Sotungin etälukiossa kokeiltiin ensimmäisen kerran Second Life-virtuaaliympäristöä henkilökohtaisessa opinto-ohjauksessa keväällä 2010. Projektin jatkuessa oli luontevaa lisätä pienryhmissä tapahtuva ja yleisen ohjauksen informaation jakamisen tavoitteet osaksi ohjausta.
Uudessa vaiheessa lähdimme suunnittelemaan julkista opinto-ohjauksen tilaa, jossa voisi toteuttaa avointa pienryhmäohjausta sekä avointa keskustelua. Henkilökohtaisen ohjauk-sen taivastasoa voisi edelleen käyttää kahdenkeskisissä ohjauskeskusteluissa. Ideat jalostuivat opinto-ohjauksen ranta –ideaksi, jossa voisi kulkea tutkimassa esimerkiksi jatko-opinto-ohjauksen sivustoja, käydä keskusteluja ja tehdä tiedonhakuun liittyviä tehtäviä joko yksin tai pienryhmässä.
Opinto-ohjauksen rannalle rakennettiin polku, jonka varrella on perustietoa etälukiosta (opastusvideoita Fronterin ja Wilman käyttämisestä sekä linkki etälukion kotisivulle). Polulla on myös tyhjiä mediatauluja, joihin voi avata mitä tahansa internetsivuja riippuen ryhmien ja opiskelijoiden tarpeista tai kokoontumisen sisällöistä.
Rannan polku päättyy ”Jatko-opintobaariin”, jossa on auki Opintoluotsin eri aloja esitteleviä sivuja. Baarin takaisella laiturilla esitellään lisäksi kansainvälisiä vaihtoehtoja esimerkiksi Maailmalle.net –sivuston avulla.
Pienryhmäohjausta Second Lifessa
Toteutimme ohjausta kahdella eri tavalla. Pienryhmätapaamisessa molemmat opinto-ohjaajat olivat paikalla opastamassa ja ohjeistamassa abiturientteja. Toinen tapaaminen toteutettiin henkilökohtaisena ohjauksena.
Ohjeistimme opiskelijat etukäteen wilma-viestillä.Viestissä annettiin lyhyet ohjeet, miten pienryhmätapaaminen toteutetaan. Erillistä ohjetta esimerkiksi avattaren luomiseen ei enää annettu, koska osallistuneet opiskelijat olivat käyttäneet Second lifea jo mm. äidinkielen tunneilla. Opiskelijoita pyydettiin mm. lataamaan Second life viewer (ohjelma, jolla Second Life toimii omalla koneella), testaamaan headset ja sen toimivuus sekä miten Sotungin saarille löytää pääsivulta. Tapaamisen tavoitteeksi asetettiin ” tehdä kahden hengen tiimeissä jatko-opintoihin liittyvää tiedonhankintaa ja tutustumista oman koulutusalaan kiinnostuksen mukaisesti.” Kaikilla opiskelijoilla puuttui pakollisesta opinto-ohjauksen kurssista jokin osa, joten osallistuminen tuotti opiskelijoille puuttuvan merkinnän. Wilma-viestillä sovittiin ryhmän kanssa aika, jolloin he olisivat kotoaan käsin Sotungin saaren keskusauki-olla etukäteisvalmistelujen mukaisesti valmiina.
Headsettien avulla opinto-ohjaajat antoivat opiskelijoille alkuohjeistuksen. Opiskelijat siis osallistuivat pientyhmäohjaukseen kotoaan käsin, opinto-ohjaajat olivat koululla.
Opiskelijoille annettiin tehtäväksi valita itseä kiinnostava koulutusala Opintoluotsin koulutusalajaottelun joukosta. Opintoluotsin kotisivu oli siis näkyvillä kaikille osallistujille ja he näkivät saman sivun kuin ohjeita antanut opinto-ohjaaja. Opiskelija valitsi oman kiinnostuksensa kohteen. Opinto-ohjaajat olivat etukäteen valmistelleet ohjauksen rannalle mediataulut ja luoneet niihin Tieken muistion etherpad -sivut, joissa oli tehtäväksiannot. Tehtäväksi annettiin hakea tietoa valitusta koulutuksesta ja esitellä se lopuksi muille osallistujille lyhyesti (max 5 min). Ideana oli paitsi etsiä tietoa, myös esitellä tietoa muille ymmärrettävässä muodossa ja olla valmiina myös vastaamaan muiden kysymyksiin.
Koulutusalavalinnan jälkeen opinto-ohjaaja vei opiskelijat eri puolille rantaa eri mediataulujen äärelle ja tarkisti että opiskelija oli ymmärtänyt ohjeet. Aikaa annettiin 30 minuuttia hakea vastauksia annettuihin tehtäviin. Kysymykset koskivat esimerkiksi kyseiseen koulutukseen hakijoiden määrää, valintakokeita, tilastotietoja, opiskelun luonnetta ja opiskelu-paikkakuntia.
