Kansainvälisesti verkossa

Työs­ken­te­len luo­kan­o­pet­ta­ja­na pie­nel­lä ala­kou­lul­la Mänt­sä­läs­sä. Kou­lum­me on si­jain­nil­taan vä­hän syr­jäs­sä, ei­vät­kä op­pi­laam­me ta­paa koti­mat­koil­laan usein­kaan jos­tain muus­ta maas­ta ko­toi­sin ole­via hen­ki­löi­tä. Mi­nul­le it­sel­le­ni on kui­ten­kin aina ol­lut mie­le­käs­tä koh­da­ta eri­lai­sia ih­mi­siä. Olen hy­vin tyy­ty­väi­nen, kun voin tar­jo­ta tä­män mah­dol­li­suu­den myös op­pi­lail­le­ni. Ei uu­den ja eri­lai­sen asi­al­li­nen koh­taa­mi­nen tule yleen­sä luon­nos­taan, vaan si­tä­kin on har­joi­tel­ta­va, ihan ku­ten mui­ta­kin elä­mi­sen pe­rus­tai­to­ja. Tek­no­lo­gia mah­dol­lis­taa sen, ett­ei­vät kou­lun syr­jäi­nen si­jain­ti tai vä­häi­set re­surs­sit ole es­tee­nä kan­sain­vä­li­sil­le kon­tak­teil­le. Meil­lä on ny­ky­ään ihan hyvä ti­lan­ne lait­tei­den suh­teen, mut­ta näin ei ole aina ol­lut. Muis­tan vie­lä sen­kin, kun koko kou­lul­la oli yksi tie­to­kone, jol­la pe­lat­tiin vuo­ro­tel­len ope­tus­pe­le­jä rom­pul­ta. Ke­hi­tys on ol­lut hui­maa. Vie­lä vii­ti­sen vuot­ta sit­ten tun­sin tie­tä­vä­ni, mitä ope­tus­ta tu­ke­via si­vu­ja in­ter­ne­tis­tä löy­tyy. Nyt tar­jon­taa on niin pal­jon, ett­ei yk­sit­täi­nen opet­ta­ja voi mil­lään py­syä kar­tal­la. Sen vuok­si on­kin niin tär­ke­ää ver­kos­toi­tua ja ja­kaa ko­ke­muk­sia.

Verkostoituminen luo yhteyksiä ja mahdollisuuksia

Ver­kos­toi­tu­mi­nen on nyky­päi­vää myös kou­lu­lai­sil­le. En ole kos­kaan aja­tel­lut, että ala­kou­lu­lai­set oli­si­vat lii­an pie­niä ole­maan yh­tey­des­sä mui­hin mai­hin. Tu­tus­tuin vuon­na 2005 eTwinning-hank­kee­seen, jos­sa kou­lu­lai­set Eu­roo­pan eri mais­sa to­teut­ta­vat yh­des­sä eri­lai­sia pro­jek­te­ja hyö­dyn­tä­en tie­to­tek­niik­kaa. Mi­nul­la sat­tui sil­loin ole­maan ope­tet­ta­va­na toi­nen luok­ka, jo­ten suun­nit­te­lin en­sim­mäi­sen pro­jek­ti­ni heil­le so­pi­vak­si. Olen sen jäl­keen ol­lut eri-ikäis­ten op­pi­lait­te­ni kans­sa mu­ka­na yli kol­mes­sa­kym­me­nes­sä eri­lai­ses­sa eTwinningprojektissa.

