Kokemuksellista opiskelua Sotunki-saarilla

Projektin taustaa

Syk­syl­lä 2009 Sotungin etä­lu­ki­os­sa aloi­tet­tiin Ope­tus­hal­li­tuk­sen ra­hoit­ta­ma pi­o­nee­ri­pro­jek­ti, jon­ka ni­mek­si tuli Ko­ke­muk­sel­li­sen op­pi­mi­sen uu­det ta­vat vir­tu­aa­li­sis­sa op­pi­mis­ym­pä­ris­töis­sä (ly­hy­em­min KokeVirtu-han­ke). Vir­tu­aa­li­sek­si op­pi­mis­ym­pä­ris­tök­si va­lit­tiin Lin­den Labin omis­ta­ma ja yllä­pi­tä­mä Second Lifen vir­tu­aa­li­maa­ilma (SL), jos­ta etä­lu­kio hank­ki oman saa­ren. Pro­jek­ti al­koi poh­din­nal­la sii­tä, pi­täi­si­kö saa­rel­le ko­pi­oi­da to­del­lis­ta maa­il­maa ka­tui­neen, kou­lu­ra­ken­nuk­si­neen ja luok­ka­huo­nei­neen, vai pi­täi­si­kö läh­teä te­ke­mään jo­tain ai­van uut­ta. Projektilaiset pää­tyi­vät jäl­kim­mäi­seen rat­kai­suun. Mik­si ko­pi­oi­da to­del­lis­ta maa­il­maa, kun vir­tu­aa­li­maa­ilma tar­jo­aa mo­nia mui­ta­kin mah­dol­li­suuk­sia?

Opet­ta­jat päät­ti­vät läh­teä luo­maan luo­vaa, seik­kai­luun kan­nus­ta­vaa op­pi­mis­ym­pä­ris­töä, jos­sa opis­ke­le­mi­nen oli­si mah­dol­li­sim­man ko­ke­muk­sel­lis­ta ja elä­myk­sel­lis­tä. Sotunki-saa­ren suun­nit­te­lus­sa juu­ri ko­ke­muk­sel­li­suus oli tär­keä läh­tö­koh­ta.

Etä­lu­ki­o­lai­set opis­ke­le­vat pää­osin tie­to­ko­neen vä­li­tyk­sel­lä, lähi­o­pe­tus­ta ei ole lain­kaan ja vuo­ro­vai­ku­tus opis­ke­li­joi­den vä­lil­lä usein jää mel­ko vä­häi­sek­si. Vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa voi etä­nä­kin olla läs­nä: voi opis­kel­la yh­des­sä, kes­kus­tel­la mui­den etä­lu­ki­o­lais­ten kans­sa, opet­ta­ja voi pi­tää lähi­o­pe­tus­ta isom­mal­le ryh­mäl­le. Riit­tää, kun kaik­ki avaa­vat Second Life -oh­jel­man ko­to­naan yhtä ai­kaa ja teleporttaavat avatarinsa Sotunki-saa­ril­le.

Sotunki-saa­ren kes­kus­au­kio

Rakentaminen alkaa

Saa­ren pe­rus­ta­mis­ko­kous oli syk­syl­lä 2009. Ko­kouk­ses­sa so­vit­tiin saa­ren ra­ken­tees­ta, tee­mas­ta ja oppi­ai­nei­den ton­teis­ta. Ko­kouk­ses­sa pää­tet­tiin myös hank­kia pro­jek­tiin osal­lis­tu­vien opet­ta­jien käyt­töön Second Life -kel­poi­set ko­neet. Tämä pää­tös osoit­tau­tui kul­lan­ar­voi­sek­si, sil­lä jos ko­neen näy­tön­oh­jain ei rii­tä SL:n pyö­rit­tä­mi­seen, vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa työs­ken­te­lys­tä tu­lee tus­kal­li­sen han­ka­laa.

Saa­ren ra­ken­ta­jak­si va­lit­tiin Meta­vers­tas Oy:n An­ni­ka Kes­ki­nen (ku­vas­sa hä­nen avatarinsa Yolanda Hir­vi), joka aloit­ti ra­ken­nus­työt ke­vät­tal­vel­la 2010.

Opettajat oppilaina

Second Lifessa opet­ta­jas­ta tu­lee op­pi­las. Vir­tu­aa­li­maa­ilma toi­mii eri sään­nöil­lä kuin oi­kea maa­il­ma, jo­ten se vaa­tii uu­sia, luo­via pe­da­go­gi­sia rat­kai­su­ja. Se, mikä toi­mii hy­vin to­del­li­ses­sa maa­il­mas­sa, saat­taa olla mah­do­ton­ta vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa ja toi­sin päin. Opet­ta­jan näkö­kul­mas­ta vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa toi­mi­mi­nen mer­kit­see vir­tu­aa­li­seen ym­pä­ris­töön ja sen sään­töi­hin tu­tus­tu­mis­ta, uu­sien ide­oi­den et­si­mis­tä ja tut­tu­jen asi­oi­den ajat­te­le­mis­ta uu­del­leen eri ta­val­la. Tämä on mo­nel­la­kin ta­paa hyvä asia. Opet­ta­jan am­mat­ti­tai­dol­le te­kee hy­vää, jos jou­tuu miet­ti­mään uu­sia ta­po­ja opet­taa sa­mat, mo­nes­ti tois­te­tut asi­at. Li­säk­si uusi, osin tun­te­ma­ton ym­pä­ris­tö lait­taa opet­ta­jan ja opis­ke­li­jan hy­vin tasa-ar­voi­seen ase­maan, jos­sa tär­kein­tä on kum­mal­le­kin halu aut­taa, teh­dä yh­teis­työ­tä ja ja­kaa tie­toa ja osaa­mis­ta. Second Life on oma eri­lai­nen maa­il­man­sa, jos­sa tut­ki­mus­mat­kai­li­jat aut­ta­vat toi­si­aan.

Sotungissa tar­jo­taan jo­kai­sel­le mu­kaan ha­lu­a­val­le opet­ta­jal­le tar­jol­la kol­me ope­tus­ker­taa, joi­den ai­ka­na hän op­pii toi­mi­maan avatarillaan: liik­ku­maan, is­tu­maan, len­tä­mään, teleporttaamaan, et­si­mään esi­nei­tä ja paik­ko­ja, os­ta­maan, muok­kaa­maan avatariansa vaa­te­tus­ta ja ulko­nä­köä, käyt­tä­mään inventoryaan eli mat­ka­lauk­ku­aan ja luo­maan ja muok­kaa­maan primejä, eli al­keis­pa­li­koi­ta, jois­ta kaik­ki vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa koos­tuu. Opet­ta­jat myös tu­tus­tu­vat mui­hin saa­riin ja kou­lu­saa­riin ja opet­te­le­vat Second Life -se­lai­men toi­min­to­ja. Opet­ta­jil­ta ei kui­ten­kaan odo­te­ta ra­ken­nus­tai­to­ja, vaan kai­kes­ta ra­ken­ta­mi­ses­ta vas­taa ra­ken­ta­ja. Opet­ta­jien työ­nä on ide­oi­da ja suun­ni­tel­la op­pi­mis­ai­hi­on­sa yh­des­sä ra­ken­ta­jan kans­sa, tuot­taa oppi­ma­te­ri­aa­lit ja teh­dä ope­tus­ko­kei­lut yh­des­sä opis­ke­li­joi­den kans­sa.

Opet­ta­jat myös kir­joit­ta­vat ai­hi­on luo­mi­ses­ta ja ope­tus­ko­kei­luis­ta ra­por­tin, jota vas­taan heil­le mak­se­taan työs­tä palk­kio.

Sotungin opet­ta­jia jat­ko­kou­lu­tuk­ses­sa.

