Tämän päivän nuori kuljettaa koko maailmaa taskussaan. Älykännykkä löytyy lähes jokaisen ekaluokkaisen taskusta. Teknologia avaa enemmän mahdollisuuksia tehdä asioita niin hyvässä kuin pahassakin, ilman että sitä voidaan perinteiseen tapaan valvoa tai rajoittaa. Kasvava nuori joutuu väkisinkin kantamaan itse enemmän vastuuta omasta toiminnastaan ja oppimaan varhain, kuinka toimia kestävien arvojen ja toimintatapojen mukaisesti. Lapsilla ja nuorilla on enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia, joita ei voi entiseen tapaan enää rajoittaa. Valvonta ja kontrollointi ovat muuttuneet käytännössä mahdottomiksi. Avoimempi, vapaampi ja enemmän eri mahdollisuuksia tarjoava ympäristö korostaa tarvetta kasvaa ottamaan varhaisemmin vastuuta omista toiminnastaan. Oma toiminnan säätelyn tarve lisääntyy. Itsensä johtaminen on yhä enemmän osa yleissivistystä ja yleissivistävää koulutusta.
Miten koulu voi tänä päivänä auttaa nuorta kasvamaan itseohjautuvaksi ja vastuulliseksi tietoyhteiskunnan kansalaiseksi? Psykologit Edward Ryan ja Richard Deci (2011) ovat tutkineet 1970-luvulta lähtien yksilön motivaatiota ja persoonallisuutta. Pitkäjänteisen työn tuloksena on syntynyt vahvaan empiiriseen tutkimukseen perustuva itsemääräytymisteoria yksilön motivoitumisesta. Ryan ja Deci kuvaavat ihmisen olevan luontaisesti utelias oppimaan ja halukas ottamaan omasta elämästään vastuuta sekä ponnistelemaan uuden oppimiseksi. Ihminen toimii näin, kun hänen kolme psykologista perustarvettaan, autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tarpeet, tulevat tyydytetyiksi. Kuluneiden vuosikymmenien aikana teorialle on hankittu vahvaa näyttöä niin koulusta, työelämästä, urheilusta kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.
Autonomian tarve täyttyy, kun ihminen kokee pystyvänsä itse vaikuttamaan tapoihin toimia ja ratkoa asioita. Autonomisesti toimivan ihmisen toiminta ohjautuu yksilön sisäisestä tarpeesta. Toimintaa ohjaa oma tahto, ja itse tekemiseen liittyy merkityksellisyyden tunne. Autonomia on kuitenkin eri asia kuin vapaus. Autonomialla on aina rajansa, jotka luovat myös turvaa. Autonomian määrän tarve kasvaa luontaisesti nuoren kasvaessa ja hänen osaamisensa karttuessa.
Kompetenssin tarve liittyy haluun tuntea saavansa asioita aikaiseksi ja kokea onnistumisen tunteita. Ihmiselle on tärkeää kokea oma tekemisensä arvokkaaksi ja itsensä hyödylliseksi. Kun kompetenssin tarve täyttyy, ihminen tuntee hallitsevansa omaa elämäänsä. Kompetenssin ja autonomian tarpeiden tyydyttyminen vahvistaa yksilön sisäistä motivaatiota, mikä puolestaan lisää automaattisesti vastuunkantoa ja aloitteellisuutta.
Yhteenkuuluvuuden tarve kuvaa ihmisen luontaista tarvetta tuntea kuuluvansa johonkin. Ihminen haluaa luonnostaan tulla toisten hyväksymäksi ja kokea toisten välittämistä. Yhteenkuuluvuuden tarve poikkeaa hieman kahdesta muusta perustarpeesta. Se ei itsessään kasvata sisäistä motivaatiota, mutta yhteenkuuluvuuden tarpeen täyttyminen johtaa yksilötasolla vahvempaan yhteisön arvojen ja sääntöjen sisäistämiseen. Mitä enemmän ihminen kokee yhteenkuuluvuutta, sitä enemmän hän kokee myös yhteisön arvot ja säännöt itselleen merkityksellisiksi ja omiksi. Yhteenkuuluvuuden merkitys korostuukin asioissa, jotka ovat luonteeltaan ulkoiseen motivaatioon perustuvia. Yhteenkuuluvuus auttaa meitä kokemaan asioita enemmän omiksemme, vaikka tunnistammekin tekevämme asioita ensisijaisesti jonkin muun hyväksi.
