Eurooppalaiset tulevaisuustutkijat ovat esittäneet näkemyksiään koulun, opettamisen ja teknologian tulevaisuudesta. Johtopäätökset on tehty tutkimalla trendejä ja etsimällä ns. hiljaisia signaaleja meitä ympäröivästä todellisuudesta. Yhteistä näiden tutkimusten tuloksena muodostuneille skenaarioille eli tulevaisuudennäkymille on ollut se, että niissä koulun nykyisen kaltaisena instituutiona on nähty lakkaavan olemasta. European Schoolnetin koordinoima hanke Innovative Technologies for Engaging Classrooms eli ITEC otti yhdeksi tehtäväkseen kysyä eurooppalaisilta opettajilta heidän näkemyksiään tulevaisuuden koulusta. Pyrkimyksenä tässä hankkeessa on vuosien 2010–2014 aikana luoda opettajien näkemyksien pohjalta trendejä ja skenaariota siitä, minkälainen koulun, opettamisen ja teknologian tulevaisuus on.
Tehtävä aloitettiin keräämällä eri puolilla Eurooppaa syksyllä 2010 opettajien ajatuksia siitä, millaisissa ympäristöissä opettajat toivovat työskentelevänsä 4–5 vuoden päästä ja millaisia työskentelytapoja ja teknologioita he uskovat tai toivovat työskentelyssään 4–5 vuoden päästä käyttävänsä.
Nämä opettajilta kerätyt ajatukset, joita hankkeessa kutsutaan opettajien skenaarioiksi, muodostivat pohjan kehitystyölle, jota hankkeen piirissä on sittemmin tehty opetusmenetelmien ja -teknologian osalta. Pyysimme myös Suomessa opettajia kirjoittamaan ajatuksiaan aiheista. Opettajien näkemykset ovatkin olleet erittäin tärkeässä roolissa tässä Euroopan suurimmassa tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Tämä teksti pohjautuu suomalaisten opettajien tuolloin kirjoittamiin ajatuksiin.
Optimismia ja uuden opetussuunnitelman odotusta
Opettajilta kerätyistä ajatuksista nousi esiin esimerkiksi toiveita uudesta opetussuunnitelmasta, joka toisi opettajille selkeitä työkaluja teknologian pedagogiseen hyödyntämiseen. Seuraavassa otteessa opettaja kuvailee aihetta.
”Uusien opetussuunnitelman perusteiden myötä on havahduttu yhä enemmän pohtimaan teknologian opetuskäytön ja oppilaan oppimisprosessin laatua. Suuri massa alkaa tiedostaa, että loppujen lopuksi opetusteknologiakin on vain väline, jonka avulla oppilaan oppimisprosessia ja -motivaatiota voidaan oikein hyödynnettynä parantaa. Opettajakunta suhtautuu yhä kriittisemmin laitevalmistajien tarjoamaan esityspedagogiikkaan ja valtakunnallisesti on menossa useita prosessikeskeisiä opetuskokeiluja erilaisissa TVT-ympäristöissä.”
Opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen odotettiin siis antavan uusia suuntaviivoja teknologian pedagogisesti merkitykselliselle ja mielekkäälle käytölle. Muutoinkin suomalaisten opettajien odotukset teknologian kehittymiselle kytkeytyivät vahvasti toimintakulttuurin ja opetusmenetelmien kehittymiseen. Opettajat näkivät, että oppilaan tiedonhallintataitojen ja oppimisen itsesäätelytaitojen kehittymisen merkitys kasvaa. Itsesäätelytaidot koostuvat oppilaan kyvystä suunnitella, tarkkailla ja arvioida omaa toimintaansa oppimisprosessin aikana. Prosessikeskeisen työskentelyn osuuden odotettiin lisääntyvän, ja myös oppimissovellusten nähtiin kehittyvän siihen soveltuvaksi.
”… opetuksessa käytettävä teknologia on muuttunut entistä helppokäyttöisemmäksi ja halvemmaksi. Mobiilit / langattomat ratkaisut ovat yleistyneet ja ATK-luokat on otettu muuhun opetuskäyttöön. Tekniikkaa voidaan hyödyntää kaikissa koulun opetustiloissa. Laitevalmistajat tarjoavat opetuskäyttöön räätälöityjä monitoimisia päätelaitteita, joiden esikuvana voidaan pitää iPad-tyyppisiä koneita. Kannettava tietokone on jäämässä mobiiliin toimistokäyttöön, koska kevyet, edulliset, yksinkertaiset ja toimintavarmat kosketuspäätelaitteet ovat lyöneet itsensä koulukäytössä läpi.”