Myös jat­ko­kou­lu­tus­ta on ol­lut tar­jol­la. Meta­vers­tas Oy ja pro­jek­tis­sa pi­tem­pään ol­leet opet­ta­jat ovat jär­jes­tä­neet projektilaisille jat­ko­kou­lu­tus­ta. Li­säk­si pro­jek­tin koor­di­naat­to­ri jär­jes­tää opet­ta­jil­le Second Life -ret­kiä, jois­sa lii­ku­taan ym­pä­ri vir­tu­aa­li­maa­il­maa ke­rää­mäs­sä tie­toa, ide­oi­ta ja har­joit­te­le­mas­sa Second Lifessa toi­mi­mis­ta. Ret­ket ovat yleen­sä ol­leet var­sin suo­sit­tu­ja.

Virtuaaliset kolme vuotta

Ke­vääl­lä 2010 saa­rel­le ra­ken­net­tiin op­pi­mis­ai­hi­oi­ta kol­mel­le oppi­ai­neel­le: äi­din­kie­lel­le kir­jal­li­suus­his­to­ri­an pol­ku, bi­o­lo­gi­al­le kas­vi­huo­ne ja opinto-oh­jauk­sel­le ob­ser­va­to­rio sekä tai­vas­taso, ”opinto-oh­jauk­sen tai­vas”. Mu­ka­na te­ke­mäs­sä oli vii­si etä­lu­ki­on opet­ta­jaa.

Syk­syl­lä 2010 pro­jek­tiin tuli mu­kaan kah­dek­san opet­ta­jaa li­sää. Han­kit­tiin toi­nen saa­ri, Sotunki 2, jon­ne ke­vääl­lä 2011 ra­ken­net­tiin vie­rai­den kiel­ten ho­tel­li Dolphin Bay Hotel, jos­sa voi opis­kel­la eng­lan­tia ja rans­kaa. Saa­ren ran­taan tuli opinto-oh­jauk­sen ai­hio ja jat­ko-opin­toi­hin kes­kit­ty­vä ran­ta­baa­ri. Len­to­ken­tän taak­se ra­ken­net­tiin fy­sii­kan Sä­tei­ly­tut­ki­mus­kes­kus.

Syk­syl­lä 2011 pro­jek­tiin tuli mu­kaan li­sää opet­ta­jia ja Sotunki 2 -saa­rel­le nou­si tum­man­si­ni­nen, pyö­reä Or­gaa­ni­sen ke­mi­an tut­ki­mus­kes­kus, jos­sa hyö­dyn­ne­tään vir­tu­aa­li­maa­il­man kol­mi­u­lot­tei­suut­ta. Ke­vääl­lä 2012 Sotunki 2 -saa­rel­le ra­ken­net­tiin vie­lä yksi iso ra­ken­nus, An­ders­so­nien per­heen pu­nai­nen puu­talo, jos­sa voi opis­kel­la ruot­sin kiel­tä ja kult­tuu­ria.

Pyö­re­äs­sä Or­gaa­ni­sen ke­mi­an tut­ki­mus­lai­tok­ses­sa voi pe­reh­tyä muun mu­as­sa hii­li­yh­dis­tei­siin.

Vuo­si­na 2011 ja 2012 saa­ren tai­vaal­le tuli nel­jä tai­vas­ta­soa li­sää: his­to­ri­an oppi­ai­neen tal­vi­sota-ai­hio sekä Olympos-vuo­ri, joka on äi­din­kie­len ja his­to­ri­an yh­tei­nen op­pi­mis­ai­hio. Li­säk­si Sotunki-saa­ren tai­vaal­le teh­tiin val­ta­va DNA-rih­ma, jos­sa opis­ke­li­jat voi­vat opis­kel­la dna:han liit­ty­viä asi­oi­ta. Opis­ke­li­joi­den avuk­si ra­ken­net­tiin itä­mais­tyy­li­nen tai­vas­taso ja sin­ne har­joi­tus­rata, jos­sa opis­ke­li­jat voi­vat ope­tel­la Second Lifessa tar­vit­ta­via tai­to­ja. Yh­teen­sä Sotungin kah­den vir­tu­aa­li­sen saa­ren ylä­puo­lel­la lei­juu kah­dek­san hy­vin eri­lais­ta tai­vas­ta­soa.

Ke­vää­seen 2013 men­nes­sä Sotunki-saa­ril­la on yli kol­me­kym­men­tä eri­lais­ta op­pi­mis­ai­hi­o­ta ja mu­ka­na on 11 oppi­ai­net­ta. Etä­lu­ki­on opet­ta­jis­ta noin 15 on ol­lut mu­ka­na pro­jek­tis­sa.

Kaik­ki Sotunki-saar­ten op­pi­mis­ai­hi­ot ovat avoi­mia, eli kuka ta­han­sa opet­ta­ja voi hy­vin tuo­da ryh­män­sä saa­rel­lem­me ja käyt­tää ai­hi­oi­ta ope­tuk­ses­saan il­mai­sek­si ja mi­hin ai­kaan ta­han­sa.

Ongelmia ja ratkaisuja

En­sim­mäi­si­nä pro­jek­ti­vuo­si­na emme pääs­seet ope­tus­ver­kon kaut­ta Second Lifeen kau­pun­gin palo­muu­ri­a­se­tus­ten vuok­si. On­gel­ma kier­ret­tiin hank­ki­mal­la kou­lul­le oma net­ti­yh­teys. Toi­se­na vuo­te­na on­gel­ma­na oli se, että osa Second Life -saar­ten oppi­ma­te­ri­aa­leis­ta (esi­mer­kik­si vi­de­ois­ta tai verk­ko­si­vuis­ta) ei nä­ky­nyt ope­tus­ver­kos­sa. Koko pro­jek­tin ajan on käy­ty te­ho­kas­ta di­a­lo­gia kau­pun­gin tie­to­hal­lin­non kans­sa ja tu­lok­set ovat ol­leet hy­viä: tie­to­hal­lin­to ava­si palo­muu­ria niin, että kai­kis­ta Van­taan kou­luis­ta pi­täi­si pääs­tä Second Lifeen ja op­pi­mis­ai­hi­oi­den ma­te­ri­aa­lien pi­täi­si nä­kyä hy­vin.

On­gel­ma­na oli aluk­si myös opet­ta­jien ajan­käyt­tö: hank­kees­sa en­sim­mäi­si­nä aloit­ta­neet opet­ta­jat jou­tui­vat te­ke­mään töi­tään jon­kin ver­ran ilta- ja yö­töi­nä, eten­kin aluk­si, kun kaik­ki oli uut­ta ja vir­tu­aa­li­maa­il­man sään­nöt piti op­pia. Second Lifessa saa hel­pos­ti neu­vo­ja ja apua muil­ta avatareilta, mut­ta ih­mi­set ko­koon­tu­vat vir­tu­aa­li­maa­il­maan pää­osin ilta-ai­kaan, ja mi­kä­li ha­lu­aa saa­da neu­vo­ja ja apua muil­ta SL-toi­mi­joil­ta, pai­kal­la pi­tää olla sil­loin, kun he­kin ovat. Isoh­ko osa vir­tu­aa­li­maa­il­man opeis­ta piti siis hank­kia ilta- ja yö­ai­kaan.

Yksi syy sii­hen, mik­si hank­kee­seen mu­kaan tul­lei­den opet­ta­jien mää­rä kol­min­ker­tais­tui seu­raa­vi­na vuo­si­na, on jo pel­käs­tään sii­nä­kin, että en­sim­mäi­sen vuo­den jäl­keen ke­hi­tim­me opet­ta­jien SL-kou­lu­tus­ta kol­mi­por­tai­sek­si, jot­ta ke­nen­kään ei enää tar­vin­nut et­siä tie­toa Second Lifestä il­tai­sin tai öi­sin. Opet­ta­jat sai­vat kaik­ki tar­peel­li­set tie­dot koor­di­naat­to­rin jär­jes­tä­mis­tä kou­lu­tuk­sis­ta ja jat­ko­kou­lu­tuk­sis­ta – työ­a­jal­la.