Psykologisten perustarpeiden tyydyttäminen yhteisössä vaatii hienovaraisia taitoja. Itsemääräytymisteorian mukaan yhteisössä vallitseva ilmapiiri määrittää vahvasti, voimistuvatko ihmiset itseohjautuviksi oppijoiksi vai passivoituvatko he kohti apatiaa. Jos yhteisön ilmapiiri koetaan yksilön autonomiaa vahvistavaksi, sillä on taipumus vahvistaa motivaatiota ja oma-aloitteisuutta. Vastaavasti kun ilmapiiri koetaan kontrolloivaksi, se passivoi ja vähentää oma-aloitteisuutta ja jopa luovuutta.
Deci et al. (1991) havaitsivat tutkimuksessaan, että oppilaat olivat taipuvaisempia sisäistämään vahvemmin kouluyhteisön arvot ja normit sekä olivat motivoituneempia oppimaan, mikäli heidän opettajansa ja vanhempansa tukivat lapsen autonomiaa. Autonomisen ilmapiirin kohottama motivaatio tuotti myös syvempää oppimista sekä käsitteellisten asioiden ymmärtämisessä kuin parempaa opittavien asioiden muistamistakin.
Itsemääräytymisteorian näyttö autonomiaa tukevan ilmapiirin positiivisesta vaikutuksesta yksilön motivaatioon on varsin vaikuttava neljän vuosikymmenen aikana tehdyn empiirisen tutkimustyön valossa. Miten sitten koulu voi tukea autonomista ilmapiiriä, joka puolestaan tukee motivoitumista ja toisaalta antaa parempia valmiuksia tietoyhteiskunnassa elämiseen?
Autonomisen ilmapiirin rakentaminen
Autonomiaan kuuluu mahdollisuus tehdä omia valintoja eri tavoin ja annetuissa rajoissa. Koulun kannalta kyse on luottamuksesta oppilaaseen. Oleellisessa roolissa ovat kouluyhteisön luoma ilmapiiri ja toisaalta koulun tarjoamat fyysiset ja virtuaaliset oppimisympäristöt.
Lahdessa Renkomäen koulussa on tuettu lasten autonomiaa erityisellä korttisysteemillä, jossa eriväriset kortit antavat lapselle vapauksia liikkua ennalta sovituissa puitteissa koulussa ja lähiympäristössä oppituntien aikana. Vihreällä kortilla saa jopa poistua koulun alueelta läheiseen kirjastoon hakemaan tietoa koulutehtäviin. Renkomäen esimerkki on mainion yksinkertainen malli siitä, miten rakentaa autonomiaa lisäävä ilmapiiri yksinkertaisilla toimintasäännöillä. Koulu voi tarjota yksilölle enemmän tilaa tehdä omia ratkaisuja ja viestiä luottamuksesta vahvistaen näin itsetuntoa ja oma-aloitteisuutta. Luottamuksen osoittaminen vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kannustaa näin oppilaita sisäistämään yhteisön säännöt.
Autonomisen ilmapiirin luominen yhteisöön vaatii omanlaista hienovaraisuutta. Positiivinen palaute tehdystä työstä tukee kompetenssin tarvetta ja motivoi tätä kautta, mutta vain, jos palaute koetaan vilpittömäksi eikä kontrolloivaksi. Viatonkin palaute voidaan kokea kontrolloivaksi jo sillä, että asia esitetään tavalla, jossa yksilö kokee tehneensä asiat velvoitteesta toisia kohtaan.
Tietohallinnon suhteen kouluissa on perinteisesti totuttu hyvin kontrolloivaan ilmapiiriin. Koulujen tietoverkkoja, käytettävissä olevia ohjelmistoja ja sivustoille pääsyä on pääsääntöisesti rajoitettu. Monesti koulun tieto- ja viestintätekniikan ratkaisuja on ohjannut puhe tietoturvasta ja mahdollisista väärin tekemisen riskeistä. Tästä johtaa helposti kokemukseen kontrolloivasta ilmapiiristä. Tämä puolestaan johtaa helposti tunteeseen yksilön autonomian rajoittumisesta sekä epäluottamuksen tunteeseen.