Tie­to­tek­niik­ka on avan­nut ovia niin mi­nul­le kuin op­pi­lail­le­kin. Jään usein asi­as­ta ky­syt­tä­es­sä it­se­kin ih­met­te­le­mään, mitä kaik­kea olem­me teh­neet. Tä­nään kat­se­lin kol­mas­luok­ka­lais­ta pe­laa­mas­sa eräs­tä ma­te­ma­tii­kan pe­liä, jos­sa vas­tus­ta­ja oli Aust­ra­li­as­ta. On­han se si­nän­sä se ja sama, ke­nen kans­sa har­joit­te­lee pääs­sä­las­ku­ja, mut­ta op­pi­laal­le tu­lee seu­raa­van ker­ran Aust­ra­li­as­ta jo­tain kuul­les­saan var­mas­ti mie­leen se tyt­tö, joka vas­ta­si hie­nos­ti ker­to­las­ku­ky­sy­myk­siin ja voit­ti ten­nis­pe­lin. Kau­kai­nen val­tio saa in­hi­mil­li­siä piir­tei­tä. Vii­me vii­kol­la kat­se­lim­me val­ko­kan­kaal­ta Flashmeetingiä, jos­sa ju­lis­tet­tiin voit­ta­ja 37 osal­lis­tu­ja­maan las­ten lau­lu­kil­pai­lus­sa. Itä­eu­roop­pa­lai­sis­sa mais­sa lau­let­tiin kan­san­lau­lu­tyyp­pi­siä kap­pa­lei­ta, kun taas ete­läs­sä kil­pai­lu­vi­de­ot oli usein ku­vat­tu loma­mat­koil­ta tu­tuil­la hiek­ka­ran­noil­la. Poh­jois­eu­roop­pa­lai­sis­sa mais­sa oli vi­de­o­ta ke­vät­tal­vel­la ku­vat­ta­es­sa ol­lut kai­kis­sa vie­lä lun­ta, ja Keski-Eu­roo­pas­sa ol­tiin vuo­ris­to­mai­se­mis­sa. Näin Eu­roo­pan maan­tie­to tu­lee huo­maa­mat­ta tu­tuk­si, sa­moin ke­vään ete­ne­mi­nen eri alu­eil­la. Op­pi­laan tu­lee tie­dos­taa, että kie­let ja kult­tuu­rit ovat eri­lai­sia, mut­ta ei­vät eri­ar­voi­sia. Täl­lai­nen lau­lu­kil­pai­lu on hyvä esi­merk­ki sii­tä, mi­ten tämä ta­voi­te saa­daan to­teu­tet­tua.

Kansainvälisyys tarttuu koulun arkeen

Us­kon, että kan­sain­vä­li­sen yh­tey­den­pi­don arki­päi­väis­ty­mi­nen on hyvä asia. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten kak­si kou­lum­me sil­lois­ta kuu­des­luok­ka­lais­ta is­tui jän­nit­ty­nee­nä web-ka­me­ran edes­sä. Kou­lum­me en­sim­mäi­nen Skype-pu­he­lu oli al­ka­mas­sa. Tans­kas­sa jän­ni­tet­tiin var­maan yhtä pal­jon. Pa­pe­ri­ark­ki täyn­nä mal­li­lau­sei­ta, opet­ta­ja tur­val­li­sen lä­hel­lä ja kan­nus­ta­va ilma­pii­ri koko luo­kas­sa loi­vat tun­nel­man, jos­sa eng­lan­nin pu­hu­mi­nen eri­maa­lais­ten ikä­to­ve­rei­den kans­sa oli­kin hyvä ko­ke­mus. Opet­ta­ja­na olen pyr­ki­nyt va­lit­se­maan so­pi­via pa­re­ja pu­he­lui­hin, jol­loin myös ujom­mat tai epä­var­mem­mat op­pi­laat ovat pääs­seet mu­kaan.

Seu­raa­vi­na luku­vuo­si­na vii­koit­tai­sis­ta Skype-pu­he­luis­ta tuli luon­te­va osa kou­lum­me ar­kea. Jos opet­ta­ja jos­kus unoh­ti, op­pi­laat kyl­lä muis­ti­vat. Var­hais­tei­nit oli­vat in­nois­saan, kun sai­vat tun­nin ju­tel­la vaat­teis­ta, ur­hei­lus­ta tai bän­deis­tä, vaik­ka jut­te­lu­ka­ve­rit nyt sit­ten sat­tui­vat ole­maan jos­sain kau­ka­na ja kie­le­nä oli eng­lan­ti. Jos­kus yh­tey­den­pi­toa jat­ket­tiin myös kou­lu­maa­il­man ulko­puo­lel­la eri­lai­sil­la so­si­aa­li­sen me­di­an vä­li­neil­lä.