Ha­lu­sim­me yö­työn muu­ten­kin lop­pu­van ja vir­tu­aa­li­töi­den siir­ty­vän päi­vä­ai­kaan ja mie­lel­lään ai­na­kin osak­si työ­ai­kaan. Siis­pä opet­ta­jil­le pää­tet­tiin tar­jo­ta luku­vuo­des­sa nel­jä ko­ko­nais­ta työ­päi­vää, joi­den ai­ka­na saa suun­ni­tel­la omia op­pi­mis­ai­hi­oi­taan ja teh­dä nii­hin ma­te­ri­aa­le­ja. Yö­työ siir­tyi täl­lä ta­voin päi­vä­työk­si, ja myös ne opet­ta­jat, joil­la on pie­niä lap­sia tai mui­ta kii­rei­tä il­tai­sin, pää­si­vät mu­kaan pro­jek­tiin.

Aluk­si myös opet­ta­jien Second Life -ret­ket oli­vat ilta-ai­kaan. Nyt ret­ket jär­jes­te­tään yhä use­am­min päi­väs­ai­kaan, jol­loin opet­ta­jat voi­vat tul­la mu­kaan hyp­py­tun­neil­laan.

Sotunki-saarten oppimisaihioita

Sotunki-saa­ril­la on äi­din­kie­len, S2:n, eng­lan­nin, ruot­sin, rans­kan, bi­o­lo­gi­an, maan­tie­teen, his­to­ri­an, opinto-oh­jauk­sen, fy­sii­kan ja ke­mi­an ai­hi­oi­ta. Ai­hi­ot ovat eri­lai­sia, mut­ta suu­rim­mas­sa osas­sa käy­te­tään apu­na notecardeja, ope­tus­vi­de­oi­ta tai ääni­tie­dos­to­ja, net­ti­si­vu­ja tai esi­nei­tä, joi­ta klik­kaa­mal­la opis­ke­li­ja saa chat-vies­tin ruu­dun va­sem­paan ala­kul­maan. Tie­don et­si­mi­nen ja kä­sit­te­le­mi­nen teh­dään eri ai­hi­ois­sa hie­man eri ta­val­la. Osa opet­ta­jis­ta on li­sän­nyt ai­hi­oi­hin­sa myös pe­lil­li­siä ele­ment­te­jä.

Etä­lu­ki­on opis­ke­li­jat ovat pää­osin ai­kui­sia, joil­la on työ­kii­rei­tä, lap­sia ja opis­ke­luun käy­te­tään ai­kaa usein il­tai­sin tai öi­sin. Opet­ta­jien laa­ti­mat Second Life -ai­hi­ot toi­mi­vat it­se­näi­ses­ti, il­man opet­ta­jaa. Opis­ke­li­jat voi­vat käy­dä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa opis­ke­le­mas­sa sil­loin, kun heil­le it­sel­leen so­pii.

 1.1.     Äidinkielen kirjallisuushistorian polku

Kir­jal­li­suus­his­to­ri­an puna­tii­li­nen pol­ku al­kaa Olympos-vuo­rel­ta ja kier­tää Sotunki-saa­ren ym­pä­ri. Pol­ku on jät­ti­ko­koi­nen aika­jana, jota pit­kin opis­ke­li­ja voi kul­kea aika- ja tyy­li­kau­des­ta toi­seen. Aika­ja­nas­sa on yh­dek­sän tie­to­pis­tet­tä, jos­sa on ky­sy­myk­siä ja teh­tä­viä. Jo­kai­ses­sa näis­tä tie­to­pis­teis­tä on ome­na, jota klik­kaa­mal­la opis­ke­li­ja saa notecardilla teh­tä­vät. Opis­ke­li­ja et­sii ai­hi­os­ta vas­tauk­set ky­sy­myk­siin, kir­joit­taa ne notecardiin ky­sy­mys­ten alle ja pa­laut­taa notecardin sit­ten pu­nai­seen pos­ti­laa­tik­koon, jos­ta opet­ta­ja saa opis­ke­li­joi­den vas­tauk­set it­sel­leen. Jo­kai­nen tie­to­pis­te toi­mii it­se­näi­ses­ti: nii­tä voi teh­dä niin mon­ta ker­ral­laan kuin ha­lu­aa ja pa­la­ta jat­ka­maan seu­raa­va­na päi­vä­nä.

Kir­jal­li­suus­his­to­ri­an pol­ku si­säl­tää yh­dek­sän eri op­pi­mis­ai­hi­o­ta:

• an­tii­kin Kreik­ka (Olympos-vuo­ri)
• kes­ki­aika (ta­ver­na ja si­mul­taa­ni­te­at­te­ri)
• re­nes­sans­si (Kesä­yön kei­ju­luo­la)
• va­lis­tus (Robinson Crusoen au­ti­o­saa­ri)
• ro­man­tiik­ka (hau­taus­maa, kryp­ta ja hul­lun tie­de­mie­hen la­bo­ra­to­rio)
• re­a­lis­mi (köy­hä mök­ki)
• mo­der­nis­mi (ma­jak­ka)
• post­mo­der­nis­mi (Tai­ka­puu)

1.2.     Biologia ja maantiede

Bi­o­lo­gi­al­la on usei­ta op­pi­mis­ai­hi­oi­ta. Niis­tä tär­keim­mät ovat:

• Kas­vi­huo­ne, jos­sa voi käy­dä mm. kat­so­mas­sa ope­tus­vi­de­oi­ta ih­mi­sen bi­o­lo­gi­as­ta.
• Puis­to, jos­sa on mm. es­see­teh­tä­viä lin­nun­pön­töis­sä ja puu­ma­jas­sa voi käy­dä kat­so­mas­sa vi­de­on supi­koi­ran ruu­miin­a­vauk­ses­ta.
• Bi­o­lo­gi­an luok­ka (valo­ku­vaa­mal­la to­teu­tet­tu pal­lo­pa­no­raa­ma Sotungin lu­ki­on bi­o­lo­gi­an luo­kas­ta, ta­paa­mis­paik­ka opis­ke­li­joil­le)
• Bi­o­lo­gi­an kie­li­stu­dio, jos­sa on rii­mi­muo­toi­sia drilliharjoituksia lu­ki­on bi­o­lo­gi­an oppi­si­säl­löis­tä. Li­säk­si alu­eel­la on juke­bok­si, jon­ka ää­rel­lä voi funkata ja salsata bi­o­lo­gi­sia oppi­si­säl­tö­jä ja lau­laa nii­tä ka­ra­o­ke­na.
• Tai­vaal­la lei­ju­va val­tai­sa DNA-rih­ma, jos­sa on teh­tä­viä ja tie­toa DNA:sta.

1.3.     Historia

His­to­ri­al­la on kak­si op­pi­mis­ai­hi­o­ta: tal­vi­sota ja Olympos-vuo­ri. Tal­vi­sota-ai­hi­os­sa on kol­me lu­men peit­tä­mää kor­sua:

• Ase­kor­su, jos­sa esi­tel­lään ja ver­tail­laan suo­ma­lais­ten ja ve­nä­läis­ten aseis­tus­ta.
• Po­li­tiik­ka­kor­su, jos­sa kä­si­tel­lään tal­vi­so­dan syt­ty­mi­sen syi­tä, so­dan kul­kua ja po­liit­ti­sia ulot­tu­vuuk­sia.
• Ko­ke­mus­kor­su, jos­sa ker­ro­taan, mil­lais­ta so­dan ai­ka­na oli elää. Siel­lä voi kuun­nel­la van­ho­ja ra­dio-oh­jel­mia, lu­kea van­ho­ja leh­tiä ja tu­tus­tua rin­ta­mal­ta ko­tiin lä­he­tet­tyi­hin kir­jei­siin.

Opis­ke­li­ja me­nee tal­vi­sota-ai­hi­oon joko sota­kir­jeen­vaih­ta­ja­na tai va­koo­ja­na ja yrit­tää ot­taa sel­vil­le suo­ma­lais­ten me­nes­tyk­sen syi­tä.

Olympos-vuo­rel­la voi tu­tus­tua an­tii­kin Krei­kan ju­ma­liin ja his­to­ri­aan. Olympos-vuo­ri on yh­tei­nen ai­hio äi­din­kie­len kans­sa. Aine­ra­jo­jen ylit­tä­mi­nen tun­tui hy­vin luon­te­val­ta an­tii­kin Krei­kan koh­dal­la. Olympokselta opis­ke­li­ja voi myös hank­kia it­sel­leen iki­oman an­tii­kin ai­kai­sen asun en­nen kuin läh­tee tu­tus­tu­maan ju­mal­ten ko­tiin.

