11. Pohjois-Euroopan sää

Polaaririntamalla kylmä ja lämmin ilma kohtaavat

Sääk­si kut­su­taan tro­po­sfää­rin ala­osan het­kel­li­siä olo­suh­tei­ta, jois­ta voi­daan mi­ta­ta ai­na­kin il­man läm­pö­ti­laa, pai­net­ta, kos­teut­ta, tuu­len no­peut­ta ja suun­taa, tai­vaan pil­vi­syyt­tä ja sa­teen mää­rää. Näi­tä sää­te­ki­jöi­tä mit­taa Suo­mes­sa Ilma­tie­teen lai­tos ti­he­äl­lä sää­a­se­ma­ver­kos­tol­laan. Se jul­kai­see re­aa­li­ai­kai­sia mit­taus­tu­lok­si­aan verk­ko­si­vuil­laan koh­das­sa pai­kal­lis­sää.

Pohjois-Eu­roop­pa si­jait­see lä­hel­lä poh­jois­na­paa, ete­läi­sen läm­pi­män ja poh­joi­sen kyl­män ilma­mas­san koh­taa­mis­a­lu­eil­la, po­laa­ri­rin­ta­mal­la. Po­laa­ri­rin­ta­ma on mer­kit­tä­vin tä­män alu­een sää­hän vai­kut­ta­va te­ki­jä, kos­ka sen koh­dal­la muo­dos­tuu liik­ku­via ma­ta­la­pai­nei­ta eli po­laa­ri­rin­ta­man sykloneita.

Po­laa­ri­rin­ta­mal­la eri läm­pöis­ten ilma­mas­so­jen raja aal­toi­lee joh­tu­en mm. tro­po­sfää­rin ylä­o­sas­sa pu­hal­ta­van voi­mak­kaan ka­pea-alai­sen tuu­len, suih­ku­vir­tauk­sen häi­ri­öis­tä ja suun­nan muu­tok­sis­ta.

Lisä­tie­toa suih­ku­vir­tauk­sis­ta.

Matalapaineet syntyvät polaaririntamalla

Kun kyl­mä ja läm­min ilma­mas­sa koh­taa­vat, nii­den raja­pin­nan mut­kas­sa ke­vyt läm­min ilma voi al­kaa nous­ta ras­kaam­man kyl­män il­man pääl­le. Nou­se­va ilma­vir­taus ai­heut­taa ma­ta­lam­man il­man­pai­neen maan pin­nan lä­hel­lä, mis­tä saa al­kun­sa ma­ta­la­pai­neen kes­kus. Ma­ta­la­pai­neen syn­tyyn vai­kut­ta­vat eri kor­keuk­sil­la pu­hal­ta­vien tuul­ten no­peus­erot sekä erot il­man läm­pö­ti­lois­sa, pai­nees­sa ja kos­teu­des­sa. Pohjois-Eu­roo­pan säi­hin vai­kut­ta­vat ma­ta­la­pai­neet syn­ty­vät lä­hes aina At­lan­tin val­ta­me­ren ylä­puo­lel­la.

Kos­ka ma­ta­la­pai­neen kes­kuk­ses­sa on vä­hem­män il­maa kuin ym­pä­ris­tös­sä, sii­hen al­kaa vir­ra­ta il­maa ym­pä­ril­tä tuu­le­na. Peri­aat­tees­sa tuu­li pu­hal­taa suo­raan koh­ti ma­ta­la­pai­neen kes­kus­ta, mut­ta maa­pal­lon pyö­ri­mi­ses­tä joh­tu­va coriolis-il­miö (kat­so luku 5) kään­tää tuu­lia poh­joi­sel­la pal­lon­puo­lis­kol­la oi­ke­al­le ete­ne­mis­suun­taan­sa näh­den. Täs­tä seu­raa se, että käy­tän­nös­sä tuu­let kier­tä­vät ma­ta­la­pai­neen kes­kus­ta poh­joi­sel­la pal­lon­puo­lis­kol­la vas­ta­päi­vään ja on syn­ty­nyt sää­il­miö ni­mel­tään po­laa­ri­rin­ta­man syk­lo­ni eli liik­ku­va ma­ta­la­pai­ne. Se on peri­aat­tees­sa erit­täin lie­vä ver­sio troop­pi­ses­ta pyör­re­myrs­kys­tä, joi­ta kut­su­taan troop­pi­sik­si syk­lo­neik­si tai hur­ri­kaa­neik­si. Jos­kus po­laa­ri­rin­ta­man syk­lo­ni on­kin saa­nut al­kun­sa hei­ken­ty­nees­tä troop­pi­ses­ta pyör­re­myrs­kys­tä, At­lan­til­la hur­ri­kaa­nis­ta.