Ku­lu­nee­na luku­vuon­na ovat omat kol­mas­luok­ka­lai­se­ni ju­tel­leet joka viik­ko rans­ka­lais­ten las­ten kans­sa. Heil­lä on ol­lut opet­ta­jien val­mis­te­le­ma käsi­kir­joi­tus jo­kai­sel­le pu­he­lul­le, mut­ta teks­tis­sä on aina myös in­ter­ak­tii­vi­nen osuus, ku­ten ky­sy­myk­set ”What colour?”, ”Can you play the pi­a­no?” tai ”Do you like apples?”. Jo­kai­nen käy vuo­rol­laan ka­me­ran edes­sä, ja koko muu luok­ka kuun­te­lee teh­den jo­tain hil­jais­ta työ­tä sa­mal­la. Op­pi­mi­nen on hui­maa! Kaik­ki vii­me ai­koi­na ulko­mail­la lo­mail­leet op­pi­laa­ni ovat pa­la­tes­saan ker­to­neet in­nois­saan, kuin­ka pal­jon he ovat ju­tel­leet pai­kal­li­sil­le. Ker­ran rans­ka­lai­sel­la ja suo­ma­lai­sel­la po­jal­la oli pääl­lään ai­van sa­man­lai­nen es­pan­ja­lai­sen jal­ka­pal­lo­jouk­ku­een kan­na­tus­pai­ta. Tätä sit­ten ih­me­tel­tiin ja ihas­tel­tiin web-ka­me­ran edes­sä.

Getting Closer -pro­jek­ti muu­ta­man vuo­den ta­kaa on hyvä esi­merk­ki eTwinning- pro­jek­tis­ta, jos­sa kan­sain­vä­li­syys tuli to­del­la lä­hel­le. Koko luku­vuo­den ajan kes­tä­nees­sä pro­jek­tis­sa suo­ma­lai­set ja es­pan­ja­lai­set vii­des­luok­ka­lai­set muo­dos­ti­vat yh­teen­sä vii­si jouk­ku­et­ta, jois­ta kus­sa­kin puo­let jä­se­nis­tä oli Suo­mes­ta, puo­let Es­pan­jas­ta. Itse pro­jek­ti oli erään­lai­nen peli, jos­sa jouk­ku­eet ete­ni­vät Eu­roo­pan kar­tal­le piir­re­tyil­lä, kou­lu­jem­me vä­li­sil­lä rei­teil­lä mo­nen­lai­sis­sa kil­pai­luis­sa saa­mil­laan pis­teil­lä. Kun­kin pik­ku­ki­san jäl­keen pa­ras jouk­kue sai vii­si pis­tet­tä, huo­noi­ten pär­jän­nyt jouk­kue yh­den pis­teen. Kum­mas­sa­kin pääs­sä kart­taa siir­ryt­tiin sit­ten saa­dun pis­te­mää­rän ver­ran lä­hem­mäs jouk­ku­een tois­ta puo­lis­koa. Sii­tä ni­mi­kin, Getting Closer, ”Lä­hen­ty­mäs­sä”. Vii­si pis­tet­tä tar­koit­ti­kin siis käy­tän­nös­sä kym­men­tä, kun kum­pi­kin jouk­ku­een osa siir­tyi.