1.4.     Opinto-ohjaus

Opinto-oh­jauk­sel­la on kol­me ai­hi­o­ta:

• ”Oh­jauk­sen tai­vas”. Tai­vas­taso, joka on ra­ken­net­tu niin kor­ke­al­le, että ää­net ei­vät kuu­lu maan pääl­le. Opinto-oh­jaa­ja voi käy­dä oh­jat­ta­van kans­sa luot­ta­muk­sel­li­sia kes­kus­te­lu­ja ja kir­joit­taa yh­tei­sel­le EtherPad-tie­dos­tol­le opis­ke­lu­suun­ni­tel­maa. Kaik­ki pin­nat voi­vat toi­mia SL:ssa net­ti­si­vui­na.
• Opinto-oh­jauk­sen ran­ta, jota käy­te­tään lu­ki­o­ai­kai­seen opinto-oh­jauk­seen.
• Jat­ko-opin­to­baa­ri, jos­sa opis­ke­li­ja voi tu­tus­tua net­ti­si­vu­jen kaut­ta eri am­mat­tei­hin ja sii­hen, mil­lais­ta kou­lu­tus­ta nii­hin vaa­di­taan.

1.5.     Dolphin Bay Hotel

Sotunki 2 -saa­rel­la on Dolphin Bay Hotel, jos­sa voi opis­kel­la eng­lan­tia ja rans­kaa. Ho­tel­lis­sa on muun mu­as­sa seu­raa­vat ai­hi­ot:

• Au­las­sa voi kes­kus­tel­la eng­lan­nik­si ro­bo­tin kans­sa (ch eck in -kes­kus­te­lu)
• Activity Center. Opis­ke­li­jat teleporttaavat avatarinsa ur­hei­lu­saa­ril­le, ko­kei­le­vat eri­lai­sia ur­hei­lu­la­je­ja ja kir­joit­ta­vat ko­ke­muk­sis­taan eng­lan­nik­si blo­gin (Blogger).
• Travel Fair -mat­kai­lu­mes­sut. Opis­ke­li­jat vie­rai­le­vat kuu­lui­sis­sa pai­kois­sa SL:ssä (esim. Kii­nan muu­ril­la tai New Yor­kis­sa), ot­ta­vat ku­via ja pi­tä­vät ku­vien avul­la suul­li­sen esi­tel­män mat­kas­taan eng­lan­nik­si.
• Luo­van kir­joi­tuk­sen har­joi­tuk­sia: Ylä­ker­ran ho­tel­li­huo­neis­sa on asu­nut ou­toa vä­keä. Opis­ke­li­ja va­lit­see yh­den huo­neen, tu­tus­tuu sii­hen ja kir­joit­taa ta­ri­nan sii­tä, kuka huo­nees­sa on asu­nut.
• Baa­ri: kes­kus­te­lu­har­joi­tuk­sia.
• Ra­vin­to­la: kes­kus­te­le rans­kak­si tar­joi­li­jan kans­sa ja tu­tus­tu rans­kan­kie­li­seen ruo­ka­lis­taan.

1.6.     Ruotsin kieli: Välkommen till Anderssons!

Pu­nai­ses­sa puu­ta­los­sa opis­ke­li­ja tu­tus­tuu ruot­sin kie­leen ja kult­tuu­riin An­ders­so­nin per­heen kaut­ta. Eri huo­neis­sa on lu­ki­on pa­kol­lis­ten ruot­sin kurs­sien si­säl­lös­tä har­joi­tuk­sia. An­ders­so­nien ko­to­na voi mm.

• teh­dä lu­e­tun ja kuul­lun ym­mär­tä­mi­sen har­joi­tuk­sia
• har­joi­tel­la ruo­ka-, sukulais-, har­ras­te- ja am­mat­ti­sa­nas­toa
• pe­reh­tyä ruot­sa­lai­seen kult­tuu­riin
• opis­kel­la kie­li­op­pia
• tu­tus­tua poh­jois­mai­seen kir­jal­li­suu­teen, eten­kin dek­ka­rei­hin, ja roh­keim­mat voi­vat myös al­kaa rat­kais­ta ta­los­sa ta­pah­tu­nut­ta mur­ha­mys­tee­riä…

1.7.     Orgaanisen kemian tutkimuskeskus

Ke­mi­an op­pi­mis­ai­hi­os­sa opis­kel­laan or­gaa­nis­ta ke­mi­aa.

Ai­hi­os­sa on hyö­dyn­net­ty vir­tu­aa­li­maa­il­man kol­mi­u­lot­tei­suut­ta. Opis­ke­li­jan pi­tää esi­mer­kik­si tun­nis­taa eri­lai­sia hii­li­yh­dis­tei­tä. Ai­hi­on sisä­pi­hal­la on li­sää tie­toa ja har­joi­tuk­sia hii­li­ve­dyis­tä ja muis­ta yh­dis­teis­tä. Ai­hi­os­sa on vah­va pe­lil­li­nen lei­ma ja opis­ke­li­jat in­nos­tu­vat usein kil­pai­le­maan pis­teis­tä.

1.8.     Säteilytutkimuskeskus

Fy­sii­kan sä­tei­ly­tut­ki­mus­kes­kuk­ses­sa tu­tus­tu­taan muun mu­as­sa eri­lai­siin sä­tei­ly­läh­tei­siin, ato­min ra­ken­tee­seen, ydin­re­ak­ti­oon ja sä­tei­lyn vai­me­ne­mi­seen.

Ai­hi­on te­os­sa yh­teis­työ­kump­pa­ni­na on ol­lut TAT (Ta­lou­del­li­nen tie­do­tus­toi­mis­to).

Opis­ke­li­ja saa it­sel­leen gei­ger­mit­ta­rin, jol­la hän voi mi­ta­ta eri sä­tei­ly­läh­tei­tä. Ai­hi­oon kuu­luu myös tai­vas­taso, jos­sa opis­ke­li­ja voi ke­rä­tä pis­tei­tä vas­taa­mal­la oi­kein mm. ato­mei­hin ja ydin­voi­maan liit­ty­viin ky­sy­myk­siin.

Rooleja ja toimintavaltaa

Yksi tär­keim­piä asi­oi­ta Second Lifessa ovat saa­ren oma Admin-ryh­mä ja sen roo­li­tuk­set. Admin-ryh­mään kuu­lu­mi­nen on tär­ke­ää, mi­kä­li ha­lu­aa saa­da oi­keu­den ra­ken­taa saa­rel­la jo­tain ja ni­me­tä saa­ren avatarinsa koti­pai­kak­si. Jos joku ei kuu­lu Admin-ryh­mään, hä­nel­lä ei myös­kään ole saa­rel­la kuin vie­rai­li­jan oi­keu­det.

Sotunki-saa­rel­la Admin-ryh­mään kuu­lu­vat vain etä­lu­ki­on opet­ta­jat ja opis­ke­li­jat.

Admin-ryh­män roo­lit ovat Sotungissa seu­raa­vat:

• Builder – ra­ken­ta­ja
• Owner – saa­ren omis­ta­ja
• Admin – saa­ren hallinnoitsija
• Officer – saa­ren toi­mi­ja
• Guest – vie­ras
• Sotunkilainen – Roo­li, jon­ka loim­me yh­des­sä ra­ken­ta­jan kans­sa opet­ta­jil­le ja opis­ke­li­joil­le.

Admin-ryh­män roo­lit ovat tär­kei­tä, sil­lä nii­hin liit­ty­vät kaik­ki saa­ren käyt­tä­mi­sen oi­keu­det: Ownerilla ja Adminilla on esi­mer­kik­si oi­keus myy­dä saa­ri, pois­taa mui­den luo­mia esi­nei­tä ja lait­taa tont­ti­ra­jat ha­lun­sa mu­kaan uu­sik­si. Admin-roo­lia ei Sotungissa ole kuin ra­ken­ta­jal­la, it-tu­el­la ja pro­jek­tin koor­di­naat­to­ril­la eikä sitä an­ne­ta muil­le.