Kouluissa eri puolilla maata on otettu käyttöön tabletteja. Myös oppilaiden omien älypuhelinten määrän kasvuun on herätty. Esimerkiksi Tampereen Steinerkoulussa on kokeiltu oppilaiden omien puhelimien hyödyntämistä oppimisessa. Tämä asettaa osaltaan koulun verkon avoimuudelle lisävaatimuksia. Täysin avoin millä tahansa laitteella saatavilla olevan verkon tulisi olla osa tämän päivän oppimisympäristöä. Koulujen teknisessä infrassa tilanne on kuitenkin vielä varsin kaukana tästä. Toisaalta lapset ovat jo varsin kykeneviä itse murtamaan näitä teknisiä raja-aitoja. Mikkelissä, Rantakylän yhtenäiskoulussa lapset kiersivät itse rajoitetun pääsyn verkkoon perustamalla itse omilla älypuhelimillaan langattomia tukiasemia, jotta padien käyttö onnistui opiskelussa.
Vielä vuonna 2008 poliisin tietohallinto oli tilassa, jossa viranomaisten koneilta ei ollut avointa pääsyä verkkoon. Tuolloin poliisi ei päässyt esimerkiksi YouTubeen katsomaan siellä olevia sisältöjä, joita sen olisi pitänyt valvoa. Tunnetun nettipoliisin Marko Forssin mukaan poliiseilla on nykyisin käytössään erillinen poliisiverkko hallintokäyttöön ja lisäksi eri koneilla toimintaverkko, jota käytetään lainvalvontaan kentällä samaan tapaan kuin partioautoa kaduilla. Forss vertaakin toimintaverkon puutetta tilanteeseen, jossa poliisi ei pääsisi lainkaan rikospaikalle. Osassa kouluista tilanne on kuitenkin edelleen osin sama kuin poliisilla viime vuosi kymmenellä. Kouluista ei ole vapaata pääsyä ”rikospaikalle” eli oppimisympäristöihin tietoturva- ja hallintosyistä.
Miten sosiaalinen media voi olla tukemassa psykologisten perustarpeiden täyttymistä?
Autonomian tukeminen oppimisessa on keskeinen yhdistävä teema sille kaikelle, mistä sosiaalisen median pedagogisessa hyödyntämisessä pohjimmiltaan on kyse. Sosiaalinen media voi olla läsnä koulussa erilaisissa arkisissa rooleissa niin kodin ja koulun välisessä vuorovaikutuksessa, oppimispäiväkirjoissa, tiedonrakentelussa, yhteistuottamisessa, ohjauksessa kuin monessa muussakin. Yhteistä näille kaikille käyttötarkoituksille ja välineille on yhdessä avoimen verkon kanssa lisäävät oppilaiden liikkumavaraa ja monipuolistavat heidän ilmaisuvoimaansa. Oppijalla on sosiaalisen median myötä enemmän keinoja valita niin oppimisen sisältöjä, tapoja, ryhmiä kuin tilojakin omien mieltymystensä mukaan sekä mahdollisuus hakea itselleen luontaisempi rytmi oppimiseen kuin ennen.
Sosiaalinen media ja yleensäkin teknologia on tehnyt mahdolliseksi rytmittää oppimista aiempaa yksilöllisemmällä tavalla. Luokkaopetuksessa tämä on näkynyt vahvimmin käänteisenä luokkaopetuksena, jossa luentotyyppisestä asioiden esittelystä on luovuttu kokonaan ja jokainen oppilas omaksuu asian omaan tahtiinsa kotona tai koulussa. Oppimista syvennetään yhteisellä asioiden refl ektoinnilla muiden oppilaiden kanssa ja opettajan yksilöllisellä tuella. Teknologia tarjoaa näin autonomiaa ja samalla lisää keskinäistä kohtaamista ihmisten välillä.