Jouk­ku­eet ki­sa­si­vat esi­mer­kik­si si­joit­ta­mal­la in­ter­ne­tis­tä löy­ty­nees­sä pe­lis­sä pää­kau­pun­ke­ja oi­kei­siin Eu­roo­pan mai­hin mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti tai vas­taa­mal­la tiet­tyi­hin ky­sy­myk­siin. Tämä ta­pah­tui aina yhtä ai­kaa kum­mas­sa­kin maas­sa. So­vit­tu­na ai­ka­na jouk­ku­eet ot­ti­vat toi­seen puo­lis­koon Skype-yh­tey­den ja neu­vot­te­li­vat tois­ten­sa kans­sa löy­tääk­seen koko jouk­ku­een yh­tei­set vas­tauk­set. 11-vuotiaat käyt­ti­vät su­ju­vas­ti kään­nös­oh­jel­mia, kek­si­vät kier­to­il­mai­su­ja ja sai­vat asi­an hoi­det­tua.

Eu­roo­pan kar­tat reit­tei­neen oli­vat mo­lem­mil­la kou­luil­la sei­näl­lä ju­lis­te­ver­si­oi­na. Reit­te­jä oli yhtä mon­ta kuin jouk­ku­ei­ta eli vii­si. Itäi­sin kul­ki pit­kin Aa­si­an raja-alu­ei­ta, län­ti­sin kouk­ka­si Is­lan­nin kaut­ta. Eri­tyi­sen jän­nit­tä­väk­si ete­ne­mi­sen teki se, että sa­mat pa­pe­ril­ta löy­ty­vät rei­tit oli­vat myös Goog­le Earth -oh­jel­mas­sa. Jo­kai­sel­la jouk­ku­eel­la oli oma sivu, jol­ta löy­tyi hei­dän reit­tin­sä. Kun jouk­ku­een tun­nus­ta oli pis­tei­den jaon jäl­keen en­sin siir­ret­ty sei­näl­lä, siir­tyi­vät jouk­ku­eet tie­to­ko­neil­le, zoo­ma­si­vat koh­ti oi­ke­aa rei­tin koh­taa ja huo­ma­si­vat sit­ten ole­van­sa vaik­ka­pa Puo­las­sa. Sen jäl­keen he et­si­vät tie­toa ky­sei­ses­tä kau­pun­gis­ta ja kir­joit­ti­vat loki­kir­jaa eng­lan­nik­si, ai­van kuin oli­si­vat ol­leet pai­kal­la oi­kei­na tu­ris­tei­na. Tämä teki ete­ne­mi­ses­tä re­a­lis­ti­sen olois­ta. Jouk­ku­een eri­maa­lai­set puo­lik­kaat vaih­toi­vat sit­ten ko­ke­muk­si­aan vaik­ka­pa sii­tä, mil­lai­nen sää oli kum­mas­sa­kin kau­pun­gis­sa. Ta­voit­teek­si oli ase­tet­tu vie­raan kie­len luon­te­va käyt­tö ai­dois­sa ti­lan­teis­sa, yh­teis­hen­gen luo­mi­nen jouk­ku­eis­sa, jois­sa oli eri maa­lai­sia osan­ot­ta­jia, ja Eu­roo­pan tun­te­muk­sen li­sään­ty­mi­nen. Nämä kaik­ki saa­vu­tet­tiin hie­nos­ti.

Pro­jek­tin alus­sa ja lo­pus­sa otim­me yh­tey­den toi­siim­me Flashmeetingillä. Lop­pu­juh­las­sa op­pi­laat kuun­te­li­vat yh­des­sä mu­siik­kia, söi­vät herk­ku­ja ja kä­vi­vät ter­veh­ti­mäs­sä toi­si­aan ka­me­ran edes­sä. Voit­ta­ja­jouk­kue pal­kit­tiin pah­vi­mi­ta­leil­la yhtä ai­kaa kum­mas­sa­kin maas­sa. Ei tun­tu­nut sil­tä, että väli­mat­kaa oli tu­han­sia kilo­met­re­jä.