Myös Officer-roo­li on Sotungissa an­net­tu pit­kän har­kin­nan jäl­keen vain kah­del­le hy­vin pit­kään pro­jek­tis­sa mu­ka­na ol­leel­le opet­ta­jal­le: Officer voi ni­mit­täin ha­lu­tes­saan vaik­ka upot­taa koko saa­ren ja tu­ho­ta mui­ta­kin esi­nei­tä kuin omi­aan. Suu­rin osa opet­ta­jis­ta ei ole edes ha­lun­nut Officeria, sil­lä yh­del­lä vää­rin osu­neel­la klik­kauk­sel­la saa va­hin­gos­sa ai­kaan lii­an pal­jon tu­hoa.

Huo­ma­sim­me jo var­hain, että tar­vit­sim­me opet­ta­jil­le ja opis­ke­li­joil­le oman roo­lin, sil­lä Second Lifessa val­mii­na ole­vil­la roo­leil­la oli joko lii­kaa tai lii­an vä­hän val­taa. Siis­pä loim­me yh­des­sä ra­ken­ta­jan kans­sa roo­lin ni­mel­tä Sotunkilainen. Sotunkilainen voi lait­taa saa­rem­me koti­pai­kak­seen ja ra­ken­taa, mitä ha­lu­aa. Hän ei kui­ten­kaan pys­ty tu­ho­a­maan mui­ta esi­nei­tä kuin omi­aan eikä hän voi siir­tää tont­ti­ra­jo­ja tai upot­taa tai myy­dä saar­ta eteen­päin. Tämä roo­li an­ne­taan ny­kyi­sin kai­kil­le opet­ta­jil­le ja opis­ke­li­joil­le.

Admin-ryh­män roo­le­ja sää­te­lee Sotungissa pro­jek­tin koor­di­naat­to­ri.

Koordinaattori opettajien tukena

Koko pro­jek­tin ajan joku etä­lu­ki­on opet­ta­jis­ta on toi­mi­nut pro­jek­tin koor­di­naat­to­ri­na. Koor­di­naat­to­ri hal­lit­see Second Lifen käy­tön hy­vin ja osaa neu­voa mui­ta. Hän toi­mii saa­ren ”ta­lon­mie­he­nä” yh­des­sä ra­ken­ta­jan kans­sa ja huo­leh­tii muun mu­as­sa Admin-ryh­mäs­tä ja sen roo­li­tuk­sis­ta. En­nen kaik­kea koor­di­naat­to­ri kui­ten­kin on opet­ta­jien tu­ke­na neu­vo­en ja aut­ta­en vir­tu­aa­li­maa­il­maan liit­ty­vis­sä ky­sy­myk­sis­sä.

Yksi tär­keim­piä koor­di­naat­to­rin töi­tä on olla mu­ka­na eri oppi­ai­nei­den ai­hi­oi­den suun­nit­te­lus­sa, sil­lä hän toi­mii tulk­ki­na ra­ken­ta­jan ja opet­ta­jien vä­lil­lä: koor­di­naat­to­ri se­lit­tää pe­da­go­gis­ta näkö­kul­maa ra­ken­ta­jal­le ja Second Lifen sään­tö­jä ja mah­dol­li­suuk­sia opet­ta­jil­le. Täl­lai­nen ”tul­kit­se­mi­nen” on mon­ta ker­taa osoit­tau­tu­nut hy­vin tar­peel­li­sek­si kah­den am­mat­ti­ryh­män vä­li­sis­sä neu­vot­te­luis­sa, jot­ta kaik­ki pu­hu­vat sa­mois­ta asi­ois­ta sa­moil­la ni­mil­lä ja vää­rin­kä­si­tyk­siä tu­lee vä­hem­män.

Koor­di­naat­to­ri avus­taa opet­ta­jia suun­nit­te­lu­vai­heen li­säk­si tar­vit­ta­es­sa myös to­teu­tus­vai­hees­sa, eli ke­nen­kään ei tar­vit­se teh­dä ai­hi­o­taan yk­sin, joll­ei itse niin ha­lua.

Tär­kein koor­di­naat­to­rin töis­tä on kui­ten­kin opet­ta­jien kan­nus­ta­mi­nen ja tu­ke­mi­nen: opet­ta­jat te­ke­vät pro­jek­tin ai­ka­na pal­jon työ­tä, jon­ka vai­heet ja mää­rän oi­ke­as­taan vain koor­di­naat­to­ri nä­kee, ja hä­nen teh­tä­vän­sä on an­taa työn te­ki­jöil­le po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta teh­dys­tä työs­tä ja neu­voa on­gel­ma­koh­dis­sa. Koor­di­naat­to­ri jär­jes­tää aina tar­peen mu­kaan oppi­aine­koh­tai­sia tii­mi­pa­la­ve­rei­ta, jos­sa voi­daan kä­si­tel­lä nii­tä SL-asi­oi­ta, mitä opet­ta­jat kul­loin­kin ha­lu­a­vat.

Koor­di­naat­to­ri toi­mii myös opet­ta­jien Second Life -kou­lut­ta­ja­na, jär­jes­tää Second Life -ret­kiä ja seu­raa opet­ta­jien työn edis­ty­mis­tä.

Virtuaalipajapäivät

Op­pi­mis­ai­hi­oi­den te­ke­mi­nen vaa­tii työ­tä ja ai­kaa, jo­ten etä­lu­kio on tar­jon­nut opet­ta­jil­leen mah­dol­li­suu­den osal­lis­tua nel­jäs­ti vuo­des­sa vir­tu­aa­li­työ­paja­päi­vään, jo­hon kaik­ki pro­jek­tin opet­ta­jat ko­koon­tu­vat te­ke­mään omia ai­hi­oi­taan ja myös vaih­ta­maan tie­to­jaan ja ko­ke­muk­si­aan. Täl­lä ta­voin py­ri­tään var­mis­ta­maan, ett­ei vir­tu­aa­li­työ käy opet­ta­jil­le lii­an ras­kaak­si ja ett­ei kaik­ki jää ko­to­na teh­tä­väk­si. Vir­tu­aa­li­paja­päi­vä­nä opet­ta­ja saa ot­taa si­jai­sen koko päi­väk­si ja käyt­tää työ­päi­vän sii­hen, että suun­nit­te­lee ai­hi­o­taan, neu­vot­te­lee ra­ken­ta­jan kans­sa ja te­kee oppi­ma­te­ri­aa­le­ja. Yleen­sä vir­tu­aa­li­pa­jas­sa on tar­jol­la myös jat­ko­kou­lu­tus­ta tai Second Life -ret­kei­lyä ja ra­ken­ta­ja­kin kut­su­taan pai­kal­le kes­kus­te­le­maan opet­ta­jien kans­sa. Tämä tuki­muo­to on ha­vait­tu toi­mi­vak­si.

Second Life -pro­jek­tin opet­ta­jat ryh­mä­ku­vas­sa vir­tu­aa­li­paja­päi­vä­nä ke­vääl­lä 2012

Sotungin etä­lu­kio on jär­jes­tä­nyt Second Life -työ­pa­jo­ja myös Van­taan opet­ta­jil­le. Täl­löin myös mui­den lu­ki­oi­den opet­ta­jat ovat voi­neet tul­la tu­tus­tu­maan vir­tu­aa­li­maa­il­maan, avatarin käyt­töön ja eri oppi­ai­nei­den ai­hi­oi­hin.