Opinto-ohjaajat kulkivat avattarillaan opiskelijoiden luona kyselemässä ja keskustelemassa sekä antamassa opastusta. Puolen tunnin työskentelyn jälkeen opiskelijat kokoontuivat jälleen ohjauksen rannan mediataulujen ääreen esittelemään toisilleen koulutusohjelmansa lyhyesti. Samalla voitiin vielä täsmentää joitain yksityiskohtia. Pikaisen palautekierroksen jälkeen yksi opiskelija piti työskentelystä, koska ”tilanteessa ei ollut atk-luokan hälinää ja häiriöitä ympärillä” ja hän koki että ”sai keskittyä paremmin itse sisältöihin.”
Opiskelijoiden kanssa oli sovittu etukäteen, että he osallistuvat vielä myös yksilöohjaukseen pienryhmätapaamisen jälkeen. Tällöin syvennettiin ensimmäisellä kerralla löytyneitä faktoja henkilökohtaiselle tasolle. Esimerkiksi erään opiskelijan kanssa otettiin esille sama Tieken muistio, joka hänellä oli jäänyt kesken ja jatkettiin alaan liittyvän tiedon hakemista kahden kesken sekä samalla tarkennettiin esimerkiksi valintakokeisiin valmistautumista.
Opiskelijoiden palaute: ”Pääsi pois perinteisestä opiskelumetodista”
Opiskelijoilta kerättiin palaute Googlen lomaketyökalulla, mikä osoittautui käteväksi tavaksi kerätä sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tietoa. Googlen työkalu listaa vastaukset suoraan koostekartaksi, mikä helpottaa yhteenvedon tekemistä.
Kukaan osallistuneista opiskelijoista ei ollut ensimmäistä kertaa Second Lifessa, yksi oli käyttänyt Second Lifea vain kerran, muut enemmän. Siksipä etukäteen käytetty valmisteluaikakin oli varsin lyhyt, 10-30 minuuttia. Mitä enemmän oli tottumusta Second life -ympäristöstä, sitä vähemmän etukäteen aikaa oli tarvittu – luonnollisesti.
Opiskelijoiden etukäteisodotukset vaihtelivat epäluulosta hauskaan. Ne, joilla oli jo kokemusta valmiiksi, odottivat jo valmiiksi ”helppoa ja hauskaa”. Ne, joilla oli kyseessä ensimmäinen kerta, oli enemmän epäluuloja: ”Ajattelin että homma lysähtää käsiin, mutta olihan se käytännöllinen tapa hoitaa tämä asia.”
Etuna ja hyötynä opiskelijat mainitsivat mm. että ”opiskelija voi tehdä asioita kotiympäristössä, mikä on yleensä opiskelijan kannalta parempi vaihtoehto.” Hyviin puoliin lukeutui myös se, että ”joidenkin opiskelijoiden on helpompi toimia netin välityksellä kuin kasvokkain.” Samaisen opiskelijan mukaan hän piti ”myös siitä, että pääsi pois perinteisestä opiskelumetodista eli tunnilla istumisesta.” Erään mukaan oli hyvä, että ”sai apua kotona ja henkilökohtaista avustusta.”
Second lifen yleistä käytettävyyttä ohjauksessa kaikki opiskelijat arvioivat kouluarvosana-asteikolla numeroin 8-9:
”Mielestäni Second Lifessä pitäisi voida suorittaa enemmänkin kursseja.” ” Mikäli tekniikka toimii, Second lifea kannattaa käyttää kaikissa opettajien ja oppilaiden välisissä henk. koht. jutuissa.”
Puolet opiskelijoista suosittelisi varmasti ja puolet melko varmasti Second Life-ohjaukseen osallistumista muille abiturienteille. Kukaan ei siis suhtautunut kielteisesti Second Lifen käyttämiseen ohjauksessa.
Hankaluuksia opiskelijat ja opinto-ohjaajat kokivat lähinnä tekniikan kanssa. Puolella opiskelijoista oli ollut alkuun ongelma mikrofonien toimivuuden kanssa. Erään opiskelijan kans-sa ongelmaa ei saatu lainkaan ratkaistua, joten puheyhteys toteutettiin puhelimen välityk-sellä. Samaisen opiskelijan omalla koneella mediataulut eivät toimineet lainkaan, joten varsinainen henkilökohtainen ohjaustapaaminen oli teknisesti turhauttava, mutta toki sisällöllisesti onnistunut. Eräs opiskelija mainitsi vastauksessaan sekä hyvää että huonoa: ”Hyvää oli, ettei ollut muita häiritsemässä, että oli rauhallista olla kotona eikä atkluokan hälinässä. Grafiikka Second lifessa oli kökköä.” Pelimaailmojen huikeisiin miljoonaluokan grafiikoihin toki eivät pienen budjetin toimijat pysty.