Matalapaine aiheuttaa tuulista ja sateista säätä

Po­laa­ri­rin­ta­man le­veys­as­teil­la val­lit­se­vat pla­ne­taa­ri­set län­si­tuu­let lii­kut­ta­vat ma­ta­la­pai­net­ta eli syk­lo­nia, tätä pyö­ri­vää sa­to­jen kilo­met­rien laa­juis­ta sää­il­mi­ö­tä, At­lan­til­ta koh­ti itää. Käy­tän­nös­sä, kun ma­ta­la­pai­neen kes­kus ylit­tää Suo­men liik­ku­en län­nes­tä itään, tuu­len suun­ta kään­tyy esi­mer­kik­si ete­läs­tä län­nen kaut­ta poh­joi­seen.

Tuul­ten ohel­la sa­teet ovat tär­keä liik­ku­vien ma­ta­la­pai­nei­den Pohjois-Eu­roop­paan tuo­ma sää­il­miö. Liik­ku­van ma­ta­la­pai­neen syn­ty­es­sä läm­min ilma­mas­sa työn­tyy ete­läs­tä kyl­män ilma­mas­san alu­eel­le kol­mi­o­mai­se­na kie­lek­kee­nä eli sek­to­ri­na. Kie­lek­keen reu­noil­la eri läm­pöis­ten ilma­mas­so­jen raja­pin­noil­le syn­tyy sää­rin­ta­mat, läm­min ja kyl­mä rin­ta­ma.

Kun ma­ta­la­pai­ne rin­ta­mi­neen liik­kuu län­nes­tä itään, tu­lee tie­tyn paik­ka­kun­nan koh­dal­le en­sin läm­pi­män ilma­mas­san etu­reu­na eli läm­min rin­ta­ma. Sen koh­dal­la läm­min ilma nou­see loi­vas­ti ja hi­taas­ti kyl­män il­man pääl­le ja syn­tyy rin­ta­ma­sa­teil­le tyy­pil­li­siä pit­kä­kes­toi­sia heik­ko­ja sa­tei­ta, usein vain tih­ku­sa­tei­na.

Ma­ta­la­pai­neen jat­ka­es­sa lii­ket­tään läm­pi­män il­man kie­le­ke ylit­tää alu­een ja läm­pö­tila on hie­man kor­ke­am­pi kuin ym­pä­röi­väl­lä alu­eil­la. Täl­löin sää on yleen­sä pou­tai­nen ja au­rin­ko­kin voi pais­taa. Läm­pi­män ilma­mas­san kie­lek­keen taka­reu­naa kut­su­taan kyl­mäk­si rin­ta­mak­si, kos­ka sii­nä kyl­mä ilma vir­taa alu­eel­le uu­del­leen. Kyl­mäl­lä rin­ta­mal­la kyl­mä ilma pyr­kii me­ne­mään läm­pi­män il­man alle muo­dos­ta­en jyrk­kä­rin­tei­sen ra­jan ja nos­ta­en läm­min­tä il­maa jyr­käs­ti. Täl­löin syn­tyy ran­kem­pia ja ly­hyt­kes­toi­sem­pia sa­tei­ta kuin läm­pi­män rin­ta­man koh­dal­la tai sade­kuu­ro­ja.

Kos­ka kyl­mä rin­ta­ma liik­kuu no­pe­am­min kuin läm­min rin­ta­ma, se saa läm­pi­män rin­ta­man kiin­ni joi­den­kin päi­vien ku­lu­es­sa. Täl­löin rin­ta­mien vä­lis­sä ol­lut maa­han asti ulot­tu­nut läm­min ilma­mas­sa on ko­ko­naan nous­sut il­maan kyl­mem­män ilma­mas­san pääl­le ja on syn­ty­nyt okluusiorintama. Okluusiorintamaankin liit­tyy usein sa­tei­ta.

Kuva 11.1. Pohjois-Eu­roo­pan sää­hän vai­kut­ta­vat seu­raa­vat asi­at: si­jain­ti kes­ki­le­veyk­sil­lä (sä­tei­ly vi­nos­ti), me­ren lä­hei­syys ja po­laa­ri­rin­ta­mat.

Kuva 11.2. Ma­ta­la­pai­nei­ta syn­tyy Pohjois-At­lan­til­la.

Kuva 11.3. Sade­alue Is­lan­nin ete­lä­ran­ni­kol­la.

Kuva 11.4. Kyl­män ja läm­pi­män rin­ta­man vä­lil­lä läm­pi­män kie­lek­keen alu­eel­la ei sada ja au­rin­ko­kin voi nä­kyä.

Kuva 11.5. Ma­ta­la­pai­nei­den liik­ku­mi­nen.