Sotungin etälukiossa kokeiltiin Second Life -virtuaaliympäristöä henkilökohtaisessa opinto-ohjauksessa keväällä 2010. Projektin jatkuessa oli luontevaa kehittää pienryhmissä tapahtuva ohjaus virtuaaliohjaukseksi. Samoin yleiseen ohjaukseen liittyvä informaation jakaminen toteutettiin virtuaalisesti. Second Life -virtuaaliympäristöön ryhdyttiin suunnittelemaan julkista opinto-ohjauksen tilaa, jossa voisi toteuttaa avointa pienryhmäohjausta sekä avointa keskustelua.
Suunnitelmat jalostuivat ideaksi, jossa opiskelija voisi kulkea virtuaalirannalla tutkimassa esimerkiksi jatko-opinto-ohjauksen sivustoja, käydä keskusteluja ja tehdä tiedonhakuun liittyviä tehtäviä joko yksin tai pienryhmässä. Opinto-ohjauksen rannalle rakennettiin polku, jonka varrella on perustietoa etälukiosta. Polulla on myös tyhjiä mediatauluja, joihin voi lisätä mitä tahansa internetsivuja riippuen ryhmien ja opiskelijoiden tarpeista tai kokoontumisen sisällöistä.
Rannan polku päättyy jatko-opintobaariin, jossa on auki esimerkiksi Opintoluotsin eri aloja esitteleviä sivuja. Baarin takaisella laiturilla esitellään lisäksi kansainvälisiä vaihtoehtoja esimerkiksi Maailmalle.net-sivuston avulla.
Ohjausta monin tavoin
Toteutimme ohjausta kahdella eri tavalla. Pienryhmätapaamisessa molemmat opinto-ohjaajat olivat paikalla opastamassa ja ohjeistamassa abiturientteja. Toinen tapaaminen toteutettiin henkilökohtaisena ohjauksena. Opiskelijoille lähetettiin etukäteen viesti, jossa annettiin lyhyet ohjeet siitä, miten pienryhmätapaaminen toteutetaan. Erillistä ohjetta esimerkiksi avattaren luomiseen ei enää annettu. Opiskelijoita pyydettiin muun muassa lataamaan Second Life Viewer (ohjelma, jolla Second Life toimii omalla koneella) ja testaamaan headset ja sen toimivuus. Tämän lisäksi heille kerrottiin, miten Sotungin saarille löytää pääsivulta, ja annettiin aika, jolloin he olisivat kotoaan käsin saaren keskusaukiolla etukäteisvalmistelujen mukaisesti valmiina. Headsettien avulla opinto-ohjaajat antoivat opiskelijoille alkuohjeistuksen. Opiskelijat siis osallistuivat pientyhmäohjaukseen kotoaan, opinto-ohjaajat olivat koululla.
Tapaamisen tavoitteeksi asetettiin jatko-opintoihin liittyvä tiedonhankinta ja tutustuminen oman koulutusalakiinnostuksen mukaan kahden hengen tiimeissä. Kaikilta opiskelijoilta puuttui pakollisesta opinto-ohjauksen kurssista jokin osa, joten osallistumisen avulla opiskelijat saivat suoritettua puuttuvan osan.
Opiskelijoille annettiin tehtäväksi valita itseään kiinnostava koulutusala Opintoluotsin koulutusalajaottelun joukosta. Sivu oli kaikkien osallistujien näkyvillä, ja osallistujat näkivät saman sivun kuin ohjeita antanut opinto-ohjaaja. Opintoohjaajat olivat etukäteen valmistelleet mediataulut ja luoneet niihin etherpadsivut, joissa oli tehtävänannot. Tehtävänä oli hakea tietoa valitusta koulutuksesta ja esitellä se lopuksi muille osallistujille lyhyesti, korkeintaan viidessä minuutissa. Ideana oli paitsi etsiä tietoa, myös esitellä tietoa muille ymmärrettävässä muodossa ja olla valmiina myös vastaamaan muiden kysymyksiin.
Koulutusalavalinnan jälkeen opinto-ohjaaja vei opiskelijat eri puolille rantaa eri mediataulujen äärelle ja tarkisti, että opiskelijat olivat ymmärtäneet ohjeet. Aika hakea vastauksia annettuihin tehtäviin annettiin 30 minuuttia.
Kysymykset koskivat esimerkiksi kyseiseen koulutukseen hakijoiden määrää, valintakokeita, tilastotietoja, opiskelun luonnetta ja opiskelupaikkakuntia. Opinto-ohjaajat kulkivat avattarillaan opiskelijoiden luona kyselemässä ja keskustelemassa sekä antamassa opastusta. Puolen tunnin työskentelyn jälkeen opiskelijat kokoontuivat jälleen ohjaukseen rannan mediataulujen ääreen esittelemään toisilleen koulutusohjelmansa lyhyesti. Samalla voitiin vielä täsmentää joitain yksityiskohtia. Pikaisen palautekierroksen jälkeen yksi opiskelija piti työskentelystä, koska ”tilanteessa ei ollut atk-luokan hälinää ja häiriöitä ympärillä” ja hän koki, että ”sai keskittyä paremmin itse sisältöihin”.
Opiskelijoiden kanssa oli sovittu etukäteen, että he osallistuvat vielä myös yksilöohjaukseen pienryhmätapaamisen jälkeen. Tällöin syvennettiin ensimmäisellä kerralla löytyneitä faktoja henkilökohtaiselle tasolle. Esimerkiksi erään opiskelijan kanssa työstettiin muistiota, joka häneltä oli jäänyt kesken, ja jatkettiin alaan liittyvän tiedon hakemista kahden kesken sekä samalla tarkennettiin esimerkiksi valintakokeisiin valmistautumista.