Opinto-ohjaajan näkökulmasta pienryhmäohjauksen toteuttaminen Second Lifessa tarjosi erilaista vaihtelua perinteisiin ohjauksen toteuttamisen tapoihin. Hyvää oli se, että abiturientit lähtivät ennakkoluulottomasti mukaan kokeiluun, vaikka heillä porkkanana olikin suorittaa rästiin jäänyt kurssin osa. Pienryhmäohjauksen toteutus onnistui varsin mukavasti ja oli kivaa! Itse toteutusvaihe oli kaiken kaikkiaan kuitenkin vain loppuhuipennus pitkälle prosessille.
Opinto-ohjaajan näkökulmasta uuden valmistelu ja huolellinen miettiminen on aina työlästä: koska mitään matkittavaa, etukäteen muiden kokeilemaa ei ollut, valmistelut veivät paljon aikaa. Valmisteluihin liittyi paitsi koko jatko-opinto-baarin idean sisällöllinen ja pedagoginen suunnittelu, myös sen rakennuttamisen konsultointi. Teknisestä toteutuksesta vastasi Metaverstas Oy, jolta olemme ostaneet rakentamispalvelun. Teknisessä toteutuk-sessa on ollut useita vaiheita, joissa joitain alkuperäisiä ideoita on ollut pakko muuttaa joko siksi, että niiden toteuttaminen ei sopinut budjettiin tai että teknisesti ne olisivat ol-leet mahdottomia toteuttaa. Prosessi vei kaiken kaikkiaan puolitoista vuotta oman muun arkityön ohella. Nyt kun Jatko-opintobaari on rakennettu, päästäänkin varsinaisesti naut-timaan työn hedelmistä, joista tämä pienryhmäkokeilu on ollut ensimmäinen.
Second life-ympäristön tulevaisuuden mahdollisuudet ja haasteet
Ohjauksen käytössä Second Life toimisi erityisesti abiturienttien jatko-opintoihin liittyvässä ohjauksessa sekä pienryhminä että henkilökohtaisen ohjauksen ympäristönä. Näin varsin-kin sen jälkeen kun abiturientit ovat lukulomallaan ja jatko-opintoihin hakeminen on ajan-kohtaista. Myös isomman joukon yleisinfojen pitämisessä tai ”opo päivystää” -foorumina Second life toimisi vallan mainiosti. Osa opinto-ohjauksen pakollista kurssia on täysin mahdollista suorittaa jo nyt Sotungin Second Life-saarella. Mikään ei estä vaikkapa yleisten jatko-opintoinfojen pitämistä julkisena, onhan Sotungin saaristo täysin julkinen tila. Vain ohjauksen taivastasoon pääseminen vaatii erityisoikeudet käyttäjältä. Taivastaso onkin rauhoitettu henkilökohtaisiin ohjauskeskusteluihin.
Second Lifen laajamittaisemman käyttämisen teknisinä haasteina ovat ainakin Vantaan opetusverkon ääni- ja mediatauluihin liittyvät ongelmat eli ääni- ja kuvaportit ja niiden aukipysyminen. Tietoturvakysymyksiä hallinnoi tietohallinto, jonka kanssa vuoropuhelun täytyy olla aktiivista. Koska Second Life on edelleen uusi ympäristö koulumaailmassa, emme ole välttyneet ongelmilta ja hankaluuksilta. Vantaalla on käytössään myös hallinnon verkko, jota kautta Second Lifea ei voi käyttää. Esimerkiksi opinto-ohjaajat käyttävät muussa arkityössään hallinnon verkkoa, joten Second Lifen käyttäminen vaatii toisen tietokoneen sekä yhteyden opetusverkkoon.
Second Life on äärimmäisen kiehtova ympäristö tehdä jotain uudenlaisella ja erilaisella tavalla – myös ohjauksessa. Uskon, että lähitulevaisuudessa virtuaaliset tapaamiset ovat arkipäivää. Siksi haluamme jatkossakin käyttää ja kehittää uutta tapaa aidon läsnäolon tunteella – hyödyntää virtuaaliympäristöä. Vaikka virtuaalinen läsnäolo ei korvaa aitoa kohtaamista kasvotusten, se mahdollistaa hyvän kohtaamisen ja vuoropuhelun sellaisissa olosuhteissa, joissa muutoin jäätäisiin vaikkapa vain puhelinyhteyden päähän.
Löytöretkillä toisessa maailmassa, vol 2Lauri Pirkkalainen & Petri Lounaskorpi (toim.),12/ 2013, 19.11.2013