Opetuskokeiluista opittua

Ryh­mien oh­jeis­tus en­nen Second Life -tun­nin al­kua on tar­peel­lis­ta ja jär­ke­vää. En­nen en­sim­mäis­tä SL-oppi­tun­tia kan­nat­taa teh­dä hy­vät ohje­ma­te­ri­aa­lit etu­kä­teen. Sotungissa käy­te­tään mm. seu­raa­van­lai­sia ma­te­ri­aa­le­ja:

•  Mo­nis­te, jos­sa neu­vot­tiin avatarin luo­mi­nen, Second Lifen la­taa­mi­nen ko­neel­le sekä vir­tu­aa­li­maa­il­maan ja Sotunki-saa­rel­le pää­se­mi­nen.
•  PowerPoint-esi­tys, jos­sa on ku­vat ja teks­tit sii­tä, mi­ten vir­tu­aa­li­maa­il­maan tul­laan, mi­ten Sotunki-saa­rel­le pääs­tään, mi­ten kir­jal­li­suu­den po­lul­le men­nään ja mi­ten eri esi­neet au­ke­a­vat, mitä nap­pu­loi­ta tai va­lik­ko­ja pi­tää pai­naa saa­dak­seen esi­nei­den an­ta­mat tie­dot.
•  Mo­nis­te, jos­sa oli ku­vat kai­kis­ta op­pi­mis­ai­hi­on tär­keim­mis­tä koh­dis­ta ja ku­vien vie­res­sä ly­hy­et oh­jeet sii­tä, mi­ten eri pai­kois­ta pää­see siir­ty­mään seu­raa­vaan Paik­kaan.
•  Mo­nis­te/PowerPoint-esi­tys, jos­sa neu­vo­taan, mi­ten eri esi­neis­tä saa tie­toa.
•  Päi­vä­lu­ki­on tun­nil­la opet­ta­ja hei­jas­taa Second Life -nä­ky­män val­ko­kan­kaal­le ja näyt­tää, mi­ten avatarilla kä­vel­lään ai­hio läpi.

Hyvä oh­jeis­tus en­nen po­lul­le siir­ty­mis­tä mer­kit­see no­pe­aa ete­ne­mis­tä vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa, tur­hau­tu­mi­sen vä­he­ne­mis­tä ja pa­rem­paa opis­ke­lu­mo­ti­vaa­ti­o­ta.

Päi­vä­lu­ki­on oppi­tun­nil­la apu­o­pet­ta­ja on osoit­tau­tu­nut hyö­dyl­li­sek­si. Yleen­sä opis­ke­li­jat op­pi­vat käyt­tä­mään Second Lifea noin 15–20 mi­nuu­tis­sa, min­kä ai­ka­na moni tar­vit­see neu­voa. Olem­me ha­vain­neet, että en­sim­mäi­sel­lä SL-tun­nil­la so­pi­va mää­rä yhtä opet­ta­jaa koh­din on noin seit­se­män opis­ke­li­jaa. En­sim­mäi­sen kah­den­kym­me­nen mi­nuu­tin jäl­keen opet­ta­jan työt kui­ten­kin vä­he­ne­vät yht­äk­kiä no­pe­as­ti. Hä­nes­tä tu­lee opet­ta­jan si­jaan oh­jaa­ja, eikä oppi­tun­nis­ta yleen­sä tule hä­nel­le kii­reis­tä. Hyvä oh­jeis­tus etu­kä­teen aut­taa pal­jon tuo­hon en­sim­mäi­seen 15–20 mi­nuut­tiin, eikä seu­rauk­se­na ole ison­kaan ryh­män kans­sa kaa­os.

Opis­ke­li­joi­ta kir­jal­li­suus­his­to­ri­an po­lul­la.

Lin­den Lab ei sal­li kuin noin kym­me­nen avatarin luo­mi­sen sa­mal­ta pal­ve­li­mel­ta sa­man päi­vän ai­ka­na, eli opis­ke­li­joi­den pi­tää teh­dä avatar ko­to­na. Kou­lul­la ei voi luo­da oppi­tun­nil­la kuin yh­dek­sän tai kym­me­nen avataria. Alle 16-vuotias ei voi teh­dä avataria ja ala­i­käis­ten ko­tiin pi­tää lä­het­tää ky­se­ly sii­tä, saa­ko opis­ke­li­ja teh­dä hen­ki­lö­tie­to­ja vaa­ti­van pro­fii­lin Second Lifeen.

Päi­vä­lu­ki­on opis­ke­li­jat mo­ti­voi­tu­vat avatarin luo­mi­seen pa­rem­min, kun SL-tun­tia edel­tä­väl­lä oppi­tun­nil­la opet­ta­ja hei­jas­taa net­ti­nä­ky­män val­ko­kan­kaal­le ja näyt­tää, mi­ten avatar teh­dään. Opet­ta­jan kan­nat­taa myös juu­ri en­nen oppi­tun­tia näyt­tää, mis­tä ku­vak­kees­ta Second Life -oh­jel­ma käyn­nis­tyy, mi­ten avatar siir­tyy ter­ve­tulo­kes­kuk­ses­ta Sotunki-saa­rel­le ja mis­tä opis­ke­li­ja löy­tää ky­sei­sen oppi­ai­neen ai­hi­on. Te­hok­kaak­si on ha­vait­tu se­kin, että opet­ta­ja kä­ve­lee ai­hi­on läpi ja näyt­tää, mis­tä löy­tyy mi­tä­kin ja mitä mis­sä­kin koh­das­sa pi­tää teh­dä. Mo­nis­te tu­kee täs­sä hy­vin opet­ta­jan näyt­tä­miä asi­oi­ta, kos­ka ai­van kaik­ki ei kui­ten­kaan jää mie­leen.

Lu­ki­o­i­käi­set opis­ke­li­jat va­lit­se­vat yleen­sä avatarikseen eläin­hah­mon: pan­dat, pu­put, api­nat ja hii­ret ovat hy­vin suo­sit­tu­ja. Ty­töt ovat tai­pu­vai­sem­pia va­lit­se­maan ih­mis­hah­mon kuin po­jat. Olem­me neu­vo­neet opis­ke­li­joi­ta vält­tä­mään liikennevälineavatareja, sil­lä nii­den oh­jaa­mi­nen on vai­ke­am­paa, ne tu­le­vat hel­pos­ti ka­me­ran ja te­o­ri­a­tau­lun vä­liin ja ne saat­ta­vat juut­tua esi­mer­kik­si oven­pie­liin.

Opiskelijoiden mielipiteitä

Tee­tin äi­din­kie­len opis­ke­li­joil­le ke­vääl­lä 2012 mie­li­pide­ky­se­lyn. Mie­li­pide­ky­se­lyyn otti osaa yh­teen­sä 19 opis­ke­li­jaa. Ky­se­lys­sä oli sa­nal­li­nen osa ja nu­me­ro-osa, jos­sa piti ym­py­röi­dä mie­li­pi­det­tä ku­vaa­va nu­me­ro.

Voit kli­ka­ta tau­lu­kon suu­rem­mak­si

Tau­luk­koa voi­si tul­ki­ta vaik­ka si­ten, että suu­rin osa on suh­tau­tu­nut hy­vin myön­tei­ses­ti vir­tu­aa­li­o­pis­ke­luun. Kaik­ki an­ta­ma­ni väit­teet ovat sä­vyl­tään ja si­säl­löl­tään po­si­tii­vi­sia ja jo­kai­ses­sa koh­das­sa suu­rin osa ryh­mäs­tä on vas­tan­nut ole­van­sa jok­seen­kin sa­maa miel­tä tai täy­sin sa­maa miel­tä.

Opis­ke­li­jat vas­ta­si­vat mie­li­pide­ky­se­lyyn omil­la ni­mil­lään, jo­ten pys­tyin ver­tai­le­maan vas­tauk­sia hei­dän saa­miin­sa tes­ti­tu­lok­siin. Kaik­ki ei­vät pi­tä­neet vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa opis­ke­lus­ta. Kyse oli päi­vä­lu­ki­on ryh­mäs­tä, jo­ten jou­kos­sa oli myös nii­tä, joil­le it­se­näi­nen tie­don­han­kin­ta ei ole mie­luis­ta, jos toi­se­na vaih­to­eh­to­na on se, että opet­ta­ja tar­joi­li­si val­mii­na val­miik­si ”pu­res­kel­lut” asi­at.