Toimivat yhteydet, innostava arki

Pe­rus­o­pe­tuk­sen ope­tus­suun­ni­tel­man pe­rus­teis­sa to­de­taan, että ope­tuk­sen teh­tä­vä­nä on to­tut­taa op­pi­las vies­ti­mään vie­raal­la kie­lel­lä hy­vin konk­reet­ti­sis­sa ja it­sel­leen lä­hei­sis­sä ti­lan­teis­sa aluk­si pää­sään­töi­ses­ti suul­li­ses­ti. Mi­nun on vai­kea kek­siä, mikä oli­si vie­raan kie­len opis­ke­lun juu­ri aloit­ta­neel­le kol­mas­luok­ka­lai­sel­le sään­nöl­lis­tä, ai­toa vi­de­o­pu­he­lua pa­rem­pi tapa to­teut­taa tämä. Taan­noin vie­tim­me ete­lä­suo­ma­lai­sel­la kou­lul­lam­me saa­me­lais­ta tee­ma­päi­vää. Skype-yh­teys Se­vet­ti­jär­vel­le jär­jes­tyi, kun otin pu­he­li­men kä­teen ja soi­tin reh­to­ril­le. So­vit­tu­na ai­ka­na me sit­ten is­tuim­me ja kat­se­lim­me, kun meil­le esi­tel­tiin ik­ku­nas­ta nä­ky­vä kou­lun lem­mik­ki­poro, lau­loim­me etu­kä­teen saa­miem­me lau­lun­sa­no­jen avul­la saa­men­kie­lel­lä, kuun­te­lim­me ai­toa joi­kua sekä ky­syim­me puo­lin ja toi­sin asi­oi­ta mo­lem­pien kou­lu­jen ar­jes­ta.

Oppilaat mukaan

Op­pi­lai­den on har­joi­tel­ta­va val­miuk­sia toi­mia moni­kult­tuu­ri­ses­sa yh­tei­sös­sä ja kan­sain­vä­li­ses­sä yh­teis­työs­sä. Kan­sain­vä­li­sis­sä pro­jek­teis­sa tou­hu­a­mi­nen ja yh­tey­den­pi­tä­mi­nen ei siis ole vain mu­ka­vaa ajan­vie­tet­tä. Vaik­ka on mah­do­ton­ta en­na­koi­da, mitä ku­kin tä­män­het­ki­nen kou­lu­lai­nen tu­le­vai­suu­des­sa te­kee am­ma­tik­seen, ei eri­lai­siin ti­lan­tei­siin ja ih­mi­siin tu­tus­tu­mi­nen ole ke­nel­le­kään tur­haa. Lap­set ovat yl­lät­tä­neet mi­nut ker­ta toi­sen­sa jäl­keen sil­lä roh­keu­del­la ja en­nak­ko­luu­lot­to­muu­del­la, jol­la he so­pi­vas­ti tu­et­tui­na ovat läh­te­neet mu­kaan eri­lai­siin pro­jek­tei­hin. Mut­ta he ko­ke­vat asi­at eri ta­voin, eikä jo­kai­nen var­mas­ti ole heti ko­vin in­nois­saan. Toi­saal­ta sama pä­tee mi­hin ta­han­sa asi­aan. Tär­ke­ää on tar­jo­ta op­pi­lail­le mah­dol­li­suus har­joi­tel­la ja huo­ma­ta, mi­ten he re­a­goi­vat uu­sis­sa ti­lan­teis­sa. Toi­sel­la ker­taa jo­kin uusi asia ei ole­kaan enää niin pe­lot­ta­va! Ja no­pe­as­ti on­kin jo ihan ta­val­li­nen jut­tu men­nä jut­te­le­maan eng­lan­nin kie­lel­lä jol­le­kin vie­raal­le. Kol­mas­luok­ka­lai­set­kin al­koi­vat lop­pu­ke­vääs­tä jo vä­hän tus­kas­tua opet­ta­jien kir­joit­ta­miin kes­kus­te­lui­hin ja ha­lu­si­vat al­kaa itse pu­hua mitä mie­leen tu­lee rans­ka­lais­ten kans­sa.