Suomalaista kansaa on perinteisesti moitittu tuppisuiksi. Kuitenkin näyttäisi siltä, että verkossa suurella osalla kielenkannat ovat herkässä. Verkko mediana vaikuttaisi olevan monelle suomalaisella luontaisempi ympäristö olla vuorovaikutuksessa kuin välitön lähitilanne. Esimerkiksi muusikko Anssi Kela sanoi aikanaan radiohaastattelussa, että kokouksissa asiat menevät monesti ohi ennen kuin hän kerkeää kommentoimaan. Kommentti voi kuulostaa yllättävältä, kun tuskin kukaan kieltää hänen kielellisiä lahjojaan. Verkossa omilla kotisivuillaan hän pystyy ilmaisemaan itseään yhdessä faniensa kanssa. Verkko tarjoaa mediana tarvittavan asynkronisuuden, oman rytmin olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Se on jotain, minkä helposti hitaampi reagoija menettää lähitilanteessa.
Nykyaikainen luokkatila mahdollistaa luentojen taltioinnin, jota voidaan käyttää myöhemmässä vaiheessa oppimisen tukena. Oppilaalla on mahdollisuus oppia asia tunnin aikana kuuntelemalla opettajaa, näkemällä asiat taululta ja/tai kirjoittamalla käydyt asiat vihkoon. Tunnin jälkeen hän voi opiskella lisäksi samasta tilanteesta tallennettua videota ja/tai tarkastella muistiinpanoja kurssin sähköisestä oppimisympäristöstä. Tallennuksen mahdollistavaa luokkatilaa voidaan käyttää myös opiskelijoiden ryhmätuotosten jakamiseen tai vaikka kielten suulliseen kuulusteluun. Myös tunnilta poissaolevan opiskelijan asema paranee huomattavasti materiaalin saatavuuden ansiosta.
Videoita voi tallentaa myös etukäteen. Näitä videoita voidaan käyttää joko käänteisen opetuksen mukaisesti, ryhmätöiden apuna ja/tai poissaolotapauksissa. Nykyiseen Flipped Learning -käytäntöön kuuluvat myös muut lähteet kuin videot. Olennaista on tarjota opiskelijoille sellainen ympäristö, jossa heillä on mahdollisuus löytää vastaukset esitettyihin kysymyksiin. Tällöin videoiden lisäksi voidaan käyttää kirjoja, internetsivuja, kuvia, karttoja jne. Kuten alan tunnustettu edelläkävijä Jonathan Bergmann on todennut: “The flipped classroom is not about the video. It’s about the active engaged stuff you can do in your class.”
Johtopäätökset
Tietoyhteiskunta on tuonut tullessaan yksilölle enemmän vapautta ja samalla vastuuta omasta elämästä. Maailma on teknologian myötä enemmän läsnä jo pienestä lapsesta lähtien niin hyvässä kuin pahassa. Yksi tapa auttaa yksilöä selviämään yhteiskunnassa on tukea hänen autonomista kasvuaan. Itseohjautuvuudesta on tullut merkittävä osa yleissivistystä.
Autonomiaa voidaan tukea koulussa erilaisilla sosiaalisilla käytännöillä ja tukemalla autonomista ilmapiiriä vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen media ja tietotekniikka yleensäkin voivat olla merkittävä väylä lisätä oppilaan autonomiaa, vahvistaa näin oppimista ja laajentaa oppimisympäristöä siihen maailmaan, johon lapset ja nuoret ovat kasvamassa.
Autonomisen ilmapiirin rakentaminen on koko koulun pedagoginen tehtävä, ja tämä koskee myös teknisen infran suunnittelua ja toteutusta. Tietohallinnon osalta on herättävä siihen, etteivät koulussa suunnittelun keskiössä ole tietoturva ja muut mahdolliset riskit. Tietoteknisen ympäristön rakentamisessa keskeistä on luottamuksellinen ilmapiiri oppilasta kohtaan ja hänen autonomisen kasvunsa tukeminen.
Lähteet:
Deci, E. L., & Ryan, R. M. (2011), Self-Determination Theory, In Handbook of Theories of Social Psychology
Deci, E. L., Vallerand, R. J., Pelletier, L. G., & Ryan, R. M. (1991). Motivation and Education: The Self-Determination Perspective.
Flipped Classroom http://blogs.kqed.org/mindshift/2013/05/fl ipped-classroom-2-0-mastery-levelcomptenecy-learning- with-videos/ (Luettu 18.9.2013)
KOKEMUKSET KIERTOON – ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseenTina Heino (toim.), Oppaat ja käsikirjat 2013:8, © Opetushallitus, ISSN 1798-8969 (verkkojulkaisu), Kansikuva: Markku Lang, Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy, Zine: Konneveden lukio24.11.2013