Olin kiin­nos­tu­nut tie­tä­mään, min­kä ver­ran opis­ke­li­jat op­pi­vat nä­ke­mäl­lä ja min­kä ver­ran te­ke­mäl­lä. Ryh­mäs­sä oli kui­ten­kin var­mas­ti vi­su­aa­li­sia ja ki­nes­teet­ti­siä op­pi­joi­ta ja tämä nä­kyi tu­lok­sis­sa­kin:

• Osa opis­ke­li­jois­ta vas­ta­si op­pi­neen­sa sel­väs­ti enem­män nä­ke­mäl­lä kuin te­ke­mäl­lä ja toi­sin­päin. Sel­väs­ti ky­sees­sä on yk­si­lös­tä riip­pu­va asia.
• Suu­rin osa vas­ta­si op­pi­neen­sa kum­mal­la­kin ta­val­la.
• Ne, jot­ka sa­noi­vat op­pi­neen­sa näkö­muis­tin avul­la, oli­vat myös nii­tä, jot­ka il­moit­ti­vat, että opit­ta­vat asi­at oli­vat jää­neet hy­vin mie­leen. Olin iloi­nen täs­tä, sil­lä olen pyr­ki­nyt te­ke­mään po­lus­ta hy­vin vi­su­aa­li­sen ja sel­lai­sen, että siel­lä voi­si op­pia ai­na­kin jo­tain jo pel­käs­tään kat­se­le­mal­la ym­pä­ril­leen.

Kat­soin opis­ke­li­joi­den vas­tauk­sis­ta, oli­ko väit­teil­lä nel­jä, vii­si ja kuu­si yh­teyk­siä toi­siin­sa. Tu­lok­sis­sa nä­kyi muun mu­as­sa seu­raa­via asi­oi­ta:

• Osa niis­tä opis­ke­li­jois­ta, jot­ka vas­ta­si­vat, ett­ei it­se­näi­nen työs­ken­te­ly sovi heil­le, kuu­lui­vat myös nii­hin, jot­ka il­moit­ti­vat, ett­ei­vät opit­ta­vat asi­at ol­leet jää­neet mie­leen.
• Yksi opis­ke­li­jois­ta, jot­ka vas­ta­si­vat, ett­ei­vät opit­ta­vat asi­at ol­leet jää­neet mie­leen, myön­si myös, ett­ei ol­lut teh­nyt teh­tä­viä ak­tii­vi­ses­ti. Kak­si vas­ta­si teh­neen­sä teh­tä­viä jok­seen­kin ak­tii­vi­ses­ti. Kak­si heis­tä sa­noi teh­neen­sä ak­tii­vi­ses­ti ja että it­se­näi­nen opis­ke­lu so­pii heil­le hy­vin, mikä tu­lok­sia kat­so­es­sa tun­tuu vä­hän ris­ti­rii­tai­sel­ta.
• Ne opis­ke­li­jat, jot­ka oli­vat vas­tan­neet asi­oi­den jää­neen hy­vin mie­leen, oli­vat myös vas­tan­neet teh­neen­sä teh­tä­viä ak­tii­vi­ses­ti ja että it­se­näi­nen työs­ken­te­ly so­pii heil­le hy­vin. Tämä kos­ki suu­rin­ta osaa ryh­mäs­tä.

Opis­ke­li­jat an­toi­vat myös sa­nal­lis­ta pa­lau­tet­ta. Ky­syin heil­tä, mikä oli help­poa, haus­kaa tai mie­len­kiin­tois­ta vir­tu­aa­li­maa­ilma­o­pis­ke­lus­sa ja mi­ten se ero­si luok­ka­huo­ne- tai verk­ko-ope­tuk­ses­ta (Fronter). Vas­tauk­set oli­vat var­sin kir­ja­via:

• Opis­ke­lu oli haus­kaa ja te­ho­kas­ta yhtä ai­kaa. Tun­tui mu­ka­van konk­reet­ti­sel­ta pys­tyä kä­ve­le­mään ”kes­ki­ai­kai­ses­sa” ta­ver­nas­sa.
• Mu­ka­van eri­lais­ta ja ren­toa. Kaik­ki oli help­poa ja haus­kaa, opis­ke­lu oli mie­len­kiin­toi­sem­paa kuin oppi­tun­nil­la.
• Opis­ke­lu oli tosi eri­lais­ta, kun ei ol­lut kir­jo­ja eikä pe­rin­teis­tä opet­ta­jan lu­en­noin­tia. Opis­ke­luun ku­lui myös jon­kin ver­ran ai­kaa, minä ete­nin vä­hän hi­taam­min kuin muut.
• Ky­sy­myk­siin vas­taa­mi­nen oli help­poa, kun löy­si oi­ke­an pai­kan. Saa­ri ym­pä­ris­tö­nä oli haus­ka ja mie­len­kiin­toi­nen. Opis­ke­lu oli ki­vaa, var­sin­kin, kun pys­tyi opis­ke­le­maan yh­des­sä ka­ve­rin kans­sa.
• Oh­jel­ma ”tök­ki” ja hi­das­te­li, kone ei vä­lil­lä toi­mi­nut kun­nol­la. Jos­kus oli myös vai­ke­aa muis­taa ne­tis­tä et­si­män­sä asi­at (esim. Wiki­pe­di­as­ta et­si­tyt).
• Opis­ke­lu oli to­del­la eri­lais­ta. Haas­ta­vaa oli eten­kin se, että mie­li teki spurdoilla ja säh­lä­tä myös, teh­dä kaik­kea muu­ta pait­si teh­dä teh­tä­viä. Liik­ku­mi­nen ja len­tä­mi­nen oli haus­kaa.
• Aluk­si hah­mon lii­kut­te­lus­sa oli vai­keuk­sia, mut­ta myö­hem­min sii­tä tuli hel­pom­paa ja su­ju­vaa. SL-tun­ti poik­ke­si ta­val­li­ses­ta opis­ke­lus­ta sil­lä, että moni­puo­li­sem­paa ja mo­der­nim­paa.
• Opis­ke­lu yli­pää­tään oli te­ho­kas­ta. Asi­as­ta teh­tiin mie­len­kiin­toi­nen. Second Life oli kiva lisä ope­tuk­seen. Eri aika­kau­sien pai­kat oli­vat to­del­la upe­as­ti ra­ken­net­tu­ja.
• Ope­tus oli moni­puo­li­sem­paa eikä pelk­kää di­o­jen tai vi­de­oi­den kat­so­mis­ta. Uu­sien teh­tä­vien et­si­mi­nen oli mie­len­kiin­tois­ta.
• Enem­män ra­haa, pa­rem­pi oh­jel­ma, oh­jel­mas­ta pi­täi­si teh­dä käyt­tä­jä­ys­tä­väl­li­sem­pi, niin toi­mi­si pa­rem­min.
• Tie­dot löy­tyi­vät hel­pos­ti ja ym­pä­ris­tö oli hie­nos­ti ra­ken­net­tu! Mie­len­kiin­tois­ta, kun et­sii itse tie­dot ja sa­mal­la tu­lee var­mas­ti teh­tyä teh­tä­vät.
• Ihan mu­ka­vaa vä­lil­lä opis­kel­la vä­hän eri ta­val­la kuin nor­maa­lis­sa luok­ka­huo­ne­o­pe­tuk­ses­sa. Liik­ku­mi­nen ja tie­to­jen löy­ty­mi­nen oli help­poa ja te­ho­kas­ta.
• Asi­at jäi­vät aika hy­vin mie­leen, vaik­ka tah­ti oli mel­ko no­pea. Second Lifea pi­täi­si olla enem­män mu­ka­na ope­tuk­ses­sa. Mie­les­tä­ni se so­vel­tuu lu­ki­o­käyt­töön hy­vin.

Opis­ke­li­jois­ta yh­dek­sän oli­si käyt­tä­nyt Second Lifea uu­teen asi­aan tu­tus­tu­mi­seen, kym­me­nen kurs­si­teh­tä­vien te­ke­mi­seen ja yh­dek­sän ko­kei­siin ker­taa­mi­seen. Mie­les­tä­ni on aika hyvä merk­ki, niin niin­kin moni pi­tää vir­tu­aa­li­pol­kua niin te­hok­kaa­na ja hyö­dyl­li­se­nä, että voi­si­vat lu­kea sen avul­la vaik­ka ko­kei­siin.

