Fyysisen ympäristön kokonaissuunnittelun kannalta oppimaisema-ajattelu merkitsee sitä, että oppimisympäristöjen eri ulottuvuudet ja toimintakulttuurin asettamat vaatimukset huomioidaan kokonaisvaltaisesti tilojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Perinteinen koulurakennus, jossa tilat ovat pääasiassa luonteeltaan julkisia tai yksityisiä, ei vastaa oppimaiseman asettamiin monipuolisuuden haasteisiin. Tiloista tulee löytyä julkisen ja yksityisen tilan lisäksi tiloja, jotka mahdollistavat oppilaiden työskentelyn yksin, pareittain, pienryhmissä ja suurryhmissä monipuolisia tiedonhankinta- ja työskentelymenetelmiä käyttäen. Tällöin on mahdollista toimia sellaisessa oppimaisemassa, jossa voidaan hyödyntää erilaisten oppimisympäristöjen tarjoumia tarkoituksenmukaisella ja oppimista edistävällä tavalla.
UBIKO – Koulusolu innostavana ja oppimista tukevana pedagogisena tilana
Erityisesti perusasteen alakouluissa ns. solukoulu on noussut viime vuosikymmeninä hyvin suosituksi malliksi jäsentää tiloja koulussa. Solukoulussa ryhmien kotiluokat on järjestetty yhteisen soluaulan ympärille.
Oulun normaalikoulussa toteutettavassa UBIKO-hankkeessa tarkastellaan opettajien työskentelyä sekä oppilaiden opiskelua ja oppimisprosessia useasta eri näkökulmasta. Hankkeessa ovat mukana koulun 4. ja 5. vuosiluokkien oppilaat, opettajat sekä ohjattua harjoittelua suorittavat opiskelijat, yhteensä noin sata oppilasta, kuusi luokanopettajaa ja erityisopettaja sekä useita kymmeniä opiskelijoita.
Ubiko-hankkeen keskeisenä päämääränä on luoda sellaisia hyviä pedagogisia käytänteitä ja toimintamalleja, joiden avulla koulun toimintakulttuuria ja infrastruktuuria voidaan uudistaa. Tavoitteena on ymmärtävä, innostava ja oppilaan opiskelutaitoja kehittävä oppiminen. Hankkeeseen on kytketty nykyaikaiseen kosketusnäyttö- ja mobiiliteknologiaan perustuvat pedagogiset innovaatiot, niiden jatkokehittely ja tieteellinen tutkimus.
Oppilaita kannustetaan tietoiseen, taidokkaaseen ja inspiroivaan oppimiseen. Heidän oppimisen itsesäätelytaitojaan ja muita oppimaan oppimisen taitojaan pyritään kehittämään tukemalla oppilaita oman oppimisensa suunnittelussa, tarkkailussa ja arvioinnissa. Jokainen oppilas asettaa itselleen oppimisen päämäärät, ja lisäksi luokalla on yhteiset tavoitteet. Oppilaiden työskentelytapojen lisäksi hankkeessa kehitetään myös opettajien tiimityöskentelymalleja ja samanaikaisopetusta. Oppilaita ryhmitellään opiskeltavan aineksen mukaisesti yli luokkarajojen, ja opettajalla saattaa olla samanaikaisesti omassa ryhmässään usean eri luokan oppilaita. Tila- ja teknologiaratkaisut on suunniteltu ja toteutettu tukemaan pedagogisia päämääriä.
Infrastruktuuri työskentelyä ja oppimista tukemassa
Infrastruktuurin kehittäminen perustuu UBIKO-hankkeessa toiminnalle asetettuihin pedagogisiin tavoitteisiin. Fyysistä oppimisympäristöä on muutettu merkittävästi joustavia opetusjärjestelyjä ja oppilaskeskeistä työskentelyä tukevaksi. Teknologian osalta tämä on konkretisoitunut siinä, miten taulutietokoneita ja oppimista tukevia sovelluksia on otettu käyttöön. Käyttäjäystävällisen teknologian ansioista työskentelyn huomio kiinnittyy oppimisen kannalta keskeisiin asioihin. Erityisesti teknologiaa hyödynnetään tiedonhallintataitojen harjoittelussa, kasvotusten tapahtuvan vuorovaikutuksen rikastuttajana ja yhteisöllisen tiedonrakentelun välineenä.
Ubiko-solun tiloissa on toteutettu myös mittavat rakenteelliset muutokset. Luokkien välinen yhteinen solutila muutettiin toimivaksi osaksi oppimisympäristöjä. Merkittävimmät muutokset olivat soluaulan päätyjen sulkeminen, koko solun lattiamateriaalin vaihtaminen kokolattiamatoksi sekä kaikkien kalusteiden uusiminen. Huomattavasti parantunut akustiikka sekä muutosten mukanaan tuoma muunneltavuus tukevat erinomaisesti oppilasta aktivoivaa pedagogista toimintaa. Uudet tilat mahdollistavat monipuoliset ja helposti vaihdettavissa olevat yhteistoiminnalliset ryhmäjaot sekä luokan sisällä että luokkien kesken. Kuhunkin oppimistilanteeseen tarkoituksenmukaisimman työtavan käyttö on yksinkertaista ja joustavaa. Oppimistilanteiden muuttuvuus ja joustavuus ohjaavat oppilaita huomaamaan, millaisissa tiloissa he oppivat. Oppilaan kannalta tämä on erittäin merkittävä osa oman oppimisen kehittämistä.
”Akustoitu ympäristö mahdollistaa jopa kymmenien opiskelijoiden työskentelyn samoissa tiloissa. Ääntä on, mutta se vaimenee ihmeellisesti. Minä koen akustoinnin merkittävän tärkeäksi hyvinvoinnin muodoksi.”
Ubiko-solussa toimiva opettaja
Opettajien yhteistyön kannalta soluaulan muuttumisella tärkeäksi agoramaiseksi työskentely-ympäristöksi on ollut merkittävä vaikutus päivittäisiin kohtaamisiin. Soluaula kokoaa joukot yhteen. Tila tukee luontevaa yhteistyötä ja asiantuntijuuden jakamista arjessa. Tilan viihtyisyys ja lisääntynyt yhteistyö inspiroivat ja innostavat niin opettajia kuin oppilaitakin.
”Aamuisin solun oven avaaminen tuo uuden, voimaannuttavan tunteen. On ihanaa laittaa villasukat jalkaan ja astua pehmeälle lattialle ja nauttia siitä, ettei koko ajan kuulu kovia, kalisevia ja kalskahtavia ääniä. Seiniä ja huonekaluja on helppo liikutella tarpeen vaatiessa. Hiljaisessa tilassa äänekkäät lapset huomaavat, kuinka miellyttävää on, jos puhutaan hiljaa, ja hiljaisempienkin lasten ääni kuuluu helpommin.”
Lisätietoa:
http://oppimaisema.fi/?290&project_id=131
http://www.oulu.fi/hermes/2013/9/ubiko.html
KOKEMUKSET KIERTOON – ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseenTina Heino (toim.), Oppaat ja käsikirjat 2013:8, © Opetushallitus, ISSN 1798-8969 (verkkojulkaisu), Kansikuva: Markku Lang, Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy, Zine: Konneveden lukio24.11.2013