Suunnitelmallisuus

Suun­nit­te­len tu­le­van luku­vuo­den mel­ko tark­kaan aina jo elo­kuus­sa. Sen vuok­si mi­nul­la on sel­vä mie­li­kuva sii­tä, mitä asi­oi­ta ja tee­mo­ja tu­lem­me opet­ta­mie­ni ryh­mien kans­sa kä­sit­te­le­mään. Tämä taas aut­taa mi­nua kek­si­mään so­pi­via ai­hei­ta kan­sain­vä­li­siin pro­jek­tei­hin tai muu­hun työs­ken­te­lyyn. Py­rin yh­dis­tä­mään tek­no­lo­gi­an käy­tön sau­mat­to­mas­ti kaik­keen opis­ke­luun. Eri­lai­set pro­jek­tien mu­ka­naan tuo­mat elä­myk­set ovat kas­vat­ta­neet kou­lum­me yh­teis­hen­keä, tun­net­ta sii­tä, että meil­lä teh­dään aika hie­no­ja jut­tu­ja. Hyvä esi­merk­ki yh­teis­työs­tä kou­lun si­säl­lä on vi­deo, joka teh­tiin tu­le­vil­le eka­luok­ka­lai­sil­le. Ny­kyi­set yk­kö­set miet­ti­vät opet­ta­jan­sa kans­sa, mitä kou­lus­sa saa, ei saa tai pi­tää teh­dä. Vii­des­luok­ka­lai­set ku­va­si­vat, kun pie­net kum­mi­op­pi­laat esit­ti­vät näi­tä ti­lan­tei­ta. Eka­luok­ka­lai­set ää­nit­ti­vät val­miin vi­de­on pääl­le vie­lä suul­li­set oh­jeet. Taus­tal­le mu­siik­kia ja hie­no vi­deo oli val­mis! Kaik­ki tämä on­nis­tui ihan pe­rus­vi­de­o­ka­me­ral­la ja il­mai­sil­la oh­jel­mil­la. Tu­lok­kaat ovat kuu­lem­ma kat­so­neet vi­de­o­ta ko­to­na mon­ta­kin ker­taa. Myös ny­kyi­set kou­lu­lai­set ovat esi­mer­kik­si ke­hot­ta­neet toi­si­aan sei­so­maan rau­hal­li­ses­ti ruo­ka­jo­nos­sa, kun ”se on sii­nä vi­de­ol­la niin”.

Tu­le­va­na luku­vuon­na kou­lum­me jo­kai­sel­la luo­kal­la on en­sim­mäis­tä ker­taa vii­koit­tai­nen äi­din­kie­len tun­ti kor­va­mer­kit­ty­nä TVT-tun­ti­na. Tämä avaa pait­si hie­no­ja mah­dol­li­suuk­sia, tuo myös vas­tuu­ta mi­nul­le näi­den tun­tien opet­ta­ja­na suun­ni­tel­la ope­tus niin, että tämä yksi viik­ko­tun­ti ei ole muus­ta ope­tuk­ses­ta ir­ral­li­nen osa kou­lu­viik­koa. Ai­om­me teh­dä ai­na­kin ani­maa­ti­oi­ta ja elo­ku­via, har­joi­tel­la pe­rus­oh­jel­mien käyt­töä, pe­la­ta eri­lai­sia ope­tus­ta tu­ke­via pe­le­jä ja olla yh­tey­des­sä eri puo­lil­le maa­il­maa. Py­rin ke­hit­ty­mään opet­ta­ja­na jat­ku­vas­ti ja nyt pää­sen taas op­pi­maan it­se­kin uut­ta! Vaik­ka hy­vään ope­tuk­seen kuu­luu mo­nia mui­ta­kin vält­tä­mät­tö­miä osa-alu­ei­ta, ei nyky­päi­vä­nä enää voi­da si­vuut­taa tie­to­ja vies­tin­tä­tek­nii­kan mer­ki­tys­tä ja eri­tyi­ses­ti sen mu­ka­naan tuo­mia mah­dol­li­suuk­sia!

Lin­kit:

http://www.etwinning.net

http://etwinningambfinland.blogspot.fi/