”Pääsi pois perinteisestä opiskelumetodista”
Opiskelijoilta kerättiin palaute Googlen lomaketyökalulla, mikä osoittautui käteväksi tavaksi koota sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tietoa, koska työkalu listaa vastaukset suoraan koostekartaksi, mikä helpottaa yhteenvedon tekemistä.
Opiskelijat olivat jo käyttäneet Second Lifea, joten etukäteen käytetty valmisteluaikakin oli varsin lyhyt, 10–30 minuuttia. Opiskelijoiden ennakko-odotukset vaihtelivat epäluulosta hauskaan. Ne, joilla oli jo kokemusta, odottivat valmiiksi ”helppoa ja hauskaa”. Niillä, joilla oli kyseessä ensimmäinen kerta, oli enemmän epäluuloja: ”Ajattelin, että homma lysähtää käsiin, mutta olihan se käytännöllinen tapa hoitaa tämä asia.”
Etuna ja hyötynä opiskelijat mainitsivat muun muassa sen, että opiskelija voi tehdä asioita kotiympäristössä, mikä on opiskelijan kannalta parempi vaihtoehto. Hyviin puoliin lukeutui myös se, että joidenkin opiskelijoiden on helpompi toimia netin välityksellä kuin kasvokkain. Eräs opiskelija piti myös siitä, että pääsi pois perinteisestä opiskelumetodista eli tunnilla istumisesta. Toisen opiskelijan mukaan oli hyvä, että sai apua ja henkilökohtaista avustusta kotona.
Puolet opiskelijoista suosittelisi varmasti ja puolet melko varmasti osallistumista muille abiturienteille. Hankaluuksia opiskelijat ja opinto-ohjaajat kokivat lähinnä tekniikassa.
Opinto-ohjaajan näkökulmasta pienryhmäohjauksen toteuttaminen Second Lifessa tarjosi erilaista vaihtelua perinteisiin ohjauksen toteuttamisen tapoihin. Abiturientit lähtivät ennakkoluulottomasti mukaan kokeiluun. Pienryhmäohjauksen toteutus onnistui varsin mukavasti ja oli kivaa. Opinto-ohjaajan näkökulmasta uuden valmistelu ja huolellinen miettiminen on aina työlästä: koska mitään matkittavaa, etukäteen muiden kokeilemaa ei ollut, valmistelut veivät paljon aikaa. Valmisteluihin liittyi paitsi koko jatko-opintobaarin idean sisällöllinen ja pedagoginen suunnittelu, myös sen rakennuttamisen konsultointi.
Tulevaisuuden mahdollisuudet ja haasteet
Ohjauksen käytössä Second Life toimisi erityisesti abiturienttien jatko-opintoihin liittyvässä ohjauksessa sekä pienryhminä että henkilökohtaisen ohjauksen ympäristönä. Näin varsinkin sen jälkeen, kun abiturientit ovat lukulomallaan ja jatko-opintoihin hakeminen on ajankohtaista. Myös isomman joukon yleisinfojen pitämisessä tai ”opo päivystää” -foorumina Second Life toimisi vallan mainiosti. Osa opinto-ohjauksen pakollista kurssia on täysin mahdollista suorittaa jo nyt siellä. Mikään ei estä vaikkapa yleisten jatko-opintoinfojen pitämistä julkisena.
Taivastasolla ohjaus on tarkoitettu henkilökohtaisiin ohjauskeskusteluihin ja vaatii erityisoikeudet käyttäjältä.
Tietoturvakysymyksiä ja muita tekniikan käyttöön liittyviä kysymyksiä, kuten ääni- ja kuvatiedostojen toimimista, hallinnoi tietohallinto. Koska Second Life on edelleen uusi ympäristö koulumaailmassa, emme ole välttyneet ongelmilta ja hankaluuksilta. Vantaalla on käytössään myös hallinnon verkko, jonka kautta Second Lifea ei voi käyttää. Esimerkiksi opinto-ohjaajat käyttävät muussa arkityössään hallinnon verkkoa, joten Second Lifen käyttäminen vaatii toisen tietokoneen sekä yhteyden opetusverkkoon. Vuoropuhelun tietohallinnon kanssa tuleekin olla aktiivista, kun palvelu otetaan käyttöön.
Virtuaalimaailma on äärimmäisen kiehtova ympäristö tehdä jotain uudenlaisella ja erilaisella tavalla – myös ohjauksessa. Uskon, että lähitulevaisuudessa virtuaaliset tapaamiset ovat arkipäivää. Siksi haluamme jatkossakin käyttää ja kehittää uutta tapaa aidon läsnäolon tunteella – hyödyntää virtuaaliympäristöä. Vaikka virtuaalinen läsnäolo ei korvaa aitoa kohtaamista kasvotusten, se mahdollistaa hyvän kohtaamisen ja vuoropuhelun sellaisissa olosuhteissa, joissa muutoin jäätäisiin vaikkapa vain puhelinyhteyden päähän.
KOKEMUKSET KIERTOON – ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseenTina Heino (toim.), Oppaat ja käsikirjat 2013:8, © Opetushallitus, ISSN 1798-8969 (verkkojulkaisu), Kansikuva: Markku Lang, Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy, Zine: Konneveden lukio24.11.2013