Päi­vä­lu­ki­o­lais­ten vas­tauk­sis­sa nä­kyi aika­pula, jota etä­lu­ki­o­lai­sil­la ei ol­lut. Päi­vä­lu­ki­os­sa on vain vä­hän oppi­tun­te­ja käy­tet­tä­väk­si tä­hän. Kom­men­teis­sa nä­kyy myös val­ta­va vas­tak­kain­a­set­te­lu. Se, mikä on yh­del­le help­poa, te­ho­kas­ta ja haus­kaa, on toi­sel­le vai­ke­aa, te­ho­ton­ta ja han­ka­laa. Suu­rin osa opis­ke­li­jois­ta so­peu­tui sel­väs­ti vir­tu­aa­li­maa­il­maan mel­ko no­pe­as­ti ja he naut­ti­vat siel­lä toi­mi­mi­ses­ta. Heil­le opis­ke­lu vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa oli sel­väs­ti sekä miel­lyt­tä­vä että haus­ka ko­ke­mus ja he ko­ki­vat op­pi­neen­sa sen, mitä pi­ti­kin. Toi­se­na ääri­pää­nä oli­vat ne, joil­la oli on­gel­mia joko ko­neen kans­sa tai sit­ten heil­lä oli vai­keuk­sia ai­van vir­tu­aa­li­maa­il­man pe­rus­tai­dois­sa ja he pää­tyi­vät sii­hen, ett­ei­vät pi­tä­neet koko pai­kas­ta tai kiel­täy­tyi­vät ot­ta­mas­ta opis­ke­lua siel­lä va­ka­vas­ti.

Etä­lu­ki­on opis­ke­li­jat ovat pää­osin ai­kui­sia, jo­ten hei­dän vas­tauk­sen­sa poik­ke­si­vat hie­man päi­vä­lu­ki­o­lais­ten vas­tauk­sis­ta. Tie­to­kone­on­gel­mat oli­vat osa hei­dän­kin vas­tauk­si­aan, mut­ta heis­sä oli päi­vä­lu­ki­o­lai­siin ver­rat­tu­na se ero, että he oli­vat tul­leet vir­tu­aa­li­maa­il­maan omas­ta tah­dos­taan. He oli­si­vat voi­neet teh­dä teh­tä­vät oppi­kir­jan­kin avul­la, mut­ta he itse päät­ti­vät läh­teä vir­tu­aa­li­po­lul­le. Ai­kuis­o­pis­ke­li­jat ot­ta­vat myös op­pi­mis­ti­lan­teet to­sis­saan, heil­lä on eri­lai­nen op­pi­mis­mo­ti­vaa­tio kuin päi­vä­lu­ki­o­lai­sil­la, tai ai­na­kin sen mo­ti­vaa­ti­on poh­jal­la ovat hie­man eri syyt kuin päi­vä­lu­ki­o­lai­sil­la. Heil­le ko­ke­mus on sik­si­kin to­den­nä­köi­sem­min po­si­tii­vi­nen ja he saat­ta­vat myös ar­vos­taa elä­myk­sel­li­syyt­tä toi­sel­la ta­val­la.

Miten Sotunki-saariin kannattaa tutustua?

Sotunki-saa­ril­la on ”jul­ki­nen teleportteriliikenne”, eli sekä Sotunki-saa­ren kes­kus­au­ki­ol­la että Sotunki 2 -saa­ren len­to­ken­täl­lä on iso kart­ta, jos­sa nä­ky­vät kaik­ki op­pi­mis­ai­hi­ot. Kart­taa klik­kaa­mal­la pää­see siir­ty­mään pai­kas­ta toi­seen.

Hel­poin tapa tu­tus­tua saa­riim­me on kui­ten­kin men­nä Sotunki-saa­ren isoon amfi­te­at­te­riin, jon­ka pyl­väis­sä on ku­vat kai­kis­ta op­pi­mis­ai­hi­ois­ta. Ku­via klik­kaa­mal­la pää­see eri ai­hi­oi­hin ja op­pi­mis­ai­hi­ois­ta pää­see ta­kai­sin amfi­te­at­te­riin et­si­mäl­lä mus­tan kivi­pat­saan ja klik­kaa­mal­la sitä. Jo­kai­ses­sa ai­hi­os­sa on mus­ta kivi­pat­sas, joka teleporttaa avatarin ta­kai­sin amfi­te­at­te­riin.

Sotunki-saa­ren ter­ve­tulo­kylt­te­jä klik­kaa­mal­la saa avatarilleen notecardin, jos­sa on eri op­pi­mis­ai­hi­oi­den osoit­teet. Osoit­tei­ta saa myös klik­kaa­mal­la pie­nis­tä ”maa­pal­lois­ta”, joi­ta on saa­rien tär­keim­mis­sä koh­teis­sa. Osoit­teet siir­ty­vät au­to­maat­ti­ses­ti avatarin inventoryyn. Avatarin voi teleportata ha­lu­a­maan­sa koh­tee­seen klik­kaa­mal­la notecardin osoit­tei­ta.

Yksi opis­ke­li­joi­den suo­si­mis­ta jul­ki­sis­ta lii­ken­ne­vä­li­neis­tä on meri­he­vos­kyy­ti, joka vie opis­ke­li­jan re­nes­sans­si­luo­kas­ta 1700-lu­vun va­lis­tuk­sen luok­ka­huo­nee­seen. Va­lis­tuk­ses­ta pää­see var­hais­ro­man­tii­kan luok­kaan lau­tan kyy­dis­sä.

No­peim­min saa­reem­me tu­tus­tuu net­ti­si­vuil­lam­me http://www.etalukio.fi

Lopuksi

Second Life -pro­jek­ti on tuo­nut vaih­te­lua opet­ta­jien työ­päi­viin ja li­sää si­säl­töä ope­tus­työ­hön. Jot­kut opet­ta­jis­ta ovat sa­no­neet pro­jek­tin jopa pa­ran­ta­neen työs­sä jak­sa­mis­ta: on hel­pot­ta­vaa saa­da olla luo­va, miet­tiä asi­oi­ta vä­lil­lä ai­van toi­ses­ta näkö­kul­mas­ta ja vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa liik­ku­mi­nen ja toi­mi­mi­nen on niin eri­lais­ta, että vaih­te­lu jo si­nän­sä on ko­et­tu pi­ris­tä­väk­si. Jo­kai­nen on myös op­pi­nut pro­jek­tin ai­ka­na pal­jon, tie­to­tek­ni­set tai­dot ovat ko­hen­tu­neet ja vir­tu­aa­li­maa­il­mas­sa työs­ken­te­ly on ol­lut ko­ke­muk­sel­lis­ta ja elä­myk­sel­lis­tä myös opet­ta­jal­le.

Sotungin etä­lu­ki­os­sa on aina ol­lut hy­vin vah­va tie­don ja­ka­mi­sen kult­tuu­ri. Etä­lu­ki­on opet­ta­jat ko­koon­tu­vat ker­ran jak­sos­sa yh­tei­seen suun­nit­te­lu­päi­vään te­ke­mään net­ti­kurs­se­jaan, ja­ka­maan eri­lai­sia ke­hi­tys­i­de­oi­ta ja esit­te­le­mään hy­viä ope­tus­käy­tän­tei­tä. Second Life oli luon­te­va seu­raa­va as­kel työ­yh­tei­sös­sä, jos­sa toi­sil­ta op­pi­mi­nen ja ide­oi­den ja­ka­mi­nen kol­le­go­jen kes­ken ovat arki­päi­vää. Vir­tu­aa­li­maa­ilma on uusi, eri­lai­nen maa­il­ma, jos­sa jo­kai­ses­ta opet­ta­jas­ta tu­lee op­pi­las. Par­haim­mil­laan tä­mä­kin uusi maa­il­ma on yh­tei­söl­li­ses­ti ko­et­tu­na: yh­des­sä te­ke­mi­nen on haus­kaa ja mo­ti­voi­vaa, ide­at syn­ty­vät ja ke­hit­ty­vät kol­le­go­jen kes­ken hel­pos­ti, eikä ku­kaan kuor­mi­tu lii­ak­si, kun teh­tä­vän työn saa ja­kaa mui­den kans­sa.