Positiivinen tulevaisuudenkuva käytettävän teknologian ja sitä tukevan infrastruktuurin kehityksestä tuli esille useissa opettajien näkemyksissä. Käytettävien laitteiden kehityksestä opettajat esittivät hyvin monenlaisia ajatuksia. Näille ajatuksille yhteisiä piirteitä olivat edullisuus, liikuteltavuus, langattomuus, toimintavarmuus ja helppotoimisuus. Liikuteltavuus ja langattomuus nähtiin tärkeiksi, koska opiskelun ja oppimisen uskottiin tapahtuvan yhä enemmän muualla kuin luokkahuoneessa.
”Oppiaineen vaatima välineistö on helposti saatavilla ja kytkettävissä (soveltuvin osin langattomasti) oppilaan minimonitoimilaitteeseen. Oppimateriaali on suurimmaksi osaksi digitaalista ja se on käytettävissä oppilaiden henkilökohtaisilla laitteilla. Oppilailla on käytössään digitaalinen vihko, jonka käyttöliittymänä toimii henkilökohtainen digitaalinen paperi. Digitaalinen vihko toimii langattomasti oppilaan oman mobiililaitteen, luokan tietokoneen ja interaktiivisten pintojen, koulun tietoverkon ja oppilashallinto-ohjelman kanssa. Vihkossa toimii kehittynyt käsialantunnistus, joka tukee matemaattisia merkintöjä ja oppilaan oman kirjoitustaidon kehittymistä ja mahdollistaa tekstien muokkaamisen jälkikäteen.”
Monipaikkaisen oppimisen ennakointia
Osa opettajista näki teknologian kehityksen nopeampana, osa hitaampana. Monissa näkemyksissä nousi esille erilaisten ohjelmistojen ja sovellusten rajapintojen yhteensopivuuden voimakas kehittyminen lähivuosien aikana. Sähköisten materiaalien ja muistiinpanovälineiden myötä painetun kirjallisuuden ja muun paperimateriaalin odotettiin vähenevän huomattavasti. Opettajat odottivat teknologian kehittymisen helpottavan myös oppilashallinnollisia tehtäviä, jotka koettiin kyselyhetkellä monessa tapauksessa työläiksi.
”Oleellinen osa ympäristöä on tiedon tuottamisen työkalut, joiden tulee mahdollistaa tiedon esittäminen samassa tilassa oleville tai jakaminen erilaisiin tarpeisiin. Tämän edellytyksenä on koulun tietojärjestelmien yhteen sopiminen – nettijulkaiseminen sekä omien tuotosten tuominen sähköiseen portfolioon ovat koulun arkipäivää. Oppilaan työskentely on mahdollista koulun ulkopuolelta. Koulutiloissa yhteydet toimivat langattomasti. Tämä mahdollistaa oppilaiden käyttöliittymien yhteyden eri esitysvälineisiin, tulostimiin sekä internetiin.”
Oppilaiden työskentelyssä nähtiin tärkeänä tiedon tuottaminen ja sen prosessointi. Opettajat asettivat uudelle opetussuunnitelmalle paljon odotuksia, ja työskentelyn odotettiin muuttuvan sen myötä prosessimaiseksi. Prosessissa oppilas ja opettaja laativat yhdessä tavoitteita ja tarkistavat sekä tarkentavat niitä prosessin edetessä. Opiskelu on aiempaa enemmän paikkaan sitomatonta, ja oppimistilanteisiin kytketään yhä enemmän asiantuntijoita elämän eri osaalueilta etäteknologiaa hyödyntäen.
Skenaariotyöskentelyn hyödyntäminen kehittämistyön alussa on ollut monella tavalla hyödyllinen vaihe. Opettajien skenaariot maalasivat kokonaiskuvan pedagogisesta toiminnasta, jolla on omia vaatimuksiaan muun muassa teknologialle, oppimisen tiloille, ohjelmistoille, kalusteille, oppilashallinto-ohjelmille, koulun toimintakulttuurille ja opetussuunnitelmalle. Tästä syystä hankkeessa mukana olevat yliopistot ja yritykset ovat nyt saaneet mahdollisuuden kehittää teknologioita ja ohjelmistoja aidosti pedagogisista lähtökohdista. Lisäksi eurooppalaiset opetusviranomaiset ovat saaneet arvokasta tietoa opettajien näkemyksistä ja tukea omaan kehittämistyöhönsä.
Lähteet:
Scenarios for Ambient Intelligence 2010, Ducatel, K. et al, IPTS 2001 Institute for Prospective Technological Studies (IPTS)
Scenarios for Learning-intensive Society , Ducatel, K. et al, IPTS 2008 Institute for Prospective Technological Studies (IPTS)
iTEC-hankkeessa syksyllä 2010 kirjoitetut opettajien skenaariot
KOKEMUKSET KIERTOON – ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseenTina Heino (toim.), Oppaat ja käsikirjat 2013:8, © Opetushallitus, ISSN 1798-8969 (verkkojulkaisu), Kansikuva: Markku Lang, Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy, Zine: Konneveden lukio24.11.2013